Destinyn elinkaari on ollut nykymittakaavalla varsin poikkeuksellinen. Emopeli ilmestyi vuonna 2014, eikä se saavuttanut merkittävän korkeita arvioita pelikriitikoiden suunnalta. Moni veikkaili suosion lopahtavan pikaisesti, koska rakenne oli erittäin yksinkertainen, eikä sisältöä ollut riittävästi. Kaksi vuotta myöhemmin, ja neljän DLC-paketin verran laajentunut Destiny on varsin erilainen kuin ilmestyessään. Suosion salaisuus on koukuttava yhdistelmä FPS-räiskintää ja MMORPG-elementtejä yhdistettynä laadukkaaseen lisäsisältöön ja lukuisiin päivitysten myötä tulleisiin parannuksiin. Pelin viimeisin laajennus Rise of Iron jatkaa suojelijoiden seikkailua, mutta onnistuuko se pitämään pelaajat puolellaan vuoden odotuksen jälkeen?
Bang for the Buck
Destiny Rise of Iron tuo mukanaan melkoisen kasan uutta pelattavaa. Uuden lyhyehkön kampanjan lisäksi mukaan on ympätty lisää tehtäviä, uusia varusteita, aseita, patrol-alue, Iron Tower sosiaalitila, täysin uusi Strike-luolasto, Wrath of the Machine raidi, uusia vihollisia ja pomovastuksia. Lisäksi Crucible vahvistui kahdella uudella kartalla sekä Supremacy-pelimuodolla. Myös esineiden tasokatto nousi laajennuksen myötä tasolle 400, joten vanhoillakin konkareilla riittää tekemistä.
Rautalordit ja SIVA
Teemallisesti Rise of Iron sijoittuu Iron Bannerista tutun Lord Saladinin ympärille. Arvon lordi kuului muinoin suojelijoihin, jotka myös Rautalordeina tunnetaan. Rautalordit yrittivät valjastaa Clovis Bray:n luoman SIVA:n käyttöönsä ihmiskunnan hyödyksi. SIVA on eräänlainen nanoteknologiaan perustuva teknologinen virus, joka kääntyi lopulta ihmiskuntaa vastaan ja haudattiin syvälle Cosmodromen sisuksiin. Merkkejä SIVA:sta alkaa kuitenkin putkahtelemaan esiin, ja taas tarvitaan suojelijoita ihmiskunnan avuksi. Tarina etenee kiivaalla tahdilla koko parin tunnin kestonsa ajan. Valitettavasti jopa niin kiivaalla tahdilla, ettei pelaaja täysin ehdi pääsemään siihen sisään ennen loppuvastuksen kohtaamista. Kyseessä on kuitenkin mielenkiintoinen lisäys Destinyn loreen, ja monille Iron Bannerista tutun Lord Saladinin taustojen avaaminen syventää tuttua hahmoa merkittävästi. Kun kampanja on läpäisty, voi Rise of Ironin vasta sanoa kunnolla alkaneen.
PvE
Yksi Destinyn vahvuuksista on sen timanttinen sisältö PvE-pelaajille (Player vs. Environment). Tarinan tueksi maassa avautuu täysin uusi Patrol-alue Plaguelands, jonne uuden tarinan tehtävät sijoittuvat. Plaguelands ei yllä kenttäsuunnittelultaan Taken Kingin Dreadnaughtin tasolle, vaan vastaa enemmänkin Cosmodromen laajennusta. Aluetta miehittää SIVA:lla höystetyt Fallenit, eli Splicerit. Uudet vihollistyypit tuntuvat ajoittain liiankin tutuilta, joten Takenien kaltaista uudistusta ei tällä kertaa ole luvassa. Uusi Strike-luolasto sijoittuu myös Plaguelandsin alueelle, ja pelaajat pääsevät kohtaamaan ohjussiilon pohjalla kokeitaan tekevän papittaren. Uusi Strike on melko suoraviivainen, eikä tarjoa suuria elämyksiä, mutta pomotaistelu tuntuu riittävän erilaiselta ollakseen vahva lisäys tarjontaan. Liikaa spoilaamatta myös muutama vanha legendaarinen pomovastus on palannut, joten vanhoille konkareille on luvassa tutun tuntuisia taisteluita uudistetuissa Strikeissä.
Raid: Wrath of the Machine
Laajennuksen myötä laajalti kiinnostusta herättävä sisältö on uusi Wrath of the Machine 6-pelaajan raid-luolasto. Teeman mukaisesti raidi perustuu SIVA:n muokkaamien Splicereiden johtoportaan tuhoamiseen. Vaihtelevat pomotaistelut ovat jälleen erittäin hyvin suunniteltuja, mutta ensimmäisen kuukauden aikana bugeja on ilmennyt kaikissa yhteenotoissa. Pelinrikkojia on kuitenkin harvassa, joten raidaajille on luvassa muutaman tunnin hauskapitoa normal- ja nyt myös heroic-vaikeustasoilla. Neljän pomotaistelun mittainen raidi jää silti tuntumaan ontolta. Taistelut ovat suhteellisen yksinkertaisia ja kokenut ryhmä painelee luolaston läpi alle tunnissa, eikä Taken Kingin Kingsfallin kaltaista huipennusta laajennukseen saada.
Crucible
Monille kilpailullinen moninpeli Crucible on Destinyn suola. Laajennuksen myötä mukaan ympättiin yksityiset pelilobbyt kilpapelaajille, kaksi uutta moninpelikarttaa sekä uusi pelimuoto Supremacy. Kartat ovat Marsiin sijoittuva Skyline, ja Venukseen sijoittuva Last Exit. Skyline muistuttaa vahvasti muita Marsiin sijoittuvia karttoja tukikohtineen, ja Last Exit tarjoaa yhdistelmän ahtaita metrotunneleita sekä aukeaa ulkotilaa. Erityisesti Last Exit tuntuu tuoreelta, ja monet pullonkaulat tekevät Trials of Osiris kamppailuista intensiivistä taktikointia. Supremacy pelimuodossa pisteitä kerätään kuolleilta vastustajien tiputtamilla cresteillä. Tapoista ei saa pisteitä, ellei vastustajan crestiä onnistu nappaamaan omalle joukkueelle. Vastaavasti kaatuneiden taistelutoverien crestejä keräämällä vastustajalta estetään pisteiden saanti. Monille pelimuoto on tutumpi nimellä KIll Confirmed. Supremacy suosii lähikontaktia, ja haulikot ovat paukkuneet erittäin sankoin joukoin Rise of Ironin julkaisusta lähtien. Lisäykset eivät muuta moninpeliä merkittävästi, mutta ovat tervetullut lisä Cruciblen tarjontaan.
Worth?
Destiny Rise of Iron on varsin mukava paketti, josta riittää pelattavaa kymmeniksi tunneiksi. Vaikka vajaan kolmenkympin hinta voi tuntua jyrkältä, on sisältöä taatusti koko rahan edestä. Maksimitason saavuttaminen, heroic raidin läpäisy sekä vaihtuvien julkisten tapahtumien tuoma sisältö pitää ohjaimen kädessä pitkän aikaa. Kuitenkin verrattuna The Taken Kingiin sisältö jää kauas taakse, eikä vastaavaa mestariteosta nähty tällä kertaa. Syynä lienee huhuttu Destiny 2 kehitystyö, joka vähentää resursseja lisäsisällön suunnittelusta. Mitä tulee muiden pelien lisäsisältöihin, Rise of Iron saa karttapaketit ja yksittäiset aseet näyttämään mitättömiltä rinnallaan. Bungie tietää mitä kansa haluaa ja vaikka edellisvuoden tasolle ei ylletä, on tämänkin vuoden lisäys kannattava ostos kaikille Destinyn faneille.
