Pitkään Early Access -tilassa ollut dinosauruseepos, ARK: Survival Evolved, valmistui viime vuoden lopulla niin PC:lle kuin konsoleille, mikä tuli monelle yllätyksenä. Yleensä tämän tyyppiset kunnianhimoiset hiekkalaatikot eivät koskaan valmistu, vaan kehitys ja parantelu jatkuu alituiseen. Niitä leimaa huono maine jatkuvien serveri ongelmien ja bugisuuden takia, eikä ARK ole todellakaan mikään poikkeus valtavirrassa. Studio Wildcard -kehitystiimin tie on ollut varsin kivinen, joskin uskominen omaan tekemiseen on selvästi säilynyt tähän päivään saakka. Olivatpa niinkin rohkeita, että päätyivät tekemään maksullista lisäsisältöä ennen valmistumista. Jotain Studio Wildcard on tehnyt oikein, sillä tähän mennessä ARK on ehtinyt kerätä erittäin sitoutuneen ja uskollisen fanikunnan, joka ei nuku. Tuntuu kuin peliä pelattaisiin ”kakskytneljäseitsemän”.
Aatamien ja Eevojen yhteinen leikkikenttä
ARK on tarkoitettu moninpeliksi, mutta siitä löytyy myös mahdollisuus sooloilla omassa rauhassa. Yksinpeli on varsin hyvä paikka tutkailla ja opiskella ominaisuuksia. Säädettävää löytyy peliä luodessa laidasta laitaan ja kokemusta voi muokkailla mieleisekseen. Porukassa mennään riippuen serveristä joko virallisilla oletuksilla tai adminin säännöillä. Tällä hetkellä julkaistuja maisemia eli arkkeja löytyy kolme erilaista, jotka poikkeavat aika paljon toisistaan. Kaikkia kansoittavat dinosaurukset, mutta niistä löytyy myös muita kammotuksia, kuten muun muassa lohikäärmeitä tai jättiläismäisiä basiliskeja. Lisäksi, mikäli onnistuu kukistamaan niin sanotut Raid-pomot ja etenemään Gamma- ja Beta-tilaan, avautuvat kaksi ylimääräistä räätälöityä ympäristöä, joita suositellaan ainoastaan kovimmille dinohuntereille.
Alkuun luodaan oma hahmo editorilla, jota ei kovinkaan monipuoliseksi voi sanoa. Pärstää ei muutella kuin sukupuolta vaihtamalla. Ihon, karvoituksen ja silmien värit valikoidaan vain muutamista vaihtoehdoista. Sentään raajoja pystyy venyttämään molemmissa ilmansuunnissa, jonka seurauksena lopputulos voi olla aika villi. Ääripäissä kädet ja jalat tosin näyttävät ihan kuin muovailuvahalta. Sitten nimi alle ja peli voi alkaa.
Tavoitteena on yksinkertaisesti selvitä hengissä. Sen kummemmin taustoja selittämättä pelaaja heitetään yksinään vihamieliseen ympäristöön, jossa vaara on läsnä kaikkialla. Milloin tahansa voivat pedot yllättää. Varsinkin alussa vaaratilanteet vaativat rautaisia hermoja, kun mahdollisuuksia selvitä hyökkäyksistä ei juuri ole. Juostessa pakoon joko kuntomittari loppuu kesken tai vastaan tulee toinen nälkäinen lihansyöjä. Kuolema korjaa useamman kerran. Onneksi jokainen horisontissa tallusteleva otus ei ole verenhimoinen. Miljööseen lukeutuu myös lajeja, jotka eivät hyökkää kimppuun ellei niitä provosoi ensin itse.
ARK ei ole aloittelijaystävällinen. Korkean vaikeustason lisäksi peli ei anna minkäänlaisia vinkkejä, mitä alkuun tulisi tehdä. Tutoriaali löytyy aloitusvalikoista, mutta se on todella suppea eikä alkujaankaan opasta selviytymään. Monella selviytymisgenren veteraanilla ei tästä harmia koidu, mutta vasta kiinnostuksen tasolle yltänyt peluri heittää hyvin nopeasti hanskat tiskiin.
Ensimmäiseksi on suotavaa löytää alue, johon voisi rakentaa turvapaikan ja pedin. Ne ovat selviytymisen elinehto. Ennen sitä tarvitsee kuitenkin kerätä materiaalit työkalujen rakentamiseen, jotta perustuksia pystyy loihtimaan. Valikoiden kautta kannattaa suunnata nikkaroinnin puolelle, jossa paljastuvat tämänhetkiset käsityötaidot. Engrameina tunnetut reseptit näyttävät kriteerit, kuten vaadittavat materiaalit tai raaka-aineet elementtien ja tarvikkeiden luomiselle. Niitä ei ole alkuun kuin muutama hassu, mutta pelin edetessä engrameja voi availla lisää tasoja kartuttamalla. Kaikkineen päivineen avattavaa riittää. Reseptejä on sadoittain ja skaala vaihtelee alkukantaisesta futuristisiin sci-fi-leluihin. Harmillista on, että navigoiminen on valikoissa varsin haasteellista ja kankeaa. Ottaen huomioon, kuinka paljon pelissä vietetään aikaa nikkaroinnin parissa olisi kehittäjiltä ollut oikea ratkaisu optimoida käyttöliittymää sutjakkaammaksi.
Ennen pitkää alkaa ruudulle ilmestymään vihjailuja, että juoda pitäisi, jotta nestehukka ei johtaisi ennenaikaiseen kuolemaan. On suositeltavaa tällöin juosta suorinta tietä veden äärelle. Sitten yllättää nälkä eikä kuntomittari oikein tunnu palautuvan normaalia vauhtia. Marjat tilapäisesti tarjoavat helpotusta. Arkissa ei kuitenkaan vegaaniruoalla pitkälle pötkitä, joten kannattaa pyöräyttää keihäs, jotta metsästysreissut tuottavat tulosta. Lihaa on reilusti tarjolla! Kuten oikeassa elämässä myös Arkissa raaka liha voi aiheuttaa ongelmia, joten se on hyvä paistaa. Ruokaa ei kovin paljoa kannata varastoida, sillä se mätänee tropiikin kuumuudessa nopeasti syömäkelvottomaksi.
Arkissa on otettu huomioon monia seikkoja, jotka kasvattavat immersiota. Jatkuva juokseminen tai lämpötilan vaihtelut kasvattavat tarvetta juoda tiheämmin. Kun pelaaja kärsii vahinkoa, kuihduttaa se nälkämittaria lähes tuplaten. Yöllä tulee kylmät oltavat, joka aiheuttaa sekin omat ongelmansa. Jos kroppa joutuu kosketuksiin myrkkyjen kanssa, saattaa se halvaannuttaa tai jopa aiheuttaa tajunnanmenetyksen – ellei ihmeitä tapahdu, johtaa tämä hyvin usein varmaan kuolemaan. Onneksi hengenlähtö ei ole lopullinen, vaan hahmo voidaan herättää uudestaan henkiin, joskin kaikki tavarat menetetään tämän siirtymän aikana. Ja tietty kaiken huippuna on kakkendaalaaminen, joka toimii lannoitteena oikein mainiosti. Mutta miksi edes harkita puutarhurin hommia, kun sillä voi heittää raptoria naamalle!? Hauskaa, mutta vitsi kyllä kuluu nopeasti loppuun.
”Valintojen maailma”
Kun perustukset on saatu pytinkiin, alkaa pohdiskelu. Mitä seuraavaksi? Periaatteessa muuta tavoitetta ei Arkissa ole kuin selviytyä, mutta se käy hyvin nopeasti tylsäksi. Tekemistä riittää kyllä, mutta se keskittyy liikaa resurssien keräämiseen ja nikkarointiin. Tämän myötä rakentelu alkaa ennen pitkää puuduttamaan ihan tosissaan. Tietty voi aina heittää työkalut naulaan ja lähteä tutkimaan maailmaa. Seikkailu avartaa mieltä ja sieltä täältä voi bongata dokumentteja, jotka vihjailevat muista mahdollisista selviytyjistä, mutta todellisuudessa tekoälyn ohjastamia hahmoja ei tule mistään löytymään. Dokkarit valottavat toki taustatarinaa, kuten sitä, miksi arkit ovat olemassa ja mitä on tapahtunut. Kun tiedonjano alkaa kasvaa, törmätään muuriin. Tietyt kartan osat ovat todella vaikeita, ja niissä on mahdotonta pärjätä ilman kehittyneempiä panssareita ja aseistuksia. Jo hyvän tovin jatkunut grindaaminen saa ihan uuden merkityksen!
Kun vihdoin useiden tuntien jälkeen ovat tarvittavat pyssyreseptit vihdoin käsien ulottuvilla iskee totaalinen masennus. Luotien tekeminen tapahtuu yksittäisissä kappaleissa ja pelkästään jo yhden luodin kasaaminen vaatii paljon resurssien keräämistä. Siinä välissä vielä pitäisi onnistua pitämään nälkä ja jano kurissa. Toinen vaihtoehto on alkaa kesyttämään villieläimiä. Kesytetyt lajit voi ottaa mukaan retkille. Ne kestävät ja tekevät enemmän vahinkoa. Pieni varoitus: jos lemmikki kuolee, ei sitä voi herättää henkiin. Prosessi täytyy aloittaa alusta.
Kesyttäminen tapahtuu joko ensin väsyttämällä pedon, johdattamalla sen ansaan tai iskemällä sen kylmästi tainnoksiin. Helpommin sanottu kuin tehty. Sen jälkeen kohdetta tulisi ruokkia säännöllisin väliajoin. Jos ruokinta viivästyy, lähtee kohde livohkaan. Vaadittava aika kesyttämiseen vaihtelee riippuen lajityypistä ja harvinaisuudesta. Myös niiden sen hetkinen taso lisää aikaa. Korkeilla tasoilla olevan harvinaisen yksilön kesytys saattaa kestää jopa tunteja, joka on kyllä täysin älytöntä touhua. Prosessia ei ole paljon suunniteltu työssä käyville. Hyvänä puolena yksinpelissä aika pysähtyy siihen, kun pelaaja poistuu sessiosta, mutta servereillä aika jatkaa kulkemistaan, joka aiheuttaa taatusti harmaita hiuksia, ellei satu pääsemään jonkun heimon suojatiksi, jossa muut poissa ollessa ylläpitävät prosessia. Tietty tämä toimii siinä tapauksessa molempiin suuntiin, jos toinen hengenheimolainen kaipaa apua.
Visuaalisesti ARK näyttää hyvältä ainakin tehokkaammilla konsoleilla (PlayStation 4 Pro / Xbox One X), mutta näkymää varjostavat lukuisat ongelmat. Grafiikat bugailevat paljon ja piirtoetäisyys on ailahteleva. Tekstuurit piirtyvät ajoittain lähelle jälkijunassa. Myös varjostukset voivat hävitä ruudulta kokonaan. Eikä unohdeta ruudunpäivitystä, joka tuntuu yskivän juuri pahimpina hetkinä.
Kunniamerkkejä ei jaella tekoälynkään osalta. Dinot tuppaavat turhankin usein kolaroimaan kallioihin tai toisiinsa. Välillä ne viettävät hyvän tovin jumissa. Hullummaksi touhu menee, kun T-Rexin kokoinen järkäle jää kiveen kiinni ja pyörii lähes yhtä kovaa kuin poikani fidget spinner. Kaiken kukkuraksi satunnaisesti hyökkäävät tekoälyn ohjastamat pedot saattavat luikkia kesken väijyttämisen karkuun, joka on kyllä hyvä selviytyjän kannalta, mutta ei kovin uskottava skenaario.
Äänimaailma on sentään hyvin tehty ja elukat kuulostavat siltä itseltään. Painavan jalkaparin tömähtäessä maahan tuntuu se niin korvilla kuin ruudulla. Myös musiikki sopii hyvin teemaan ja muistuttaa etäisesti Jurassic Parkia – eipä se kovin kummallista olisi, vaikka elokuvasta vaikutteita olisikin otettu. Tunnelma on vaikuttava erityisesti pimeän tultua, jolloin ympäristö kuhisee elämää. Muutamia hassuja notkahduksia tuli matkan varrella vastaan muun muassa metallisilla pinnoilla juoksuaskelten äänet eivät mene ollenkaan synkassa hahmon liikeanimaation kanssa.
Ihmiskunnan pahin vihollinen on…
Palataan vielä moninpeliin, jonka nimeen ARK-uskovaiset niin äänekkäästi vannovat. Verkossa voi pelata kahdella tapaa – PVE (ihmiset vastaan pedot) ja PVP (ihmiset toisiaan vastaan). PVE:ssa uhka määräytyy ympäristötekijöistä ja vihamielisistä tekoälyn ohjastamista hirmuista, kun taas PVP:ssa petojen lisäksi myös ihmispelaajat ovat potentiaalinen uhka. Matkan varrella tavattu tuttavuus voi osoittautua selkäänpuukottajaksi, joka odottaa oikeaa hetkeä iskeä, jotta voi pölliä ”lootit”. Vielä todennäköisempää on löytää servereillä pitkään vaikuttanut seurue metallihaarniskoissa ja rynkyt ojossa, jotka nähdessään ampuvat kysymättä ruhon täyteen reikiä, naureskelevat ja heittävät kaupan päälle vielä muutamat ”teabagit”. Eikä siinä vielä kaikki! Jos ihmeen kaupalla onnistuit välttämään tämän kaiken ja saat rakennettua kodin näkymättömiin ja päätät painua pehkuihin, voi seuraavana aamuna odottaa yllätys. Sängyn sijasta herätäänkin jälleen ennalta määrätylle alueelle ja inventaario näyttää tyhjää. Sitten kotikonnuille saapuessa ei mökistä ole juuri mitään jäljellä, koska sen ovat yön aikana ihmisryövärit murjoneet matalaksi ja hakanneet nukuksissa olleen pelihahmon hengiltä.
Koska serverit eivät nollaudu, ei pioneerien kanssa lähdetä ikinä samalta viivalta ellei avaa lompakon nyörejä vielä lisää ja vuokraa itsellensä serveriä, jonka laittaa avoimeksi muille. Todennäköisesti senkin jälkeen tuhatkunta tuntia Arkissa viettänyt dinomestari näyttää närhen munat.
Toisaalta vaikka ARK rankaisee kovasti tietämättömyydestä ja virheistä, se myös palkitsee sinnittelevän selviytyjän ahkeruudesta. Sitä tuntee ylpeyttä itseään kohtaan, kun ensimmäinen puuhökkeli on saatu edustuskuntoon. Löytyy köökkiä, arkkua ja pirusti jurakauden estetiikkaa! Jonkun ajan päästä kotia ympäröivät muurit ja muurien päällä ballistat. Niiden takana komeilee pari kolme kesytettyä dinoa ja niin edelleen.
Pidemmän aikaa peliä pelanneena alan ymmärtää, miksi ARK: Survival Evolved voi koukuttaa. Mutta se ei ole todellakaan jokaiselle sopiva. Taustatarina olisi voitu suoriltaan pinota ripoteltujen dokumenttien sijaan yhteen kirjaan, jonka olisi voinut löytää ennalta määrätystä paikasta. Nyt se jää suurelta osaa jopa täysin pimeyteen ellei uteliaisuus vie tuubin puolelle, josta kaikki tieto tuntuu olevan aina saatavilla jossain muodossa. En edes tiennyt vaihtoehtoisista pomotaisteluista vasta kuin vahingossa myöhemmin. Lisäksi lukuisat ongelmat ja 60 euron hintalappu, joka ei edes takaa täyttä pelikokemusta, ovat yksinkertaisesti liikaa.
Osta jos…
…olet intohimoinen marjan poimija.
…rakastat luontoa ja tykkäät keräillä kiviä kokoelmiisi.
…jos tykkäät syöttää dinoja tai tulla dinojen syömäksi.
…olet masokisti, jolle mikään ei riitä. Alistuminen lasketaan eduksi.
…et paljon hätkähdä hyönteisistä tai muista bugeista.
Muussa tapauksessa vältä.
ARK: Aberration (DLC)
Aberration on viimeisin ja tähän saakka suurin laajennus, joka keskittyy paratiisisaarten sijaan maanalaisiin maisemiin. Päivisin auringon säteet läpäisevät valtavat säteilyn saastuttamat puunrungot ja paljastavat jotain poikkeuksellista – maaperän uumenissa ympäristö on vehreää, puut kasvavat ja joki virtaa. Mahtuu mukaan myös jättimäisiä sieniryppäitä. Vaikuttavaa kieltämättä, mutta näkymä voi pettää. Todellisuudessa arkki on hajoamispisteessä ja sitä vaivaavat yhtenään ilmenevät maanjäristykset.
Päivät ovat turvallisin ajankohta keräillä resursseja, nikkaroida tai metsästää. Öisin taas on pilkkopimeää ja ilman valonlähdettä on liikkuminen todella haastavaa. Myös todennäköisyys joutua väijytyksen uhriksi kasvaa. Toisaalta valonlähdettä ei ole juuri sen parempi kannatella pimeässä, sillä se houkuttaa nopeasti ei-toivottua seuraa.
Ennen pitkää tarjoutuu mahdollisuus tutkiskella myös maanpintaa, josta löytyy harvinaisia materiaaleja. Näkymä on onkalon suusta karu, maanpinta liekehtii polttavassa kuumuudessa ja pikainenkin visiitti johtaa välittömään käristymiseen. Yön koittaessa pinnalla kestää jo astella, mutta säteily on edelleen läsnä ja tappaa nopeasti. Tarvitaan suojapuku. Senkin jälkeen kannattaa pitää silmät auki, sillä materiaaleja vartioivat ”one-shottaavat” hirviöt.
Syvemmälle maan uumeniin suunnistaessa on näkymä varsin vakuuttava. Aberration tarjoaa laajan skaalan erilaisia biomeja ja erityisesti syvällä kasvillisuus kukoistaa. Kasvit ammentavat kirkkaita värejä, jotka valaisevat pimeyden. Jopa veden väri muuttuu syvänteellä purppuraksi. Liian pitkäksi aikaa ei tosin kannata näkymään lumoutua, sillä syvällä asustavat kaikista vaarallisimmat pedot.
Tuttujen dinosaurusten lisäksi repertuaaria rikastavat mutatoituneet hirvitykset. Osa pystyy kiipeilemään kallioita pitkin ja toiset pystyvät lentämään. Haasteita kaipaavat voivat kokeilla onneaan basiliskin eli jättikäärmeen kanssa, joka syöksee syövyttävää happoa. Kaikki edellä mainitut voi kesyttää, joskin urakka tulee viemään melkoisen lohkon vapaa-ajasta. Tähän saakka hurjin ilmestys on nimeltään Reaper Queen, joka voi oikeissa olosuhteissa napata kiinni ja astuttaa pelaajan! Jos niin sanotusti onni potkaisee, ilmestyy ruudulle aika, jonka loppuessa tapahtuu kummallisuuksia.
Tarjonta on sopivan runsasta myös vermeiden osalta. Uusia reseptejä Aberration tarjoaa pyöreästi viidenkymmenen verran. Näistä mielenkiintoisimmat ovat kiipeilyvarusteet ja liitopuku. Teräskoukuilla voi käytännössä kiivetä mitä tahansa pintaa pitkin. Korkeuksissa on turvallisemmat oltavat, jonka vuoksi sinne on hyvä rakentaa toinen turvapaikka uhkien varalle. Sen jälkeen on hyvä nikkaroida teräsvaijeri, joka ammutaan haluamiinsa kohtiin kiinni. Vaijerilla liikkumista varten tarvitaan vielä erilliset telineet. Liitopuvulla matka taittuu todella nopeasti, mutta pienikin virheliike on kuolettava. Pitkälle edistyneet pelaajat voivat avata reseptipuusta sädepyssyn, jolla saa aikaan mittavaa tuhoa vihollisiin. Siinä on myös huipputekninen lämpökiikari.
Varsinaiset ongelmakohdat
Siihen se hyvä sitten loppuu ja vuorossa ovat murheenkryynit, jotka lähestulkoon voivat pilata peli-ilon riippuen siitä, minkä tasoinen ja kuinka sitoutunut pelaaja on kyseessä.
Jo heti alussa on usko koetuksella, sillä Aberration on pirun vaikea. Erityisesti, jos päätyy aloittamaan puhtaalta pöydältä, kysytään tosissaan pitkää pinnaa. Helpoilla syntypisteillä ei armoa jaella sen enempää mitä vaikeammilla, eikä helpoimmasta vaihtoehdosta löydy edes vettä lähistöltä. Syntypisteiden ympärillä on liikaa aggressiivisia petoeläimiä, joiden huomiolta ei juuri ikinä välty. Kun käry käy, on parempi ottaa ennemmin jalat alle kuin puolustautua. Tai no kuolema korjaa joka tapauksessa viimeistään kuntomittarin painuessa nolliin. Kannattaa vain hakeutua paikkaan, josta ruumiin voi jälkikäteen nopeasti löytää. Samalla saa nyysittyä menetetyt työkalut takaisin. Poikkeuksellisen paljon pelaaja syntyy myös suoraan petojen ulottuville, josta seuraa välitön kuolema.
Rehellisesti sanottuna en tiedä, onko varsinaisia end game -osioita, kuten ylämaailmaa ja syvänteen pohjaa mahdollista edes omin avuin haravoida. Kaverin kanssa ehkä. Porukassa mitä todennäköisimmin. Itse päädyin loppujen lopuksi vaihtamaan yksinpeliin ja huijaamaan ties minkälaisilla komennoilla. Nöyrryin ja alennuin, koska oli pakko.
Toinen nootti tulee rakenteesta. Laajennuksen ensimmäiset hyödylliset reseptit avautuvat vasta pelihahmon ollessa kehityskaarensa puolessa välissä, joten uusista kamoista ei ole apua pitkään aikaan. Lisäksi vaadittavat materiaalit rakentamiseen ovat ison työn ja vaivan takana. Tietenkin on aina mahdollista törmätä kanssatovereihin, jotka tarjoutuvat tekemään ne puolestasi. Se on kuitenkin erittäin epätodennäköistä.
Kolmas ongelma on todella ailahteleva ruudunpäivitys, joka on universaali synti ARK-universumissa, mutta ylivoimaisesti pahin Aberrationia pelatessa. Varsinkin isot alueet, joita esiintyy paljon, kärsivät jatkuvasta takkuilusta. Pariin otteeseen peli jumittui myös paikalleen hetkeksi, mutta ei sentään kaatunut. Päivityksiä on tullut useampi arvostelun teon aikana, joka kertoo siitä, että kyllä kehittäjät paiskivat intohimoisesti töitä, mutta suorituskykyyn ei tunnu löytyvän ratkaisuja.
Aberration näyttää ja kuulostaa trailereissa makoisalta ja kyllähän se sitä päällepäin on. Kahden ylimmän ongelmakohdan myötä sitä ei voi suositella kuin sille kohderyhmälle, joka on käyttänyt sen tuhatkunta tuntia emopeliin eikä edes harkitse muita pelejä ympärille. ARK-mestarit saavat takuulla rahalle vastinetta. Satunnaispelaajien on parempi pysytellä paratiisisaarilla emopelin parissa.