Double Fine Productions on kahden viime vuoden aikana kehittänyt toinen toistaan laadukkaampia Xbox Live Arcade -pelejä (muun muassa Costume Questin ja Iron Brigaden). Viime vuoden loppupuolella julkaistu Sesame Street: Once Upon a Monster -Kinect-peli enteili kuitenkin muutoksen tuulia – ei ehkä laadullisesti, mutta kohderyhmän keski-iästä ravisteltiin muutama vuosi pois. Kehittäjätiimin viimeisin julkaisu Double Fine Happy Action Theater jatkaa samalla Kinect-painotteisella linjalla tarjoten harmitonta hupia lapsille ja lapsenmielisille 800 Microsoft-pisteen hintaan.
Kun todellisuus ei vain riitä…
Sanottakoon heti alkuun, että Happy Action Theater ei varsinaisesti täytä videopelin kriteereitä, vaan se on enemmänkin Kinect-tekniikkaa esittelevä interaktiivinen leikkikenttä – pelaaminen ei siis onnistu ilman sensoria. Asianmukainen termi kuvaamaan peliä on Augmented Reality, eli lisätty todellisuus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että peli liittää pelaajan fyysiseen peliympäristöön virtuaalisia objekteja, joiden kanssa pystyy vuorovaikuttamaan – lisätyt asiat näkyvät tietysti vain television ruudun läpi katsottuna. Happy Action Theaterin kohdalla lisätty todellisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pelaajan olohuone täyttyy virtuaalisilla puluilla, joita voi sitten mielialasta riippuen ruokkia tai potkia.
Kyseessä on erittäin avorakenteinen peli, joka ei sisällä minkäänlaista erityistä juonta tai päämäärää. Sen sijaan Happy Action Theater tarjoaa helpon ja nopean käyttöliittymän, joka mahdollistaa vaivattoman ja nopean pelaamisen. Pelin idea on pohjimmiltaan erittäin yksinkertainen: pelaaja voi mielihalujensa mukaan hassutella ja temppuilla erilaisissa onnellisen toimintateatterin ”kohtauksissa”. Peli sisältää yhteensä 18 erilaista interaktiivista kohtausta, joiden aikana pelaaja pääsee huitomaan, hyppimään, potkimaan ja tanssimaan. Omaksi suosikikseni muodostui kohtaus, jossa pelaaja pääsee esiintymään kaupunkia terrorisoivana hirviönä. Muista kohtauksista mainittakoon lumimyrskyssä värjöttely, hyytelön sisällä heiluminen ja Space Invaders -peliä erehtymättömästi muistuttava räiskintä, jossa avaruusaluksen tilalla onkin pelaaja itse.
Pelin avoin rakenne saattaa aiheuttaa hieman hämmennystä ensimmäisellä käynnistyskerralla, sillä pelaaja heitetään suoraan ensimmäiseen ”kohtaukseen”, kulkematta alkuvalikkojen kautta. Muutaman minuutin pituiset kohtaukset vaihtuvat automaattisesti uuteen, kunnes pelaaja ymmärtää ottaa tutun ”Kinect-valikko” -asennon. Alkuvalikon löydyttyä pelaaja saa vapaasti valita yksittäisiä kohtauksia pelattavaksi tai antaa ohjat ohjaajalle, joka tarjoaa kohtauksia satunnaisessa järjestyksessä.
Liikkeentunnistusteknologiaa lapsille
Tekniikkademona ajateltuna Happy Action Theater on varsin vakuuttava, vaikkakin saumattomaan pelikokemukseen on vielä pitkä matka. Fyysinen pelialue mallinnetaan sellaisella tarkkuudella, että virtuaaliset objektit osaavat jopa reagoida peliympäristössä oleviin tavaroihin. Esimerkiksi yhdessä jäätävässä kohtauksessa virtuaalilumi peitti niin minut kuin myös pelikuvassa näkyvät kalusteeni. Täysin puhtaasta Kinect-suorituksesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä useampaan otteeseen vastaan tulee kohtauksia, joissa pelaaja saa huitoa ja heilua tuottamatta minkäänlaista reaktiota virtuaalisissa objekteissa. Vastaan tulevat ongelmat johtuvat useimmiten sensorin heikosta kyvystä hahmottaa pelialueen syvyys, mikä ilmenee myös erilaisina visuaalisina häiriöinä, kuten puoliksi kalusteiden sisälle uppoavina esineinä.
Alhaisesta hinnastaan huolimatta Double Fine Happy Action Theateria on erittäin vaikea suositella kenellekään. Peli voi tarjota kokeilunhaluisille parin tunnin teknologiaviihdettä, mutta pitempää hupia siitä on kuitenkaan turha odottaa. Sen sijaan näkisin, että pienille lapsille Happy Action Theater voisi tarjota rajatonta riemua ja onkin siinä mielessä oiva lisäys muuten kuivaan Kinect-tarjontaan.