Gears of War 3 on Epic Gamesin eksklusiivisesti Xbox 360:lle kehittämä peli, jonka Microsoft julkaisee 20. syyskuuta 2011. Pelin julkinen beta starttaa 25. huhtikuuta. Livegamersin toimitus tutustui tulevaan toimintapeliin ja rustasi mietteitään Gears of War 3:sta betan perusteella.
Gears of War on ollut lähellä sydäntäni jo ensimmäisestä osasta lähtien. Kolmannen osan kohdalla odotukset ovat melko korkealla ja monia parannuksia toivoo eritoten moninpeliin ja sen tiettyjen aseiden balanssiin. Haulikko kuitenkin näyttää betassa olevan edelleen se ykkösvalinta isossakin kentässä.
Aseistus on tosiaan hiukan muuttunut: perusmoottorisahakiväärin lisäksi on retroversio, jossa on pistin. Tällä voi lähitaistelutilanteessa seivästää vastustajan ja se on myös hiukan tehokkaampi. Näiden lisäksi mukana on katkaistu haulikko, joka sekin on tehokkaampi, muttei kanna yhtä pitkälle. Tarkkuuskivääreiden osalta kentät olivat mielestäni hiukan liian pieniä niiden käyttöön, joten jätin ne taka-alalle.
Pistooleitakin on muutama, mutta niistä ei oikein saanut tuntumaa. Käytin pistooleita lähinnä silloin, kun otin maissa olevan vihollisen ihmiskilvekseni. Kentälle on ripoteltu isoja pyssyjä ja myrkky- sekä palokranaatteja, joilla saa vahinkoa aiheutettua ihan mukavasti. Näiden lisäksi mukana on kilpiä, joita voi käyttää suojana.
Kenttiä oli saatu VIP-demoon ihan kiitettävästi ja jotkut niistä olivat erittäin hauskoja tapauksia. Jalkapallokentän raunioissa pelatessa tuntui, että kuolema korjaa välittömästi, mutta muuta valittamista ei oikein ole.
Itse pelituntuma oli kohdallaan, mutta pienistä bugeista beta luonnollisesti kärsii. Pientä lagia oli välillä huomattavissa ja hahmo jäi joskus juoksemaan seinää päin. Joidenkin kentältä löytyvien aseiden osalta onnistuin myös räjäyttämään itseni taivaan tuuliin, vaikka tähtäsin mielestäni oikein.
Pelimuotoja oli valittavana kolme kappaletta, mutta testasin vain Team Deathmatchia, jossa oli pelihetkellä eniten pelaajia. Valitettavasti pelaajamäärä oli sen verran vähäinen, että ihmispelaajia jouduttiin korvaamaan koneen ohjaamilla boteilla, joiden vastus oli kyllä kohtalainen.
Kokonaisuudessaan beta on kaunis ja kaikin puolin viihdyttävä paketti. Joskin aseiden balanssia tullaan varmasti vielä säätämään. Pelistä jäikin oikein hyvä kuva näinkin vähäisellä pelaamisella. Gears of War 3 on itselläni takuuvarmasti ostoslistalla, joten tämän maistiaisen kanssa pitää pärjätä siihen asti!
-ScorpioN
Odotin ensimmäistä GoWia todella paljon. Grafiikka oli ennen näkemätöntä, hype oli valtava, tässä nähdään Xbox 360:n tulevaisuus. Kun vihdoin peli julkaistiin, se oli itselleni pienimuotoinen pettymys. Grafiikka oli kyllä todella hienoa, mutta jokin pelissä ei vain iskenyt. Kontrollit, ne tökkivät pahasti. Ukot liikkuivat todella kankeasti ja pelaaminen ei vain luonnistunut. Kuitenkin muutaman pelitunnin jälkeen mielipiteet muuttuivat ja peli alkoikin luonnistua.
Kakkososa tuli ja meni. Se vaan ei iskenyt sitten yhtään jostain syystä. Nyt ollaan kuitenkin päästy kolmanteen osaan ja muutaman pelitunnin perusteella ollaan menty oikeaan suuntaan ainakin moninpelin kanssa. Ensituntuma Crysis 2:n jälkeen oli shokki. Jälleen kerran kontrollit tökkivät ja pahasti. Ukko liikkuu kuin rautakanki siellä kuuluisassa paikassa ja kuolemia tulee jatkuvalla syötöllä. Parin pelin jälkeen mielipiteet jälleen muuttuvat. Kun ohjaukseen pääsee sisälle, peli tuntuu paremmalta koko ajan ja tulosta alkaa syntymään. Moninpeli tuntuu olevan lähempänä ensimmäistä osaa, jonka parissa tuli vietettyä useita tunteja.
Uutukainen on taas grafiikoiltaan XO:n parhaimmistoa, mistä aiemmat osat varmasti muistetaan. Betan kolme kenttää ovat erittäin näyttäviä ja tuntuvat tasapainoisilta. Kenttiin on selvästi panostettu, eikä ole vain etsitty nopeinta tietä muuttamalla vanhoista osista kenttiä uutukaiseen.
Aseistusta on säädetty ja pari uuttakin asetta on tainnut tulla mukaan. Aseet tuntuvat olevan suht tasapainossa, mutta pientä hienosäätöä tarvitaan vielä. Jälleen kerran kuitenkin hostin haulikon huomaa jo pitkästä matkasta. Hostina ollessa pärjää melkein pelkästään haulikolla. Haastajia ei löydy, ellei ammu päin seiniä, kuten allekirjoittanut yleensä. Weapon sliden mukanaolosta ei ole mitään hajua, sillä sitä en käyttänyt aiemmissa osissakaan (evo?).
Mukana ovat myös lopetusliikkeet, jolloin maassa olevan vihollisen voi lopettaa näyttävän videon saattelemana.
Betasta jäi todella hyvä kuva monipelin osalta ja se vaikuttaa olevan jo todella valmis, sillä bugeihin en pelatessa törmännyt. Vaikka en ole peliä joutanut pelaamaan paljoa, se on varmaa, että itse pelin tulen ostamaan, kun se ilmestyy. Yksinpelistä ei ole vielä tietoa, mutta se varmasti tulee olemaan erittäin nättiä ja hauskaa hupia co-oppina kaverin kanssa. Moninpeliä tulee varmasti pelattua viikonloppuisin hyvällä porukalla isojen naurujen saattelemana.
-RenZo
Vain ensimmäistä Gearssia pelanneena olen tottunut luottamaan pelkän haulikon tulivoimaan, mutta betassa myös rynnäkkökiväärien teho on yllättävän korkealla. Nopea tulitus koituu kohtaloksi hyvinkin äkillisesti, joten ympäristöä täytyy todella tarkkailla niin suojan kuin vihollisten havaitsemiseksi. Paperilla muutos ei kuulosta niinkään pahalta, mutta käytännössä siitä aiheutuu enemmän harmia kuin tasapainoa. Monilla pelaajilla on paha tapa väärinkäyttää kiväärien poikkeuksellista tehokkuutta lähitaisteluissa. Paikoitellen on todella turhauttavaa, miten helposti lancerilla voi epämääräisesti räiskiä lonkalta ilman mitään varsinaista tähtäämistä ja saada haulikolla tuskasteleva pelaaja sekunnissa maihin vaikeroimaan. Hektisimmät, jännittävimmät ja ennen kaikkea verisimmät kamppailut käydään lopulta nimenomaan lähitaisteluihin tarkoitetulla haulikolla, joten kiväärien tehon nostaminen on mielestäni hämmentävää. Gears of War eroaa muista nettiräiskinnöistä juuri haulikkotaisteluissa poksahtelevilla päillään – vastaavaa nähdään harvoin nettiräiskinnöissä, joten Epicin olisi hyvä pitää omalaatuisesta tyylistään kiinni.
Äskeiseen tuodaan sentään helpotusta upouudella haulikolla. Iki-ihanan Gnasherin rinnalle on nyt lisätty kaksipiippuinen malli. Katkaistu versio korvaa vähäiset ammukset, erittäin lyhyen kantaman ja hitaan latausajan järjettömällä voimalla: vain yksi lonkalta ammuttu laaki voi röyhkeästi viedä mennessään useamman vihollisen. Osaavissa käsissä uusi haulikko on ehkä turhankin ylivoimainen, mutta se toimii silti erittäin hauskana vaihtoehtona lähitaisteluissa. Mielenkiintoista nähdä, tehdäänkö kaksipiippuiseen malliin mitään muutoksia.
Bulletstromin värikkyydellä koristeltu Oldtown on ehdottomasti mieluisin ympäristö. Hyvänä kakkosena on kauppakeskus Checkout. Molemmissa kartoissa ampuminen tapahtuu tasapuolisesti läheltä ja kaukaa, eikä respalle voi jäädä yhtä helposti ansaan kuten Trashballissa ja Trenchesissa. Varsinkin jälkimmäisessä hiekkakentässä on hyvin helppoa ahdistaa toinen tiimi epäreilusti raspauspisteiden umpikujiin. Kun hallitseva tiimi vielä pääsee käsiksi kaikkiin kentältä nostettaviin voima-aseisiin tai vaihtoehtoisesti tulittaa sekunnissa pudottavilla rynnäkkökivääreillä, sitä ollaan täydellisessä loukussa omalla respauspisteellä.
Minulle beta ei anna Gears of War 3:n moninpelistä erityisen houkuttelevaa kuvaa, vaikka Matchmaking-järjestelmä on selkeä ja graafista ulosantia on hiottu sahalaidattomia varjostuksia myöten viimeisen päälle. Pidempään pelatessa karttasuunnittelu ei sovellu tasaisesti kaikkiin pelimuotoihin, eivätkä respauspisteet ole luotettavia. Haikailen vanhan execution-pelimuodon perään, ja omaan makuuni kiväärien tehoa saisi laskea reippaasti. Muutoin pelimekaniikka kyllä toimii sulavasti. Epicin omilla servereillä luodit rekisteröityvät mallikkaasti ja pelihahmo noudattaa tuttujen kontrollien kautta tulevia käskyjä juuri niin kuin pitääkin. Parhaimmillaan meininki on yhä ehtaa Gearssia, jossa haulikko paloittelee uhrit epämääräisiksi palasiksi, päät poksahtelevat melonien lailla ja loppuratkaisua jännitetään penkin reunalla samalla kun ilmassa leijailee kevyt moottorisahan katku.
Kokoversiota varten täytyy kuitenkin toivoa, että epäluotettavia respoja paikkaillaan, karttasuunnittelussa nähdään paljon vahvempaa toteutusta ja että Epicin toimivia servereitä pystytään ylläpitää vakaasti. Sitten voidaan puhua taas yhdestä koukuttavasta nettiräiskinnästä.
-Palyy
Ensimmäinen GoW viihtyi levykelkassa todella pitkät ajat, moninpeliä jyystettiin päivät pitkät. Läpikotaisin koluttu peli jaksoi viihdyttää vielä monta vuotta julkaisun jälkeenkin. Toisen osan ilmestyttyä oli kova hinku päästä pelaamaan. Maailmani kuitenkin romahti huomatessani, ettei kakkonen todellakaan ollut tässä tapauksessa ykkönen. Kaikenmaailman satunnaiset lumivyöryt yhdistettyinä joululahjalistan pituiseen bugimäärään riittivät pelin katoamiseen pelihyllystä. Tyystin uskoni sarjaan menettäneenä otin kuitenkin tilaisuudesta vaarin ja hyppäsin kolmannen osan betan kimppuun avoimin mielin. Yleisilmeeltään peli ei omaan silmään eroa paljoa edeltäjistään. Grafiikka on samaa luokkaa, samoten äänimaailma.
Betassa tarjottiin kolmea pelimuotoa. Capture the Leaderissa oli tavoitteena suojella omaa johtajaa samalla kun pyrkii kaappaamaan vihollisliidun. Osa pelin kartoista kuitenkin takasivat sen, ettei pelikokemus ollut mitenkään miellyttävä, kun vastustajatiimi änki johtajansa käsikynkässä kohti ahtaan käytävän peränurkkaa. Nurkkaa, johonka pääsee vain yhdeltä reitiltä. Sama teema toistui myös toisessa pelimuodossa, King of the Hillissä. Osa kaapattavista alueista on sijoiteltu niin, ettei rinkiin ole mahdollista päästä käsiksi kuin yhdestä suunnasta, jolloin sen puolustaminen on naurettavan helppoa. Kolmas, ja se betan antoisin pelimuoto, on Team Deathmatch. Nimensä mukaisesti perusmättöä, jossa on molemmille joukkueille lahjoitettu tietty määrä elämiä.
Asearsenaalista löytyy tutut haulikot, konekiväärit ja pistoolit. Kivääreillä on melko kova teho verraten aikaisempiin, mutta pääosin käteen silti päätyi vanha tuttu haulikko. Haulikoiden ystäville on myös tarjolla vaihtoehtoinen haulikko. Katkaistu versio on tulivoimaltaan ja luotien leviävyydeltään melko ylivoimainen. Sopisi paremmin power-aseeksi. Pistoolit tuntuvat aivan liian alitehoisilta, eivätkä tämän vuoksi ole kovin käytettyjä. Tasapainoa siis toivotaan parannettavan kokoversioon rajusti.
Pelimekaniikaltaan on GoW 3 ihan samaa luokkaa aiempien osien kanssa. Tuntumaan on ensin vaikea päästä, mutta kun näppäimet alkavat taas muistua mieleen, alkaa meno taas maistua. Mieleen tulee eittämättä ensimmäisen gearssin mahtiväännöt. Tosin aika-ajoin käsittämättömät respat saavat verisuonet puhkeamaan. Mikäli dedikoiduille palvelimelle ei pääse, on mitä luultavammin edessä lisää verisuonien puhkeamisia, jos vastaan sattuu niitä surullisen kuuluisia jenkki-hosteja. Muuna aikana peli maistuu kyllä varmasti sarjan ystäville.
Hetkittäin todella hyvää mättöä, mutta parannusta kaivataan ainakin respoihin, asetasapainoon sekä eri pelimuotojen karttojen käyttöön.
-Niccessor
Jos olen jotain peliharrastukseni myötä oppinut, niin sen, etten kohdista peleihin enää juurikaan odotuksia. Kun hypetys on nollissa, peli voi yllättää vain positiivisesti. Aloitin tämän no-hype-politiikan Gears of War 2:n jälkeen, joka oli allekirjoittaneelle karvain pettymys sitten yläasteen päättäjäisillan.
En siis ollut kohdistanut Gears 3:een minkäänmoisia odotuksia, enkä olisi pelin betaankaan varmasti koskenut ilman Livegamersin minulle siihen suomaa mahdollisuutta. GoW kolmosen vertailukohtana jouduin käyttämään aktiivisessa peluussa edelleen olevaa pelisarjan ensimmäistä osaa – viiden vuoden takaa. Gears 2:n palautin nimittäin parin viikon pelaamisen jälkeen pelikaupan hyllylle.
Tunnustan ennustaneeni kolmosesta jotain pahaa ja aavistaneeni jotain vielä pahempaa – olihan GoW 2 vielä tuoreessa muistissa. Suureksi yllätyksekseni minua kuitenkin tervehti, pari tuntia beta-avaimen latautumista tuijoteltuani, juurilleen palannut Gears of War, jonka pelaamisesta huomasin paikoitellen jopa nauttivani. Näin gears-konservatiivin silmään pelin miljööt tuovat kaikessa värikylläisyydessään mieleeni edelleen lähinnä Nintendon Mario-pelit, mutta muuta valittamista pelin ulkonäössä ei ole. Peliä voisi nimittäin näkemäni perusteella tituleerata Xbox 360:n näyttävimmäksi paketiksi. Suuren vaikutuksen mieheen teki erityisesti Trenches-mappi, jonka locustien karjunnan saattelemana sumentaa hiekkamyrsky, rajaten näkyvyyden oman Retro Lancerin pistimen kiiltävään kärkeen.
Kukaan ei tietenkään voinut odottaa trilogian kolmannesta osasta Gears of War 1:n täydellistä kopiota, mutta jotkut pelin uudistuksista tuntuvat varsin väkisin väännetyiltä. Pelisarjaa olisi mielestäni saanut pidettyä tuoreena maltillisemmillakin uudistuksilla. Etenkin suoraan menestyneimmistä FPS-peleistä apinoidut ”accoladesit” ja pelimuodot Epic olisi voinut jättää lisäämättä. Team Deathmatch ei yksinkertaisesti sovellu Gearssin tyyliin. Onneksi valmiista tekeleestä löytyvät kuitenkin sarjan aiemmista osista tuttuja pelimuotoja, jotka varmasti tavoittavat aikanaan yleisönsä. Muutenkin Gears of War on betan perusteella muuttumassa yhä helpommin lähestyttävämmäksi ja Call of Duty -tyyppiseksi, vaikka sarjan vahvuus piili aikoinaan nimenomaan siinä, että se uskalsi olla erilainen.
Mappisuunnittelu ja asetasapaino eivät vakuuttaneet suuremmin minuakaan. Kaikki betan viisi karttaa ovat toki pelattavia, mutta yksikään mapeista ei oikeasti saanut ihastusta leijumaan ilmassa. Power-aseita löytyy ympäristöön ripoteltuina jos jonkinlaisia, mutta siistinä uutuutena ylitehokkaita mutkia saa valituksi asevyölle jo spawnista lähtiessään. Pahimpana mokana sawed-off shotgun, joka tulivoimansa puolesta on kykenevä pistämään kylmäksi koko vastustajajoukkueen kertalaukauksella. Onneksi asetta saa ladata yhtä kauan kuin 1800-luvun tussaria. Pitkä latausaika ei kuitenkaan riitä syyksi sille, että kaksipiippuisen saa mukaansa heti kierroksen alusta lähtien.
Toinen kummallinen ratkaisu Epiciltä oli heittää taistelutantereelle mukaan nainen. Anyalla pelaavat saavat puolelleen nimittäin kohtuuttoman edun, sillä kyseessä on ainoa pelin hahmoista, joka ei kokonsa puolesta kelpaisi ladon oven korvaajaksi. Valmiiseen peliin Anyan nimi Tatjaanaksi, vähän tummia karvoja ylähuulen päälle ja kasvuhormonia käyttöön, kiitos!
Kilpailulliseen peliin Gears 3:lla on matkaa, enkä tosiaankaan näe sitä MLG:n pelilistoilla tai pitkäikäisenä klaanipelinä, kuten sarjan ensimmäinen osa oli. Kenties sitten, jos valmiista pelistä löytyy ”old school” -pelimuoto, jossa suurimmat muuttujat on pystytty eliminoimaan.
Päällimmäiseksi tunteeksi Gears 3:n betasta jäi sana: potentiaali. Tällä pelillä on nimittäin potentiaalia olla se teos, jota pelaan Xbox 360:n elinajanodotuksen loppuun saakka, ja jopa hieman ylikin. Näillä eväillä Gow 3 ei ole se peli, mutta pienillä muutoksilla siellä täällä Epicillä voi olla käsissään jotain oikeasti upeaa. Totisesti toivon, että Cliff Blezsciskn…zinski tovereineen ottaa pelaajayhteisöltä saamansa palautteen kuuleviin korviinsa ja ohjaa tiedon sen sisäistämisen jälkeen myös peliä ohjelmoiviin sormiin.
-Mannekiini72
Ensimmäisen Gears of Warin moninpeliä tuli aikoinaan pelattua melko runsaasti, mutta kakkososa jäi jostain syystä hiukan vähemmälle pelaamiselle. Pitkän Gears-tauon jälkeen Gears of War 3 tuntuukin tutulta ja turvalliselta. Uudistuksia on kuitenkin mukana sopivasti, jotta homma pysyy tuoreena.
Pelattavuudeltaan kolmososa ei ole isoja muutoksia kokenut. Hahmot ovat edelleen todella raskaan tuntuisia ja kestääkin hetki ennen kuin pelituntumaan pääsee jälleen sisälle. Valittavissa olevat uudet aloitusaseet vaativat melkoisesti totuttelua, sillä Retro Lancerin rekyyli on melkoinen ja katkaistun haulikon latausaika on jäätävän pitkä. Niinpä taistelussa tuleekin usein turvauduttua vanhoihin tuttuihin aseisiin. Puheet haulikon tehon laskemisesta tuntuivat kyllä jääneen vain puheen asteelle, sillä porukka tuntui edelleen tekevän huikean paljon tappoja aseella.
Kenttäsuunnittelu on betan kartoissa mainiolla tasolla. Pienikokoisemmissa kartoissa pelin intensiteettitaso kohoaa huimasti, varsinkin jos pelimuotona on King of the Hill tai uusi Team Deathmatch, jossa tiimillä on käytössään 15 elämää. Kentistä löytyy mukavasti suojapaikkoja ja erilaisia reittejä vihollisen selustaan. Pelin värimaailma on myös huomattavasti aiempaa värikkäämpi.
Peliin on lisätty nykymoninpelien tyyliin runsaasti kerättävä pikkusälää, kuten ansiomerkkejä, titteleitä ja aseiden skinejä, joiden avulla pelaajat koitetaan koukuttaa. Nähtäväksi jää, kuinka pitkään tämä jaksaa kiinnostaa sillä varsinaista pelillistä etua näistä ei saa, toisin kuin vaikkapa Call of Dutyn avattavilla aseilla ja perkeillä.
Teknisesti beta toimii oikein mallikkaasti. Aiempia Gearseja joskus vaivanneita lagiongelmia ei tullut vastaan, ja peliseuraa löytää todella nopeasti. Graafisesti peli näyttää edelleen upealta ja äänitoteutus on onnistunutta.
Kokonaisuutena Gears of War 3:n beta tuntuu varsin hiotulta ja viihdyttävältä. Ainoastaan aseiden tasapaino ja kenttien respawnauspaikat tuntuisivat vielä kaipaavan pientä viilausta, mutta muuten peli tuntuu hyvin valmiilta eikä suurempaa valittamisen aihetta löydy. Kaikille peli ei varmasti maistu, mutta itse olen aina tykännyt Gearsin moninpelistä. Pelaaminen on hauskaa, vaikka tunnun itse olevan taistelukentillä enemmänkin muiden pelaajien haulikonruokana.
-tiong