Devil May Cry -pelisarja on ehtinyt jo toiselle kymmenelle ikävuodelleen. Aiemmat julkaisut ovat myynet varsin mukavasti, ja oheistavaraa on tarvittu vastaamaan fanien kysyntään. Ensi vuoden tammikuussa julkaistava sarjan uusin peli linjailee jälleen demonien ja gotiikan teemoissa. Uusimmassa osassa päästään haastamaan pienemmät ja isommat pahat henget vaihtoehtoisessa universumissa, eli vanha vaaleatukkainen Dante on vaihdettu tummakutriseen kaimaan.
Viikatteelle töitä
DmC Devil May Cry tarjoaa mitä siltä odotetaankin: mallisuorituksen leikkaa ja silvo -genrestä, jossa vahva tarina toimii liimana taistelukohtausten välillä. Komboja pääsee nyt opettelemaan, mutta savotta on mieluisa. Liikesarjat ovat vain muutamien nappien takana, ja ne on loogisesti jäsennelty ohjaimeen. Tämä auttaa niiden oppimista, kuten tekee myös erillinen tutoriaaliosio, jossa jokaista komboa voi kokeilla ja hioa paremmaksi. Vaikka pelaaja olisi uusi DmC:n pelityypille, pääsee hommasta vaivattomasti kärryille. Tarina lähtee liikkeelle kunnon pamauksella. Dante herää huonompaan aamuun noidan koputellessa ovelle ja demonin seuratessa vanavedessä. Taistelut käydään limbossa eli ulottuvuudessa, jossa henget vaeltavat ja todellisuus on vääntynyt irvikuvaksi itsestään. Leikkuulautana limbo tarjoaakin varsin näyttävät puitteet. Talot murskaantuvat, tiet nousevat pystyyn tai repeävät iäisyyteen, haamut vaeltavat limbon katuja. Henkiulottuvuuden tunnelmaan on satsattu, ja hyvä niin, sillä siellä pelaaja viettääkin suurimman osan ajastaan.
Danten työsarkaa helpottaa lajitelma perhekalleuksia. Lähtövarustukseen kuuluu miekka ja pistoolit, mutta pelin edessä haalitaan mukaan muun muassa viikate ja kirves. Mikäpäs on viipaloidessa henkiä pinoon kun välineet ovat kunnossa. Erilaisia pahan kätyreitä on riittävästi, jotta monimuotoisuus säilyy. Osa räpyttelee Danten ulottumattomissa syytäen kranaatteja ja osa ryntää päin moottorisaha tanassa. Taistelun tiimellyksessä Dante voi vaihtaa itsensä demonitilaan tai enkelitilaan. Kummallakin moodilla on omat aseensa, jotka toimivat eri tavoin vastustajan vaihtuessa. Esimerkiksi enkelimoodissa ei pysty vahingoittamaan tulista petoa, mutta demonisella kirveellä homma onnistuu. Kun vastustajia on useampia ja monenlaisia, on edessä mittelö, josta selviää helpommalla, jos malttaa miettiä missä järjestyksessä ja millä välineillä homma kannattaa hoitaa. Kombojen variointi kannattaa myös pistemielessä. Jokaisesta taistelusta saa arvosanan sen mukaan, miten tehokkaasti ja tyylikkäästi on onnistunut komboja ketjuttamaan. Saman kirveeniskun tekeminen perä perään kyllä onnistuu ja vastustaja kaatuu, mutta pistetiliä se ei juurikaan kartuta.
Hyppy tuntemattomaan
Taisteluiden väliä taivalletaankin sitten tasohyppelyiden hengessä. Limbon arkkitehtuuri on sen verran repaleista, että hyppynappia on käytettävä taiten. Kentät ovat putkia, joita voi kulkea vain yhteen suuntaan, joten pieni tasoloikkailu on sopivaa piristettä matkan taittamiseen. Dante saa käyttöönsä myös tartuntakoukun, jolla voi singauttaa tarzanisti itsensä ilmojen halki tai repäistä palasia seinästä itseään kohti. Koukku toimii myös taistelussa vastustajien repimiseen lyöntietäisyydellä. Välillä tasoloikkaa pitää mennä ihan hopi-hopi, sillä monesti Dante löytää itsensä lyhistyvästä rakennuksesta. Nämä kohtaukset toimivat paljon paremmin kuin hidastempoinen pomppiminen eteenpäin. Onneksi hyppelyä ei ole kovinkaan pitkiä jaksoja taisteluiden ja tarinan välillä. Kuten tasoloikissa kuuluukin, myös DmC tarjoaa keräiltävää ja löydettävää. Enemmän tai vähemmän piilossa on seiniin juuttuneita henkiä ynnä muita ötököitä, joita vapauttamalla Dante saa maksuvälineeksi kelpaavia pisteitä. Näillä pistellä voi ostaa erilaisia vahvistuksia Danten pussiin. Hankittavissa on vaikkapa lisäelämät ja kokonaisenergian lisäys. Danten taidot karttuvat pelin edetessä. Aseiden komboja voi ostaa auki taitopisteillä. Myös erilaiset hypyt ja liikkeet ovat hankintalistalla. Ostettavaa on jokaisen episodin välissä, ja karttuvat taidot tuovat peliin omaa piristystään.
DmC on genreuskollinen paketti, joka ei varmasti petä sarjan faneja. Vaikka tavaraa on paljon, myös pelityyppiin ennen tutustumattomien on helppo ottaa peli haltuun, sillä pelattavuus on hiottu kerrassaan mainioksi. Kun tarina on pelattu läpi, aukeaa yhä haastavampia tapoja hoitaa homma kotiin, joten mätke ei lopu ihan heti kesken. Livegamers jää odottamaan pelin lopullista julkaisua positiivisesti latautuneena.