Jo vuosia Call Of Duty-pelisarjan lisäsisällöt ovat kulkeneet samoilla raiteilla. Muutaman kuukauden välein peliin tuodaan neljä uutta moninpelikarttaa, joista yksi on remasterointi aiempien pelien vastaavista, sekä yksi yhteistyöpelimuotoon (Zombies, Exctinction, Spec Ops) lisätty, vähän isompi kartta– ja juonikokonaisuus. Paketteja myydään viidentoista euron kappalehintaan, mutta viiden kympin kausipassilla saa kaiken. Mikäli horde-pelimuotoja ei tykkää pelata, saattaa muutama kartta viidentoista euron hintalapulla hieman hirvittää. Ilmeisesti se kuitenkin kannattaa, sillä Activision ei ole luopunut tai muuttanut suunnitelmiaan. Ja tästä johtuen myös Infinity Wardin uusin scifiräiskintä Call Of Duty: Infinite Warfare on saanut ensimmäisen lisäsisältöpakettinsa, joka kantaa nimeä Sabotage.
Sabotage tuo tuttuun tyyliin neljä moninpelikarttaa, sekä yhden uuden lisän Zombie-pelimuotoon. Moninpeliin tulevat kartat ovat Noir, Renaissance, Neon, sekä Dominion. Zombie sen sijaan siirtyy kasarimeiningistä kymmenen vuotta eteenpäin, suoraan 1990-luvun kauhuelokuvakliseiden maailmaan. Heti alkuun totean kartoista kuitenkin sen verran, että ne ovat visuaalisesti parempia kuin peruspelin vastaavat. Varsinkin Noir erottuu selkeästi muista kartoista valoefektien, sateen, sekä pimeän tunnelmansa takia. Eikä Dominion jää paljoa kakkoseksi.
Noir
Noir on nimensä mukaisesti ”tumma”. Pelialueena on tällä kertaa Brooklynin synkät ja ahtaat kadut, jossa taistelua käydään hyvinkin läheltä, totta kai vesisateen aikana. Karttana Noir ei ole pelin pienimpiä, vaan menee aikalailla keskitason kokoluokitukseen. Yksi kuja sopii hyvin tarkka-ammuntaan, kun taas suurin osa kentästä on pelkkää ahdasta käytävää ja erilaisia sivukujia varomattoman vihollisen selustaan pyrkimiseksi. Parhaiten kartta toimii Domination-pelimuodossa, jossa alueiden valtauksen ja hallussapidon ylläpitämiseksi koko joukkueen täytyy ryhmittyä eri käytäville pitämään vahtia. Jokainen vallatuista alueista on nimittäin äärimmäisen avonaisella alueella, johon on mahdollista hyökätä monesta eri kulmasta. Itselleni Noir on ehkä Sabotagen parhaita karttoja juurikin sen pienten kujien ja kiertoteiden takia. Samalla se on myös pelin ainoita yöaikaan pelattavia karttoja.
Dominion
Call Of Duty: Modern Warfare 2:sta tuttu Afghan on saanut uudelleenkäsittelyn, kun kenttäsuunnittelussa on siirrytty Marsin kuivalle ja punaiselle maaperälle. En ole koskaan alkuperäistä karttaa pelannut, mutta Dominion on ainakin suunniteltu pitkän matkan taisteluun, sekä tarkka-ammuntaan. Kartan keskellä on maahan pudonnut ja kappaleiksi repeytynyt sotilasalus, joka tarjoaa hieman turvaa kartan reunoilla odottavilta kiikarikiväärimiehiltä. Lähitaistelua Dominionissa voi harrastaa käytännössä vain yhdellä alueella kartan reunassa, jonne myös yksi Domination-pelimuodon alueista on sijoitettu. Mikäli et halua kehittää kiikarikivääriäsi, tai et hallitse pitkän matkan taisteluita, Dominion on ehkä yksi tylsimmistä pelikokemuksista. Kartan keskelle ei nimittäin ole mitään asiaa, mikä on myös onneksi huomioitu tietyissä pelimuodoissa. Olisi ollut aikamoinen temppu istuttaa yksi Dominationin lipuista keskelle kukkuloiden välissä olevaa kanjonia, jonne jokainen kiikarikiväärimies tähtää koko erän ajan.
Neon
Sotilaiden koulutuskäyttöön kehitetyssä Neonissa pelaajat ovat kuin virtuaalitodellisuudessa, josta tulee väkisinkin hieman Tron-elokuvat mieleen. Autot ilmestyvät läpikuultavina tyhjästä ja sotilaat muuttuvat kuollessaan pieniksi kuutioiksi ja biteiksi. Neon onkin selkeästi erottuvat kartta juurikin kyseisen ominaisuuden takia. Kentän ulkoalueilla olevat seinät ovat myös lähes pyöreäkulmaisia, joten pysähtymättä suoritettava seinäjuoksu onnistuu lähes kaikkialla. Neonissa on myös suuria korkeuseroja, joten pelaajien täytyy pitää katseensa suunnattuna myös ylöspäin, sillä vihollinen voi seisoa odottamassa korkealla kentän reunustojen ja aitojen päällä. Neonin värimaailma ja tyyli on kuitenkin omaan silmääni liian tylsä, sillä kentän värit ovat hyvinkin pelkistettyjä kirkkaita.
Renaissance
Venetsiaan sijoittuvassa Renaissancessa sotilaat asetetaan vastakkain veden ja renessanssitaiteen äärelle, suoraan Assassin’s Creed 2:n maisemiin, mutta lattiatasolta. Aluksi kartta vaikuttaa vain valoisalta versiolta Noirista, mutta paljastuukin pian aikamoiseksi kapeiden käytävien täyttämäksi sokkeloksi. Vaikka kenttä näyttääkin visuaalisesti hienolta, on se silti mahdollisesti huonoin Sabotagen tarjoamista lisäkartoista. Kentässä on hyvin helppo jäädä kyttäämään ohikulkeviin käytäviin tai kiertää selustaan, joten varsinkin Team Deathmatchissa saa olla kokoajan varuillaan joka puolella kiertävää käytäväsokkeloa ja niissä vaanivia vihollissotilaita. Tarkka-ampujille kartta tarjoaa yhden sivustan kyseiseen hommaan, muttei sitäkään kovin hyvin. Tarkkailtavia suuntia nimittäin on kolme, joten vihollisen huomaaminen saattaa mennä äkkiä ohi. Dominationissa yksi lipuista on kaikkien ohikulkevien käytävien ristikohdassa, joten alue kannattaa kaapata äkkiä ja tiimityönä, ennen kuin viholliset osuvat paikalle.
Zombie-pelimuoto ja Rave In The Redwoods
Zombies In Spacelandin päätteeksi Williard Wyler siirtää pelihahmoina toimivat näyttelijät sisälle seuraavaan elokuvaansa ja aikakauteen, joka sijoittuu 1990-luvun slasher-kauhuelokuviin. Pelialueena Redwoodsin reiveissä on Bear Laken kesäleiri, jonka ulkonäköön on selkeästikin vaikuttanut vanhat Friday The 13th -elokuvat. Meininki näyttää hyvin pitkälti samalta, paitsi että Bear Lakella on käynnissä valtavat reivit, valtavan zombiearmeijan rynnätessä paikalle tappaen kaikki. Samaan aikaan elokuvaan vangitut näyttelijät saapuvat paikalle ja joutuvat löytämään ulospääsyn elokuvasta.
Kuten aiemmissakin zombie-osissa, myös Redwoodsissa tarkoitus on tehdä erilaisia tehtäviä poispääsyä varten. Näistä ei kuitenkaan kerrota missään, vaan asiat täytyy selvittää itse. Pelialue on valtavan kokoinen kesäleirikompleksi monine taloineen ja käytävineen, sekä erilaisine saarineen. Toisin kuin Spaceland, Punametsät ovat enemmänkin kasa kapeita ja mutkittelevia käytäviä, eikä isoja ja laakeita taistelualueita. Zombien ilmentyessä paikalle joutuukin kokoajan tarkkailemaan, ettei itseään pääse ahdistamaan nurkkaan, sillä ohipääseminen tulee olemaan vaikeaa, varsinkin kun alkuvaiheilla Redwoods suosii erilaisia kauhuleffoista tuttuja lähitaisteluaseita. Uudet lähitaisteluaseet, kuten tappara sekä golfmaila, tosin tappavat zombit yhdestä iskusta vielä lähes kymmenennessäkin erässä, joten eivät ne mikään huono vaihtoehto ole.
Välillä uudelleen hautaan lasketut zombit pudottavat erikoista taikapölyä sisältäviä pussukoita, jotka voi halutessaan heittää nuotioihin ja takkoihin. Tällöin alueelle tulee psykedeeliset teknoreivit, kun pelaajan näkö muuttuu neon-värejä vilkkuvaksi taikametsäksi, jossa keijukaiset lentävät pään ympärillä ja metsän sienet leijuvat ilmassa kuin meduusat. Tällöin meno on hetkellisesti yhtä taikamaista kuin Avatar-elokuvassa konsanaan. Reivimoodissa pelaajaa myös näkee erilaisia kiertoteitä ja tavaroita, joita ei normaalilla katseella näe. Huonoja puolena tosin on, että Redwoodsien suurimman tappajan, kertalaakista tappavan pyörösahan kanssa juoksevan Slasherin, näkee vain taikapölyn altistamana.
Yhteenvetona Sabotage tarjoaa sitä samaa ja tuttua Call Of Dutya, jota jo niin moni edeltäjänsäkin on tehnyt. Zombie-pelaajille se tuo suurimman ilon mukanaan, sillä pelaajat voivat jatkaa Williard Wylerin kaappaamien näyttelijöiden tarinaa ja selvittää Rave In The Redwoodsin monet salaisuudet ja löytää jopa uuden, mutta piilotetun, cameo-roolin tekevän näyttelijän. Pelkän moninpelin pelaajille lisäri sen sijaan ei tuo mitään ihmeellistä, varsinkaan kun paketista joutuu pulittamaan lähes yhden halpispelin verran pätäkkää. Jos kentät voisi lunastaa erikseen seitsemällä eurolla ja Redwoodsin reivit toisella samanlaisella, asiaan suhtautuisi täysin eri tavalla.
