Kuukausimaksullisten tietokoneroolipelien pelaaminen on kallista huvia, kuukausihinnat vaihtelevat 10-20 euron välillä. Pelaajille, jotka eivät joka ilta ehdi uppoutumaan moninpelattavaan fantasiamaailmaan, ovat kuukausimaksut jo varteenotettava rasite. Jos peliä ei säännöllisesti pelaa, suhteessa pelatuille tunneille kertyy jo reippaasti hintaa. Euroopassa muita pelitilauksia kuin kuukausimaksuja ei juurikaan tunneta, eikä esimerkiksi tuntitaksoja vähemmän kuukaudessa pelaaville ole saatavilla. Guild Wars on eronnut kilpailijoistaan maksuttomuudellaan, pelaaja maksaa vain pelipaketin ja mahdollisesti myös sen lisäosien hinnan pelaamisestaan. Juoksevia kuukausimaksuja ei ole. Tämä on mahdollista pelintekijöille siten, että serverikustannuksissa on säästetty tuntuvasti pelin varsinaisten tehtävien pyöriessä pelaajien omilta koneilta. Vain aloituspaikkoina toimivat kaupungit ovat pelifirman serverien varassa.
Maksullisia lisäosia on Guild Warsiin ehtinyt tulla jo kaksi ennen tätä uusinta. Kiinnostavasti alkuperäisen pelin melko tylsiin perusfantasiaympäristöihin tuli paljon uutta ilmettä aasialaissävyisellä Factions-lisälevyllä. Sen jälkeen ilmestynyt Nightfall otti vaikutteensa Afrikan mantereen teemoista. Nyt Eye of the North -lisäpaketti vie tapahtumat Tyrian kylmempiin osiin. Pelitapahtumat sijoittuvat myös suurelta osin maanalaisiin luoliin, joita luvataan koluttavaksi 18 kappaletta.
Ei uutta hahmoluokkaa
Edelliset lisäosat tarjosivat uusien ympäristöjen ja uusien kykyjen lisäksi myös uusia pelihahmoluokkia, joka tarjosi uusia vaihtoehtoja hahmonkehitykseen. Pienenä pettymyksenä Eye of the North ei tuo uusia hahmoluokkia mukaan peliin ja tämä lisäosa onkin selvästi suunnattu kokeneille Guild Wars-veteraaneille. Pelin tehtäviin tarvitaan käytännössä valmis 20-tason hahmo ja lisäosan uudet kyvyt ovat korkeille tasoille tarkoitettuja. Tämä lisälevy ei tarjoa juuri mitään peliä vasta aloittavalle, joille suositeltava lähtökohta löytyykin muista kampanjoista. Tasokaton saavuttaminen tosin ei kestäkään GW:ssä kovinkaan pitkään. Aikaisemmista lisäjulkaisuista poiketen EotN ei toimi itsenäisesti yksinään, vaan tosiaan vaatii alleen minkä tahansa aiemmista kampanjoista. Tätä kompensoidaan alennetulla hinnalla. Myös alkuperäinen Guild Wars uudelleenjulkaistiin platinaversiona, mikä sisältää tämän lisälevyn.
Painotus Eye of the Northissa on tietokoneen ohjaamien vihollisten kurittaminen yhteistyössä muiden pelaajien kanssa ja luolastoseikkailujen läpikäynti. Uusista 150 kyvyistä 50 ovat käytettävissä vain näillä PvE-hahmoilla. Toisia pelaajia vastaan taistelemiseen (PvP) ei juurikaan keskitytä. Lisäosan niukkuutta uusien hahmoluokkien puuttumisen kannalta on pidettävä ymmärrettävänä, onhan Guild Wars 2:n julkaisu luvattu jo ensi vuodelle. Tämä lisäosa tasoittaakin juonellisesti tietä jatko-osan tapahtumille, joka sijoittuu kronologisesti satoja vuosia myöhempään aikaan. Hauskana ideana jatko-osassa alkuperäisen Guild Warsin hahmojen jälkeläiset perivät osan saavutuksista, mitä nykyisellä pelillä pelaajat ovat hahmoilleen hankkineet. Tämä perimysjärjestelmä on mahdollinen vain tämän lisäosan hankkineille, mikä on ovela veto pelifirmalta.
Miksei tätä ole Livessä?
On pieni mysteeri, miksei Guild Warsin kuukausimaksutonta peli-ideaa ole kopioitu konsoleille, joille tällainen lisäosiin perustuva maksusysteemi sopisi erinomaisesti. Taannoisessa haastattelussa NCSoftin edustaja kehui ainakin Playstation kolmosta vuolaasti, mikä saattaisi ennakoida jonkinlaista kiinnostusta pelin tuomisesta myös konsolialustalle. Myös Xbox Live hyötyisi Guild Warsin kaltaisesta tiimipelaamiseen panostavasta moninpelattavasta roolipelistä, aika näyttää miten käy.
GW:n perusvahvuudet ja -heikkoudet ovat pysyneet ennallaan. Pelin sisältää suhteessa melko vähän monotonista heikkojen vastustajien grindausta ja painotus on joukkuepelissä oman ryhmän kanssa. Toisaalta taas pelin tunnelma on heikohko, pelimaailma ei missään vaiheessa tunnu elävältä vaan pitkälti pelkältä kulissilta. Pienten alueiden myötä ei synny vastaavaa eeppisen seikkailun ja uusien alueiden etsimisen tunnetta, kuin muissa kuukausimaksullisissa roolipeleissä. Tämä pelimaailman ahtauden tunne on suoraa seurausta pelin rakentumisesta pelaajien koneilla pyöriviin instansseihin.
Nyt vuonna 2007 Guild Warsin grafiikka on hieman vanhahtavaa, mutta toisaalta hyvin suunniteltua, toimivaa ja vanhemmallakin tietokoneella mainiosti pyörivää. World of Warcraftin tapaista sarjakuvamaista ilmeikkyyttä ei ole haettu, peli pyrkii näyttämään realistisemmalta fantasiamaailmalta. Uusi lisälevy ei tätä muuta, vaikka pelin sijoittuminen arktisiin maisemiin sopiikin sattumalta yhteen seuraavan WoW-lisäosan kanssa.
Eye of the Northin arvo riippuu pelaajasta. Guild Wars-peliä se ei juurikaan muuta eikä houkuttele uusia pelaajia, mutta peliin jo koukuttuneille se on mainio lisäjulkaisu kokonaan uutta jatko-osaa odotellessa.