Kun GTA V:n julkaisusta ja sen aiheuttamista kohuista on suurimmilta osin toivuttu, on aika käsitellä GTA-sarjan historiaan paneutuvaa David Kushnerin teosta Grand Theft Auton tarina: Bandiittien nousu ja uho (orig. Jacked – The Outlaw Story of Grand Theft Auto), jonka on kääntänyt suomeksi kotimainen pienkustantamo Fobos. Kirjan suomennos ei ole onnistunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla; kieli on paikoin kovin kehnoa ja kankeaa. Sisällöllisen suomentamisen sijasta on tyydytty kääntämään tekstiä lähestulkoon sana sanalta suomeksi. Suomeksi käännettyä pelialan, tai edes sitä sivuavaa, kirjallisuutta ei kuitenkaan ole liikaa tarjolla, minkä takia Fobos todella ansaitsee suuren hatunnoston projektiin ryhtymisestä.
Harva populaarikulttuurin tuote on onnistunut suututtamaan niin monia ihmisiä ja aiheuttamaan yhtä paljon skandaaleita kuin GTA-pelisarja. Sitä on syytetty milloin mistäkin; väkivallan ihannoimisesta, rötöstelyyn yllyttämisestä, sovinismista, rasisimista ja lukuisista muista pahuuksista. Toisaalta, sarjan sovinnaisesta poikkeava moraalikäsitys, pelaajalle annettu vapaus, normien rikkominen sekä hyvä-paha -asetelman päälaelleen kääntäminen ovat tuoneet GTA:lle satoja miljoonia faneja ja myytyjä pelejä.
Kirja lähtee purkamaan GTA:n historiaa Rockstar-pomon ja GTA:n isän Sam Houserin kautta. Kushner kuvailee Houserin elämää lapsuudesta asti ja pyrkii näin selittämään millainen mies GTA:n takana oikein on, ja miten ja tämä merkittävä populaarikulttuurin tuote on syntynyt.
Lukijalle tarjoillaan kyllä mielenkiintoisia anekdootteja ja yllättävääkin nippelitietoa, mutta valitettavasti kovin niukanlaisesti. Suurimmilta osin keskitytään kuvailemaan Rockstarin kannalta merkittäviä tapahtumia, lähinnä kohuja, varsin pintapuolisesti. Välillä Houserin veljesten, eritoten Samin fanittaminen ja yli-ihmisjalustalle nostaminen lipsahtaa jopa hieman nolouden puolelle. Oman alansa rokkitähti Sam Houser eittämättä on, ja pitää pahan pojan imagostaan tiukasti kiinni, mutta hieman moniulotteisempi kuva olisi ollut tervetullut. Yksipuolinen ja pinnallinen kuva selittyykin pitkälti sillä, että Houserien oma ääni ei kirjassa kuulu – muuten kuin Kushnerin kertomana tai kuvailemana. Myöskään itse GTA- tai muidenkaan pelien kehityksestä ja historiasta kiinnostuneille kirja ei paljoakaan tietoa tarjoa, muuta kuin sitä, että pitkiä päiviä painettiin ja sitten juhlittiin rankasti – huomattavasti pelintekoa tarkemmin ja laajemmin on kuvattu Rockstarin porukan täysin övereitä bileitä oksennusämpäreineen ja jengivermeineen.
Dokumentaarista otetta Kushnerin teos ei oikein missään vaiheessa tavoita, sillä Houserien ohella muidenkin avainhenkilöiden kommentointi loistaa poissaolollaan. Kushner tuntuukin lähinnä tyytyneen spekuloimaan, arvailemaan ja kertoilemaan tarinoita, mikä on toki viihdyttävää, mutta ei uskottavuuden kannalta toimi parhaalla mahdollisella tavalla.
Teos on hyvin henkilö- ja kohukeskeinen, ja sen seuraaminen onkin henkilöstä, skandaalista ja aikakaudesta toiseen pomppivan käsittelytyylin takia hieman raskasta. Välillä tuntee lukevansa ennemmin elokuvan käsikirjoitusta kuin tietoteosta. Suurimpaan keskiöön Samin ohella nousee väkivaltaisia videopelejä ja muuta sopimatonta populaarikulttuuria vastaan taistelemiselle elämänsä pyhittänyt floridalainen lakimies Jack Thompson. Konservatiivinen Thompson toimii koko kirjan halki ikään kuin vastavoimana kapinalliselle Samille, ja on hyvin pian selvää, että jonkinlainen arkkivihollisten välienselvittelykin tullaan ennen pitkää kokemaan.
GTA on toiminut edelläkävijänä koko peliteollisuudelle, jättänyt jälkensä populaarikulttuuriin ja tullut osaksi videopelihistoriaa. Itse sain ensimmäisen GTA:n käsiini ollessani vähän toisella kymmenellä, ja kirjaimellisesti kasvoin aikuiseksi GTA-pelisarjan parissa. Kirja toimiikin erinomaisena trippinä 90-luvun lopulta lähes nykypäivään asti. Se kuvaa onnistuneesti ja varsin kattavasti paitsi GTA:n, myös muiden pelien ja koko peliteollisuuden nousua kellareista olohuoneisiin, marginaaleista viihdeteollisuuden valtavirtaan. Tekstin seassa vilisevät niin Lemmings, newyorkilainen hiphop-skene kuin Seattlen mellakatkin. Parhaimmillaan teos onkin – Rockstar-myytin pönkittämisen ohella – pelimaailman ja -teollisuuden ajankuvan välittäjänä. Ja olipa Sam Houserista, Rockstarista tai GTA:sta kaikkine skandaaleineeen ja lieveilmiöineen mitä mieltä tahansa, ei GTA-sarjan merkittävyyttä populaarikulttuurin kaanonissa voi sivuuttaa.
Jos GTA tai pelikulttuuri ylipäänsä ovat yhtään sydäntä lähellä, suosittelen kirjan lukemista lämpimästi. Tarkkaa tai edes kovin objektiivista dokumentointia on turha odottaa, mutta kirja on hauska ja ehkä juuri sellainen, kuin GTA:sta kirjoitetun kirjan pitääkin olla: röyhkeän puolueellinen, viihdyttävä, ristiriitainen ja ennen kaikkea jotain sellaista, mitä kukaan ei olisi osannut odottaa.