Epic Gamesin miehinen pelisarja Gears of War piirtää pelaajansa eteen mielenkiintoisen, sotaisan ja lohduttoman kuvan epätoivoista selviytymistaistelua käyvistä ihmisistä Seran planeetalla. Valitettavasti se varsinainen tarina on kerrottu äärimmäisen huonosti varsinkin vuonna 2006 julkaistussa pelissä. Alkuvideota katsovalle ei kerrota juuri muuta kuin päähenkilön nimi ja sitten ryhdytään jo paukuttelemaan niin, että hampaistakin lähtevät paikat. Tätä selkeää tarinankerronnallista vajetta paikkaamaan saapuu Karen Travissin kirjoittama ja selkeästi vain sarjan faneille suunnattu 385-sivuinen romaani Gears of War: Aspho Fields. Traviss suoriutuu tehtävästään tyydyttävästi, mutta ei niin hyvin kuin olisin toivonut: kirjan lukeneena sarjan fanina tiedän kyllä Seran maailmasta ja sen henkilöistä paljon enemmän kuin ennen, mutta en kuitenkaan niin paljon kuin olisin odottanut ja halunnut.
Heiluri ja locusti
Seran ihmiset kävivät keskenään 79 vuotta sotaa konfliktissa, jonka he tuntevat heilurisotien nimellä (Pendulum Wars). Sodan aiheena olivat maa-alueiden hallinta, itsemääräämisoikeuden säilyttäminen sekä ennen kaikkea mahdollisuus hallita tärkeän energialähteen – imulsionin – käyttöä. Väkisinkin tulee ajoittain miettineeksi, onko brittiläisellä Travissillä ollut jokin meidän aikaamme sijoittuva poliittinen näkemys mielessään, koska Seran imulsion vastaa hyvinkin selkeästi meikäläistä öljyä. Ihmisten pitkä ja harras keskinäinen nahistelu kuitenkin muuttui kertaheitolla, kun Locust Horde päätti ilmestyä yhtenä päivänä maan alta (Emergence Day). Nyt heilurisodissa voitolle päässyt osapuoli Coalition of Ordered Governments eli COG ei enää taistele mistään muusta kuin Homo sapiens –lajin säilymisen puolesta. Ensimmäinen Gears of War –peli alkaa tilanteesta, jossa ihmisten ja locustien välinen sota on jo jatkunut 15 vuoden ajan.
Kaksin aina kaunihimpi
Kirjan rakenne ei olekaan aivan niin suoraviivainen kuin ehkä ensin olisin odottanut, sillä Traviss kuljettaa kahta erillistä tarinaa rinnakkain loppuun asti. Kehyskertomuksena on ajallisesti ensimmäisen ja toisen pelin väliin sijoittuva episodi, jossa Marcus Fenixin johtama Delta-ryhmä osallistuu suojaustehtävissä suureen huoltokuljetukseen läpi alueen, jossa locustien tiedetään suorittaneen väijytysiskuja. Tämän tarinan tehtävänä on varmaankin vain pohjustaa pelaajalle toisen pelin alkutilanne sekä syventää eri henkilöiden persoonaa tavalla, johon peli ei pysty. Kokonaan toinen tarina kerrotaan takautumina sekä myös osittain kehyskertomukseen ripoteltuina henkilöiden välisinä dialogeina. Draama alkaa Marcus Fenixin ja Dominic Santiagon lapsuudesta, mutta pääosa kuitenkin sijoittuu heilurisotien vuoteen 77, jolloin COG käynnisti Asphon alueella suuren sotilasoperaation. Tehtävän tarkoituksena oli varastaa viholliselta vielä tuolloin kehitysasteella ollut ase, joka kulki papereissa koodinimellä Hammer of Dawn.
Tuntematon Gear
Ehkä hieman yllättävästi kirjan keskiössä ei olekaan kokonaisvaltaisen kuvan luominen Serasta tai sen tapahtumista. Sen sijaan Traviss antaa parrasvalon henkilöille ja heidän persoonilleen: teos kertoo hyvinkin seikkaperäisesti kirjan tapahtumien vaikutuksen sen kokeneisiin henkilöihin painottamatta sen kummemmin tapahtumaa itseään. Tällainen valinta on hyvä ratkaisu pelinsä pelanneille faneille, joilla on jo ennakkotietoja Gears of Warin maailmasta ja sen hahmoista, mutta samalla se jättää sarjaan tutustumattomat lukijat kuin nallin kalliolle.
Sekä kehyskertomuksessa että takautumatarinassa keskitytään Marcus Fenixin ja hänen lapsuudenystävänsä Dominic Santiagon vaiheiden kuvaamiseen, mutta heilurisotiin sijoittuvan kerronnan keskiössä ei olekaan Dom vaan hänen isoveljensä Carlos. Valitun tyylin mukaisesti näiden kolmen miehen keskinäisessä ihmissuhteessa ei ole mielenkiintoista ne tapahtumat, joihin he joutuvat Asphon operaatiossa vaan se, miten tuo yksi taistelu vaikuttaa heihin ihmisinä. Erittäin tärkeän lisänsä kokonaisuuteen tuovat myös Marcuksen ja hänen isänsä Adam Fenixin keskinäinen suhde sekä Dom ja hänen perhe-elämänsä vaimo-Marian kanssa.
Ilahduttavasti lukija pääsee seuraamaan myös muiden ihmisten mielenmaisemaa, joista osa on pelejä pelanneille tuttuja, mutta jotkut myös täysin uusia tuttavuuksia. Nyreästä COGin joukkoja johtavasta eversti Victor Hoffmanista piirtyi eteeni huomattavasti inhimillisempi kuva kuin mitä olin odottanut, mutta varsinaiseksi suosikikseni muodostui synnynnäinen mekaanikko ja kävelevä locust-tietopankki Damon Baird. Entinen trashballin eli meikäläisittäin jenkkifutiksen ammattilaispelaaja Augustus Cole on Travissin teoksessa suurikokoinen jätti, joka pelkällä läsnäolollaan keventää tunnelmaa saaden muut ihmiset hyvälle tuulelle. Kirjan tärkein sivuhenkilö on kuitenkin eversti Hoffmanin ikäluokkaa oleva (nais)kersantti Bernadette Mataki, joka taisteli Asphon kentällä Marcus Fenixin rinnalla ja linkittyy siten vahvasti Domin veljen Carlosin kohtaloon. Epic Gamesin Gears of War 2 esittelee kaksi uutta henkilöä, joita sivutaan myös kirjassa, mutta vain valitettavan vähän: ihmisten poliittinen johtaja Richard Prescott ja hieman kauempaa sotimaan saapunut tatuoitu soturi Tai Kaliso.
Mutta miksi…?
Aspho Fields on ilmeisesti vasta ensimmäinen osa Gears of War –aiheisten kirjojen sarjassa, koska lukijaa kiusataan toistuvasti viittaamalla tapahtumiin, jotka eivät ole peleistä tuttuja eikä niistä sen enempää nytkään selkoa tehdä. Mieleeni jäi erityisesti Hoffmanin ja Matakin viittaukset heilurisotien aikaiseen piiritykseen Anvilin portilla. Suurin puute on kuitenkin Travissin liiallinen keskittyminen henkilöihin ympäristön kustannuksella. Takautumatarinassa viitataan vain hyvin yliolkaisesti COGin viholliseen, jolloin muuten niin mielenkiintoinen sotakuvaus jää torsoksi: millaisia ihmisiä vastaan he oikein taistelivat 79 vuotta?
Jostain käsittämättömästä syystä kirja olettaa lukijansa tietävän automaattisesti, millaisia ovat Locust Horden joukkojen Berserker, Boomer, Brumak, Drone, Kryll, Nemacyst, Theronin vartijat ja niin edelleen. Koska lukija näin pakotetaan etsimään netistä tietoa kirjan locusteista niin voidaan samalla sanoa, että jotain on mennyt pieleen ja pahasti. Myöskään ne kaikkein tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat asiat eli locustien alkuperä, motiivit sekä heidän keskinäinen hierarkiansa eivät ole tiedossa Aspho Fieldsin lukeminen jälkeen. Tarinan edetessä henkilöt keskustelevat useaan otteeseen juuri näistä lukijaa askarruttavista asioista, mutta lopulta mitään lopullista ei kuitenkaan selviä.
Jotain jäi puolitiehen
Olin odottanut seikkaperäistä kuvausta niistä tapahtumista, jotka johtivat ensimmäisen pelin alun tapahtumiin: Dom Santiago tulee vapauttamaan Marcus Fenixin Slabin vankilasta (Jacinto Maximum Security Prison) ja hieman tämän jälkeen pelaaja huomaa eversti Hoffmanin suhtautuvan Fenixiin hyvinkin vihamielisesti. Nämä mieltäni askarruttaneet asiat kyllä kerrotaan kirjassa, mutta se tapahtuu henkilöiden välisessä dialogissa tipoittain pitkin matkaa. Lukukokemus onkin tiivistettävissä seuraavasti: paljon asioita selviää, mutta myös saman verran tapahtumia jää pelkäksi suureksi kysymysmerkiksi.
Ei siis auta muu kuin odottaa lisää kirjoja sekä Epic Gamesin Gears of War 3 –peliä.
75/100
Hyvää:
*Englanti on helppolukuista
*Kirja syventää pelien henkilöhahmoja merkittävästi
Huonoa:
*Kaikkiin kysymyksiin ei vieläkään vastata ja samalla herätetään uusiakin vanhojen seuraksi