Konsolisukupolven vaihdos on asettanut pelinkehittäjät melko työlääseen siirtymävaiheeseen; monialustapelien odotetaan ilmestyvän uusien konsoleiden lisäksi vielä vanhoillekin alustoille, nostaen eri versioiden kokonaislukumäärän viiteen kappaleeseen asti. Kyseinen järjestely luo tietysti oivan tilaisuuden vertailla uuden ja vanhan sukupolven versioiden välillä ja hankkia hieman perspektiiviä siihen, minkälaista – jos minkäänlaista – kehitystä on tapahtunut. Todellisuudessahan tämä on oikeastaan se väärä tapa mitata uusien konsolien tehokkuutta, sillä laajalle venytetyt kehitysresurssit ja vanhan raudan rajoissa kehitetyt pelit tuskin antavat täysin oikeaa kuvaa teknologisista harppauksista… mutta kerrankos sitä, eli eiköhän oteta vertailuun Assassin’s Creed 4 -pelin Playstation 4 -versio!
En lähde tässä tekstissä purkamaan AC4:ää kokonaisuutena, vaan tarkoitus on vain yrittää kertoa millä lailla uuden sukupolven versio eroaa vanhemman raudan versiosta – lyhyesti, ytimekkäästi ja hyvin pintapuolisesti. Koko paketin laadusta kiinnostuneet ohjaan lukemaan popheadin erinomaisen arvostelun pelistä: Yarrr!
Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Minun silmäni ovat melko vaatimattomat siinä mielessä, että en ole hirveän nirso visuaalisen toteutuksen suhteen, kunhan pelin muut osa-alueet toimivat tai peli on muuten kiinnostava. En ole kuitenkaan aivan täysi puusilmä, joten kykenen toteamaan ainakin yhden itsestäänselvyyden: kyllä, AC4 näyttää Playstation 4 -konsolilla huomattavasti paremmalta kuin PS3- tai Xbox 360 -alustalla. Tämänhän voi tietysti kuka tahansa todeta jo pelkästään siitä, että PS4-versiossa pelaajat pääsevät ensimmäistä kertaa – konsoleilla – salamurhailemaan maailmaan, joka tuottaa visuaalista mielihyvää natiivilla 1080p-resoluutiolla. Tarjolla on siis ihan oikeaa, skaalaamatonta Full HD -kuvanlaatua. Minun silmiini tämä parannus näkyy parhaiten tietynlaisen suttuisuuden ja sumuisuuden poissaolona – hieman kuin joku olisi tarkentanut kameran tarkkuutta ennen kuvan räpsäisyä. Tämä tietysti vaikuttaa myös positiivisesti pelin piirtoetäisyyteen, vaikka kyllä kauniimmassa versiossakin tulee vastaan hieman jälkijunassa latautuvia objekteja. Tehokkaampi rauta on mahdollistanut myös tekstuurien yksityiskohtaisemman toteutuksen sekä muiden realistisuutta mukailevien ominaisuuksien korostamisen – nämä näkyvät niin hahmoissa, ympäristössä, kuin sää-ilmiöissäkin; värimaailma on kaikin puolin eläväisempi ja monipuolisempi, piiskaavan vesisateen ropina näkyy eri materiaalien pinnoissa, ja esimerkiksi puskissa kyykkiessä lehdet reagoivat sulavasti pelaajan liikkeisiin.
Kasvojenkohotus jääkin sitten oikeastaan pelin ainoaksi selväksi parannukseksi, sillä mitään merkittäviä pelimekaanisia uudistuksia uusi rauta ei piraatin elämään tuo – verrattaessa esimerkiksi Battlefield 4 -peliin, jossa uudet konsolit mahdollistavat jopa kolminkertaisen määrän pelaajia moninpelissä, selvästi suuremmat moninpelikentät ja vielä huomattavasti paremmat visuaaliset puitteet. AC4:n kohdalla olisikin ollut kiva nähdä uuden koneiston antavan lisää virtaa tekoälylle ja taistelumekanismille. Pelin hienovaraiset ehostukset saattavat aluksi aiheuttaa pienimuotoisen pettymyksen, mutta on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kaikki parannukset ovat aina kotiin päin. Olipa kyse sitten vain kosmeettisista viilauksista tai hieman järeämmistä muutoksista, eivät nämä uuden sukupolven versiot ainakaan tovereitaan huonompia ole!
Kiitokset Ubisoftille arvostelukappaleesta!