Kolmas työpäivä messuilla on tätä kirjoittaessa kääntynyt jo finaaliin ja nyt on hyvä istahtaa hotellin aulabaariin miettimään, mitä ihmettä tänään on sattunutkaan.
Aamu alkoi taas perinteisesti, kun herätyskellon pärähdettyä ei millään olisi jaksanut nousta ylös. Siitä väkisin peiton alta vääntäytyessä ja suihkua kohden suunnistaessa mielessä oli vain kuinka pitkä päivä tästä taas tuleekaan. Päivälle oli luvattu viisi tapaamista, jotka siis ovat pelien devaajien pitämiä tilaisuuksia, jossa näytetään pelikuvaa ja jonka jälkeen jutellaan niitä näitä ja esitetään kysymyksiä. Päivähän lähti pienellä ärtymyksellä käyntiin, kun tajusin olevani myöhässä aikataulusta ja hotellista lähtiessä samalla kellonlyömällä olisi pitänyt olla jo ottamassa haastatteluslottia haltuun. Tässä vaiheessa ajattelin parhaimmaksi ottaa mietiskelytauon ja kävellä kohti messualuetta. Rein-joen rannan saavuttaessani hoksasin, että olenpa nyt kerrankin ajoissa ja slottiin on vielä aikaa.
Köelnmesse-messukeskukseen sitten saavuinkin joskus yhdentoista maissa ja siitä sitten suoraan luovimaan itsensä kohti Microsoftin business-aluetta, jossa siis kiitos Microsoftin, Xboxin ja Killin tämän päivän anti koostui haastatteluista. Sunset Overdrive -tilaisuus hoidettiin perinteisesti demoa seuraten, samalla nauhuri raksuttaen. Ei kai kukaan voi väittää, etteikö tuollaisista tilaisuuksista nauttisi. Pelien kehittäjät ovat jopa ennakoitua rennompia ja maanläheisempiä. Nämä haastattelutilaisuudet ovat kuin istuisit kaverin kanssa sohvalla, kaveri pelaa peliä ja sen jälkeen kysyy ”mitä mieltä” tai ”mitä tykkäsit”. Toimii.
Myöhemmin kerkesin pienen kierroksen tekemään itse messualueella, mikä oli suoraan sanottuna aivan hirveää. Edellisen päivän ”tungos” ei ollut mitään verrattuna tähän. Koko alue oli aivan täyteen ammuttu ja edellisen päivän ns. ammattilaisuus ei näkynyt enää millään tavalla. Jos aiemmat päivät kuluivat asiallisesti käyttäytyviä ihmisiä katsellessa, nyt meno oli aivan uskomattoman erilainen ─ tuntui kuin paikan olisi vallannut vain aivan liian innoissaan olevat teinit. Ja niin kai se olikin. Note to self, ei enää yleisöpäiviä messutilaisuuksiin, kiitoksia.
Seuraavana slottina oli vuorossa ID@Xbox. Ohjelmasta ei ollut mitään hajua, joten suurena yllätyksenä esittelyssä oli indiepeli Below. Pelihän esiteltiin E3-messuilla, jolloin nimi jäi mieleen, mutta ei oikeastaan muuta. Tilaisuus itsessään oli hyvinkin intiimi, kun paikalla oli pelin henkilöstöön kuuluva kaveri ja minun lisäkseni kaksi muuta lehdistön edustajaa. Peli taas koukutti. Devaaja esitteli peliä pelikuvan kera ja kertoi, kuinka se toimii ja mitä siinä tehdään. Pelkästään tämä puolituntinen varmisti, että peli tulee aikanaan myös minun Xbox Onelleni.
Päivän selkeästi suurin kohokohta oli ─ kuinkas muuten ─ suomalaisen Remedyn Quantum Break. Messuilla nähtiin suljetussa boothissa pidempi versio pelin demosta, samoin myös haastattelutilaisuudessa. Remedyn Kyle Rowley esitteli demoa boothissa ja itse Sam Lake yhdessä Oskari ”Ozz” Häkkisen kanssa pääsi vauhtiin haastatteluslotissa. Nämä kaksi tilaisuutta tsekattuani voin todeta, että pelillä ja sen rinnalle suunnitellulla tv-sarjalla (joka muuten tulee samassa paketissa itse pelin kanssa) on kunnianhimoa ja jopa pelottavalta kuulostavia visioita. Quantum Break tulee onnistuessaan olemaan yksi suurimmista teoksista ikinä, mutta se vaatii uskomattomat resurssit ja täyden onnistumisen kaikilla osa-alueilla, sen verran massiiviset tavoitteet Remedyllä asiaan on. Toisaalta, ei se ole mikään mahdottomuus. Sarjan kuvaukset alkavat pikapuoliin Los Angelesissa ja asiasta tiedotetaan pian enemmän. Remedyn Quantum Breakin tilaisuuden jälkeen sain vielä vaihtaa henkilöstön kanssa parit sanat, ja eipä siinä muuta kuin ”hienoa duunia, jatkakaa samaan malliin”. Yhteiskuva Samin ja Ozzin kanssa, aika jees.
Tämän jälkeen alkoikin sitten niin sanotusti vapaa-aika, jonka ajattelin kuluttaa kiertelemällä hieman enemmän messualuetta. Muutaman päivän kun pääasiassa kuluttaa jaloillaan seisten, ei hirveästi innosta myöskään kävellä päämäärättömästi ympäriinsä, joten jäin kuintekin Xbox-halliin ja sen läheisyyteen. Reissulla tapaamani Läppävika-ryhmä (tai kansainvälisesti kirjoitettuna Laeppavika) oli paikalla myös torstaina, joten lyöttäydyin heidän seuraansa. Messujen myyntikojutkin viimein löytyivät ja tulipa sieltä jotain myös ostettua. Läppävian Rauski ja Fisu tiesivät kertoa illalla koittavista Xbox Partyistä, joissa taas vaihteeksi olut virtasi ja pelit vinkuivat. Voiko sitä mies paljoa muutakaan vaatia?
Aivan uskomatonta. Näin voisin tiivistää messut tähän saakka. Huomenna parit haastatteluslotit ja sitten kotiin.