Fallout 3:n viides ja ilmeisesti viimeinen ladattava lisäosa Mothership Zeta sijoittaa kaiken toiminnan aivan uuteen paikkaan: nyt ei seikkailla pitkin poikin Joutomaata vaan tutkitaan U.F.O.:a jossain päin avaruutta. Tunnelma muistuttaa paljon 1950-luvun sci-fi-leffoja ja ilmeisesti juuri se on ollutkin kehittäjien tarkoituksena. Lopputuloksena on lineaarinen ja räiskintäpainotteinen lisä Falloutin maailmaan oman uniikin tunnelman säestämänä.
Vetosäteellä luokses kuljen
Pelaaja saa PIP-Boy 3000 rannetietokoneeseensa epämääräisen hätäkutsun pelialueen pohjoislaidasta. Keskellä ei mitään makaa avaruusaluksen romu ja sitä on tietenkin vilkaistava lähempää. Valitettavasti signaali onkin ansa: U.F.O.:n lähettyvillä pelaaja joutuu siihen klassiseen vetosäteeseen ja nostetaan kauas korkeuksiin. Muutamien härskien kokeiden jälkeen epäonninen vaeltaja herää vankikopista pienten vihreiden miesten hallinnoiman avaruusaluksen uumenissa. Tumput suorina seisoskelu ei tietenkään käy laatuun ja näin alkaa lineaarinen matka U.F.O.:n uumenissa kohti vapautta. Pelaajan mukana kulkee yhden käden sormiin mahtuva määrä sivuhahmoja, joiden persoonat jäävät pahasti toiminnan jalkoihin. Tämä on sääli, sillä juuri erilaiset henkilöhahmot ja heidän kanssaan käytävä dialogi ovat perinteisesti olleet Falloutin parasta antia.
Lisäosan kolme päätehtävää rullaavat suoraviivaisesti alusta loppuun eikä matkan aikana juuri tarvitse roolipelaamista harrastaa. Tässä mielessä Mothership Zeta muistuttaa enemmän räiskintäpainotteista Operation: Anchoragea kuin The Pittiä tai Point Lookoutia.
ZAP! kuolit
Kuten odottaa sopii, koostuvat Zetan uudet aseet erilaisista sädepyssyistä ja sähköpampuista. Kiiltävät metalliset pinnat tuovat lisäsäväyksen kliiniseen tuntumaan ja kokonaisuuden kruunaavat tietenkin isopäiset pikkumiehet, jotka eivät juuri tarjoa vastusta korkeaksi kehitetylle pelaajalle. Sen sijaan pienten vihreiden miehien jalostamat versiot Feral Ghoulista ja Super Mutantista saattavat yllättää kiivaudellaan. Taistelua on muutenkin matkan aikana enemmän kuin tarpeeksi ja ajoittain ruudunpäivitys putoaa kelkasta hidastuen ärsyttäväksi mateluksi.
Pelissä on jonkin verran samojen paikkojen uudelleenkoluamista ja matkustusta on helpotettu sijoittamalla teleportteja sinne tänne klassisen Star Trekin malliin. Viimeinen silaus pelimaailman innoittajille saadaan konehuoneessa, jossa höyry puskee joka tuutista kuin Star Warsin Han Solon aluksesta ikään.
Metallinkiilto silmissä
Graafisesti Mothership Zetan ympäristöt ovat pääosin ahtaita, kirkkaita ja yksityiskohtaisia. Väripaletin pääsävyt ovat metallinharmaa ja keltainen, mutta erilaiset punaiset ja vihreät merkkivalot ovat omiaan viimeistelemään hyvin epätavallisen väriloiston. Tunnelma ja tapahtumapaikka ovat tuoreita verrattuna muuhun pelimaailmaan, mutta tästä huolimatta Fallout 3 on edelleen parhaimmillaan avoimissa maastoissa eikä suinkaan ahtaissa käytävissä.
Äänimaailma eroaa sekin totutusta tarjoten paljon klassisia ääniefektejä vanhojen elokuvien hengessä. Musiikki pysyttelee taustalla eikä koskaan nouse erityisen muistettavalle tasolle. Emopelistä poiketen matkan aikana mukaan tarttuu huomattava määrä äänitallenteita eli audio logeja, joiden keräämisestä irtoaa myös saavutuspisteitä.
Hienoinen pettymys
Mothership Zetan läpäisyyn menee aikaa viitisen tuntia ja on lopulta hienoinen pettymys. Ympäristö ja aseet ovat tuoreita, mutta itse pelaaminen on lineaarista ja räiskintäpainotteista. Odotin koko ajan mahdollisuutta neuvotella avaruusolioiden kapteenin kanssa hänen motiiveistaan ja tavoitteistaan, mutta sellaista tilaisuutta ei koskaan tullut. Fallout 3:n viimeinen lisäosa on todellinen irtiotto totutusta kaavasta, mutta ei yllä laadussa The Pittin ja Point Lookoutin tasolle.