Kävipä niin, että joulukuun kylmä sää ajoi minut pakomatkalle lämpöisempiin maisemiin. Matkapaketti oli lompakolle hellä, sillä hintaa koko reissulle tuli yhteensä 45 euroa. Todellisuudessa pelasin siis videopeliä nimeltään Far Cry 3. Kyseessä on avoimeen maailmaan sijoittuva ensimmäisestä persoonasta pelattava räiskintä, joka sai muun muassa Livegamersiltä kunnioitettavat 83 pistettä. Healttin kirjoittaman arvostelun voit lukea täältä.
Ylistävistä arvosteluista nauttiva Far Cry 3 sai kuitenkin myös osakseen kritiikkiä, josta suurin osa kohdistui pelin tarinaan. Juonta moitittiin muun muassa rasistiseksi, kliseiseksi ja perinteiseksi kolonialismi-tarinaksi (lue Pocahontas, Avatar). Töykeistä syytöksistä tuohtunut tarinan käsikirjoittaja Jeffrey Yohalem kiiruhti nopeasti vastaamaan pelaajien ja arvostelijoiden kritiikkiin antamalla haastattelun Penny Arcade -sivustolle. Haastattelun jälkeen ei mennytkään kauan, kun pelimedian uutisotsikot täyttyivät värikkäillä kärjistyksillä käsikirjoittajan syvästä pettymyksestä pelaajien tulkintakykyä kohtaan. Miehen mukaan pelaajat nielivät tarinan pureskelematta, minkä johdosta kliseiset juonikuviot tuntuivat kliseisiltä, sen sijaan että niiden oikea tarkoitus olisi rekisteröitynyt perille asti. Kyseessä oli nimittäin sekä pyrkimys saada pelaajat kyseenalaistamaan nykypelien tarinankerronnan heikko taso että käsitellä ihmisluonteen vetoa primitiiviseen käyttäytymiseen. Pelin tökerön tavan hyödyntää toimintatarinoiden tyypillisiä juonikikkoja olisi pitänyt saada pelaajat tajuamaan, että suurimmassa osassa nykypeleistä tarinankerronta on luokattoman huonoa ja me pelaajat ansaitsemme parempaa – ennen kaikkea videopeliteollisuus ansaitsee parempaa, jos se haluaa tulla otetuksi yhtä vakavasti kuin esimerkiksi elokuvateollisuus. Ikävä kyllä Far Cry 3:n kohdalla sanoma muuttui matkalla käsikirjoittajan kynästä pelaajien ruudulle hieman liian vaikeasti tulkittavaksi.
Häpeäkseni joudun myöntämään, että minäkin lukeuduin siihen massayleisöön, joka hotki Far Cry 3:n näkemättä mitään intellektuaalista viestiä siitä, kuinka minun pitäisi vaatia laadukkaampaa tarinankerrontaa. Ymmärsin kyllä, että latausikkunoiden aikana näkyvät Liisa Ihmemaassa -tarinan lainaukset viestivät päähahmon matkasta täysin tuntemattomaan maailmaan, josta ei välttämättä olisi pois pääsyä – ei ainakaan henkisesti ehjänä. Minä heitin kuitenkin lusikan nurkkaan siinä vaiheessa, kun päähahmo muuttui vartin sisällä kuset housuissa panikoivasta yliopistopojusta yhdenmiehen armeijaksi. Tässä kohtaa olisi siis pitänyt tapahtua herätys, mutta oletin pelin olevan taas yksi geneerinen lisäys FPS-genreen. Ihan näin henkilökohtaisena vinkkinä voisin suositella Yohalemia ottamaan oppia Hot Shots -elokuvien tavasta tehdä pilkkaa kliseisistä toimintakohtauksista – näin viesti voisi rekisteröityä myös niille pelaajille, jotka omistavat vähän pidemmät johdot.
Miksi Far Cry 3:n todellinen viesti jäi sitten niin monelta pelaajalta älyämättä? Onko vuosien päätön räiskintä taannuttanut meidät sellaiselle tasolle, että jokainen pienikin juonenkäänne tai piiloviesti täytyy vääntää rautalangasta? Itsekin aina vouhotan teksteissäni siitä, kuinka tärkeä osa-alue tarinankerronta minulle on, mutta silti en kyennyt näkemään Far Cry 3:n tarinan taustalla olevaa viestiä – tulisiko minun siis tuntea häpeää pelaajana vai oliko kyseessä vain huono käsikirjoitus? Jeffrey Yohalemin kommenteissa on kyllä paljon hyviä argumentteja pelinkehittäjien ja pelaajien välisestä suhteesta, ja siitä kuinka pelaajia tulisi enemmän haastaa myös tarinankerronnallisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Far Cry 3 olisi onnistunut kyseisellä osa-alueella, vaan Yohalemin selitykset pelin viestistä tuntuvat edelleen melko korkealentoisilta verrattaessa siihen, miten pelin tapahtumat pelaajalle esitetään.
Toiselta kantilta katsottuna taas Jeffrey Yohalem onnistui täydellisesti tehtävässään, sillä hänen kommenttiensa jälkeen Far Cry 3:n tarinaa on analysoitu paljon mediassa. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän olen ruvennut itsekin kyseenalaistamaan omaa identiteettiäni pelaajana; ehkä minunkin suhtautumiseni videopelejä kohtaan on vielä tietyllä tavalla lapsenkengissä. Voisiko olla, että jossain syvällä alitajunnassani en vieläkään pidä videopelejä niin vakavasti otettavana mediana, että etsisin niiden tarinoista jotain syvällisempää yhteiskuntakriittistä sanomaa? Peliteollisuus näyttää kuitenkin jatkavan matkaa kokoajan vain kypsempään suuntaan, joten ehkä minunkin on siis aika kasvaa rakastamani viihteen mukana.
…vai voisikohan tässä nyt kuitenkin olla vain kyse huonosta käsikirjoituksesta?
Lähteet:
Far Cry 3’s writer talks rabbit holes, racism, and colonialism in a game he claims is misunderstood
Far Cry 3’s writer argues critics largely missed the point of the game