Vanhaan hyvään aikaan sotapeleissä käytännölliset aseet olivat pulttilukkokivääreitä ja sarjatuliaseet potkivat enemmän kuin vihainen aasi. Räiskintäpelit pyörivät toisen maailmansodan ympärillä, ja niitä ilmestyi kuin sieniä sateella. Tunnetuimpia lienevät Call of Dutyt, Battlefield 1942 sekä Medal of Honor. Näin reboottien aikakaudella Medal of Honorin voidaan katsoa hypänneen modernien militääriammuskeluiden kelkkaan hieman jälkijunassa, kun genre on lypsätty ja lähitulevaisuuden erikoisvempeleet nostavat hiljalleen päätään.
Klikkauksella suuremmat kuvat.
Warfighter-lisänimeä kantava jatko-osa vuonna 2010 julkaistuun Medal of Honoriin seuraa Tier 1 -erikoisjoukkoja ja keskittyy oikeista operaatiosta vaikutteita ottavien tehtävien ohella myös kasvomaalausten alla oleviin henkilöihin. Tarina vaikuttaa pikaisten testausten jälkeen kiinnostavalta, ja peli keskittyy vain kahteen hahmoon neljän sijaan, joten pakka pysyy varmaankin hiukan paremmin kasassa ja hahmoihin kerkeää syntymään parempi yhteys. Pelattavana oli Stumpin saappaissa suoritettava tehtävä, jota esiteltiin E3-messuillakin. Ajanpuutteen vuoksi toinen pelattava tehtävä, joka sisälsi autoilua jäi kokematta.
Gunsmith – now without Kinect
Moninpeliä on uusittu rankalla kädellä, ja tällä kertaa sen kehitystä ei ulkoistettu DICE:n harteille. Battlefield 3:sta tuttu Frostbite 2 -pelimoottori jyllää Warfighterin alla, eli visuaalisesti peli on ajan tasalla. Teemana on selkeästi ollut kustomoitavuus ja valittavana onkin kymmenen eri kansallisuutta, joilla kaikilla on omia erikoisuuksia aseista lähtien sekä kuusi hahmoluokkaa tarkk’ampujasta räjähdemieheen. Aseiden rugaajille löytyy myös valinnanvaraa, kun omasta pyssystä voi vaihtaa piipun toisenlaiseen, erilaisen perän ja omat optiikat, aivan kuten eräässä tulevaisuuden sotilas -pelissä. Scorestreakit löytyvät taas pelistä, ja nämä ovat hiukan virheellisesti nimetty Killstreakeiksi, vaikka tehtävien suorittaminen ja tiimin tukeminen kasvattaa selvää edistyspalkkia. Valittavana on jälleen assault ja support streak.
Pelimuotoja on viisi ja perus team deathmatchia lukuun ottamatta pelimuodot perustuvat erilaisiin hyökkää ja/tai puolusta -objektiiveihin. Beetastakin tutussa Hot Spots -pelimuodossa kenttään on merkattu viisi objektiivia, ja niitä joko tuhotaan tai puolustetaan yksi kerrallaan satunnaisesti. Objektiivin kohdistaminen pitää taistelut tiiviinä ja tavoitteet selvästi esillä, eivätkä pelit useimmiten pääty täydelliseen sekasortoon – toisin kuin niissä tapauksissa, kun kukaan ei tiedä, mitä tekisi. Combat Missionit ovat Battlefieldista tuttuun Rush-pelimuotoon verrattavia etenemistehtäviä. Hyökkääjillä on rajoitetut resurssit tuhota kohteet, joita oli testattavassa kentässä yksi per vaihe.
Spläts
Sector Control -moodista en pysty sanomaan mitään, mutta karkea arvaus nimen perusteella olisi Conquest-tyylistä alueiden hallintaa. Viimeinen pelimuoto, joka koukutti vanhan splättismaalitaulun oli Home Run. Muoto muistuttaa yksisuuntaista kilpapaintballia, jossa yksi joukkue puolustaa kahta lippua ja toinen joukkue koittaa kaapata ne. Nappi otsaan ja pelaaja on ulkona yhden erän. Yksi rundi kestää noin minuutin, ja poiketen muiden pelimuotojen mapeista testattu kenttä oli kompakti pikku areena. Muissa pelimuodoissa testatut mapit tuntuivat vaihtelevilta: löytyi kujamaisuutta ja alue muuttui avoimemmaksi. Pelimuodot vaikuttavat toimivilta ja tarpeeksi tuoreilta, joten moninpelin menestys onkin kiinni muiden kenttien arkkitehtuurista. Modernien militääriammuskeluiden aika alkaa olla lopuillaan – saakin nähdä, onko tässä yksi viimeisistä. Medal of Honor Warfighter julkaistaan 25. lokakuuta.
Klikkauksella suuremmat kuvat.