Maaliviiva häämöttää. Kuuden vuoden kehitystyön jälkeen on jännittävää nähdä miten vuosien työn ja odotuksen tulos vastaa ihmisten odotuksiin. Osuvammin ei olisi Alan Waken käsikirjoittaja Sami Järvi voinut asiaa tiivistää. Ja odottaa ovat pelifanit saaneetkin. Remedyn projekti on ollut epäilemättä Suomen historian odotetuin (ja myös kallein) peliproduktio aina turhautumiseen asti. Nyt Alan Wake on vihdoin viittä vaille valmis, ja julkaisu on enää vain parin kuukauden päässä.
Loppukiriä hypettääkseen Remedy ja Microsoft järjestivät tilaisuuden, jossa pääsi kokeilemaan peliä vielä kerran ennen toukokuun julkaisua. Livegamers oli paikalla ja pääsi jututtamaan Järven lisäksi myös toista Remedyn kantavaa voimaa, ohjaajaa Matias Myllyrinnettä. Myllyrinteen mielestä suurin syy pitkään kehityskaareen oli nimen omaan koko tiimin kunnianhimo ja halu tehdä hommat kunnolla. Hänen mukaansa on firmoja, joiden peleihin voi aina luottaa. Samalla tavoin Remedyn logon pelin kannessa tulisi olla tae laadusta ja siitä, että näihin peleihin voisi tutustua ilman tarvetta lukea arvosteluja. Kovat paineet eivät kuitenkaan olleet rasite, vaan Max Payne -kokemuksella niitä käytettiin eteenpäin vievänä voimavarana, selittivät yhdessä Järvi ja Myllyrinne.
Wake up.. in to a nightmare
Kaiken ennakkovyörytyksen jälkeen juonen lähtökohdat ovat useimmille hyvin tiedossa. Traileria enempää ei kannata paljastaa. Alan Wake on mysteeritarina. ”Tavoitteena oli alusta lähtien jännitystä ja todellista trilleriä, ei kauhua. Tuntemattoman pelko on aina tyylikkäämpää. Hirviöihin ja vereen pelästyy kuka vain, mutta syvemmän jännityksen luomiseen pitää nähdä vaivaa”, kertoi Järvi pelin tunnelmasta.
Paikalla olleet pääsivätkin tutustumaan erittäin pitkälle viimeisteltyyn demoon, joka käsitti Alan Waken esimmäisen jakson. Käytän termiä jakso, sillä Alan Wake on hämmästyttävän paljon tv-sarjakerronnasta ammentava peli. Pelin luvut olivat kuin suoraan televisiosta klassisten lausahdusten kuten To be continued… ja Previously on Alan Wake… kera. Vaikutteita sekä suoranaisia viittauksia Twin Peaksiin, Lostiin sekä Stephen Kingin teoksiin ei voinut olla huomaamatta. David Lynchiä kunnioittaen unet ja todellisuus kietoutuvat alusta lähtien kiehtovasti yhteen. Jopa pelien alulle tyypillistä tutoriaalia oli yhdistetty hienosti unimaailmaan, ja siitä herääminen kirkkaaseen päivään tarjosi sähäkän kontrastin pimeyden ja valon välille.
Alan Wake alkaa näyttävästi päähahmon ja tämän vaimon saapuessa lautalla Bright Fallsin kaupunkiin. Pahaenteisen rauhallinen vierailu toimii hienovaraisena lähtölaukauksena pelille. Lyhyt kierros kaupungissa esitteli hahmojen välistä yksinkertaista, mutta sulavaa kanssakäymistä. Mass Effect tasoisesta keskustelusta ei kuitenkaan pääse nauttimaan, vaan interaktio oli yksinkertaista A-napin painelua. Asia joka kuitenkin heti alusta lähtien sai fiiliksen nousuun, oli äänipuoli. Musiikit ja etenkin ääninäyttely olivat todella vakuuttavia. Esimerkiksi Alanin elokuvamainen minäkertojan ääni osui täysilaidallisella. Usein en ole peleissä törmännyt yhtä vaikuttavaan voice overin käyttöön.
Ulkoasultaan demo oli mukavaa katseltavaa. Aivan nykypäivän terävintä graafista kärkeä se ei esitellyt, mutta kovinkaan kauas ei jääty. Tyylitajussa odotuksiin vastattiin vielä paremmin, ja tasapainottelu realistismin ja sarjakuvamaisuuden rajalla nosti odotuksia edelleen. Valonlähteiden ylikorostettu hehku tehosti pimeyttä ja sai sen tuntumaan syvemmältä ja uhkaavammalta. Eivätkä valo ja pimeys totisesti jää Alan Wakessa pelkän ulkoisen visuaalisuuden tasolle.
Fight with light
Entäs sitten se tärkein eli varsinainen pelattavuus? Toimintaan oli helppo päästä sisään, sillä ohjaus toimi mutkattomasti. Alan Waken hahmon kömpelyys ja varovaiset animaatiot loivat hyvin tunnetta, ettei kyseessä ole mikään huippukoulutettu sotilas, vaan muutaman kerran ampumaradalla käynyt kirjailija. Lähitaistelua kannatti välttää, ja vasemmalla olkanäppäimellä toteutetut väistöliikkeet tulivat pian tutuiksi.
Vihollisten myötä mainittu valon ja pimeyden vastakkain asettelu varasti näyttämön. Alan ei tarvitse valoa pelkästään tien näyttämiseen, vaan myös nurjertamaan pimeyden verhoamat viholliset. Vasemmalla liipaisimella pystyi kohdistamaan taskulampun valonsäteen ja pyyhkimään pois vihollisia suojaavan pimeyden. Vasta tämän jälkeen oliot oli mahdollista nujertaa perinteisillä pistooleilla, haulikoilla ja muilla aseilla. Tiukassa tilanteessa valopohjaiset aseet kuten hätäraketit ja valokranaatit osoittautuivat kultaakin arvokkaammiksi.
Toiminta oli kaikin puolin sulavaa joskin varsin suoraviivaista. Sinne tänne ripotellut aivopähkinät olivat lähinnä perinteistä nappien painamista ja kulkutien avaamista. Demon jännitystä nakersi hieman myös vaikeustason alhaisuus. Panoksia oli tarjolla ylenpalttisesti. Ensiapupakettejakaan ei tarvinnut etsiä. Elinvoima palautuu automaattisesti, kunhan löytää rauhallisen ja valoisan paikan, jossa vetää henkeä. Kenttäsuunnittelija Timo Lönnqvistin mukaan valmiista pelissä löytyy kokeneille pelaajille myös Hard- ja Nightmare-vaikeustasot. Ammusmäärät ovat kuulemma vakio, mutta vihollisten kestävyydestä ja aggressiivisuudessa riittää haastetta etsiville kunnolla potkua. Remedyläiset pitivät pelin kesto vielä visusti salaisuutena. Kysyttäessä Myllyrinne ja kumppanit kuitenkin kehuivat Alan Waken kestävän helposti vertailun parhaimpien yksinpelien kanssa.
Pientä kuprua Alan Waken siloitellussa pinnassa aiheutti HUD eli ruudulla näkyvä informaatio. Muun muassa elinvoima, ammusmäärät ja kompassi ruudun yläkulmassa tuntuivat testin ajan hieman turhilta. Oudosti tutoriaalin omaiset kehoitukset ladata ase tai taskulamppu pomppasivat jatkuvasti esille. Valikoissa ei kuuleman mukaan tule myöskään olemaan vaihtoehtoja näiden häivyttämiseen, joten pientä valitusta voi jo nyt ennakoida tarkimmilta pelin immersion, syvällisyyden, peräänkuuluttajilta. Epäilykset vaivaavat lisäksi pelin vaihtelevuuden puolella. Demossa ja ennakkoon esitetyissä videoissa viholliset ja tapahtumapaikat eivät näyttäneet järin monipuolisilla, eikä pelissä oleva termospullojen ja sivujen keräily säväyttänyt lainkaan. Alan Waken tarina ei myöskään myönnä pelaajalle mahdollisuutta tehdä valintoja juonessa. Täytyy vain toivoa, että nämä maalatut pirut eivät lopullisessa pelissä pääse liikaa riehumaan.
Alan antaa vielä odottaa
Kaiken kaikkiaan Alan Waken demo ja juttutuokiot Remedyn edustajien kanssa vastasivat ilahduttavan myönteisellä tavalla moniin ennakolta vaivanneisiin kysymyksiin. Sami Järvi kommentoi esimerkiksi viimein Alan Waken tulevaa lisäsisältöä: ”Ajatus jatkosta pelille oli alusta lähtien hirmuisen tärkeä. Alan Waken lisäsisältö tulee aina olemaan tarinavetoista, syventävää sekä rakentamassa siltaa täysimittaisille jatko-osille”.
Haastattelun lopuksi Myllyrinne äityi vielä kehumaan oikein kunnolla Alan Waken tarinaa. ”Sami on puheissaan liian vaatimaton lopun suhteen.” Hänen mielestään Alan Wakessa saavutetaan tarinallisesti jotain sellaista, mitä ei välttämättä ole juuri aikaisemmin nähty peleissä. ”Se [loppu] tulee olemaan monille aikamoinen yllätys ja sellainen, jolla viedään pelejä viihteen ja taiteen muotona eteenpäin.”
Mahdollisista ylisanoista huolimatta demon jälkeen on ilo ja helpotus pystyä sanomaan, että potentiaalia Alanin seikkailusta löytyy. Vielä tovi joudutaan kuitenkin odottamaan. Vasta sitten selviää, onko Alan Wakesta todella lunastamaan kaikki siihen kohdistunut hehkutus. Lopullisen arvostelun pääset lukemaan Livegamersista toukokuun lopulla.