Microsoft kutsui Livegamersin henkilökunnan nauttimaan illanvietosta Halo 3:n, juomien ja naposteltavien äärelle 12.5. Cafe Level 7:ään. Mukaan mode- ja ylläpitojoukosta eksyi kaksitoista miestä tutustumaan syksyn varmasti odotetuimman julkaisun moninpeliin.
Tapahtumapaikalla meitä odottivat valtavat HD-televisiot Xbox 360 -konsoleineen. Koko tapahtumapaikka oli ylipäätään puettu varsin Halo-aiheisesti: tietokoneiden näyttöjä koristivat Halo 3 -taustakuvat ja itse Master Chiefkin oli saapunut paikalle edustamaan. Hiljaisena kaverina Master Chief joutui kuitenkin tyytymään naulakon rooliin innokkaan LG:n henkilökunnan siirtyessä ihastelemaan tarjottavia ja itse betaa. Valitettavasti kamerateknisten ongelmien vuoksi emme saaneet kuvamateriaalia itse betasta ja tapahtumapaikasta. Betasta kuvamateriaalia on kuitenkin odotettavissa muutaman päivän sisällä yllin kyllin, kun se virallisesti alkaa.
Twinin tunnelmat
Halo-pelisarja on minulle merkittävintä, mitä tämän vuosituhannen pelialustoille on julkaistu. Halo CE:n PC-julkaisu on jo ansioituneesti päässyt viettämään rauhaisia eläkepäiviä suppean pelikokoelmani joukkoon, mutta kakkososa, huolimatta sen moninpelissä viettämistäni 504 tunnista, onnistuu yhä kerta toisensa jälkeen vielä innostamaan. Vaikka sarja varsin ymmärrettävästi jakaa mielipiteet selkeästi kahteen leiriin, ei syksyllä julkaistavaa Halo 3:a kannata heppoisin perustein sivuttaa. Tämä pelkästään siitä syystä, että Bungie pelintekijänä edustaa konsolipuolella niitä harvalukukuisia yrityksiä, jotka todella tekevät työtä julkaisujensa eteen.
Mutta nyt on siis tarkoitus kertoa viime lauantaisesta beta-testistä. Paikkana oli Helsingin Level 7 -pelikahvila, joka valitettavasti (ainakin toistaiseksi) tarjoaa ajanvietettä suurimmaksi osaksi vain PC-pelaajille. Tapahtumaa varten paikalle oli kuitenkin nyt tuotu riittävä määrä LCD-televisioita varusteltuina Xbox 360:llä. Ja jottei tyhjin mahoin joutunut testailemaan, oli paikan päällä myös ruokaa ja juomaa.
Kovasti ihmetyttävät joidenkin pelaajien odotukset, että Halo 3:a olisi pitänyt lähteä muuttamaan vähemmän halomaiseen suuntaan. Beta oli mielestäni sitä, mitä siltä saattoi odottaa. Ainostaan graafinen ulkoasu tulee varmasti olemaan monelle pettymys, sillä se tuskin tulee betassa nähdystä paljoa paranemaan. Itse näen kuitenkin yleisen selkeyden ja ennen kaikkea pelattavuuden täydellisyyttä jäljitteleviä pikselipintoja tärkeämpänä. Ja tätä Bungie meille totuttuun tapaan tarjosi.
Beta keskittyy täysin Matchmakingiin, mutta onneksi oman tiiminsä voi kuitenkin täyttää kaverilistansa pelaajista. Pelattavana on joukko pelimuotoja, joista uusia ovat VIP ja uudistettu Territories sekä kolme mappia, jotka edustavat toisistaan mahdollisimman poikkeavia peliympäristöjä. Yksikään pelimuoto tai kartta ei näin lyhyen testauksen jälkeen noussut ylitse muiden, enkä lähde niitä tässä sen enempää avaamaan. Kenttien yksityiskohdista kuitenkin mainittakoon Snowboundin kenttää reunustavat automaattiturretit ja pinnan alla olevien luolastojen suuaukkoja suojaavat energiaseinät, jotka päästävät pelaajan läpi, vaan eivät luotia sekä Valhallan Mancannon.
Jos minulla jotain odotuksia peliä kohtaan etukäteen oli, keskittyivät ne aseisiin ja niiden väliseen tasapainoon. Edellisissä osissa ei ole tietoakaan mistään tasapainosta, mikä itseäni on aina nakertanut. Kolmosessa konsepti on aseiden osalta vedettykin taas aivan uusiksi ja kakkososan dual wielding ei ole enää niin suuressa osassa. Tai no ei aivan uusiksi, sillä ykkösen Assault Rifle tekee paluun, ja Bungie kaavailee siitä tällä kertaa oikeasti tehokasta yleisasetta. Uusi AR tuntuikin huomattavasti vanhaa paremmalta, mutta nähtäväksi jää, tuleeko se paikkansa lunastamaan. Uusina leluina hiekkalaatikolle on tuotu kaksin käsin käytettynä tehokas lähitaisteluase Brute Spiker ja ajoneuvoja vastaan suunniteltu Spartan Laser, joka kuitenkin on yhtälailla yksi pelin tehokkaimmista aseista myös jalkautunutta vihollista vastaan. Hauskana lisänä kolmosessa voi turretin napata kainaloonsa, jolloin kuvakulma vaihtuu selän taakse, mutta vauhti hidastuu. Myös kranaatit ovat tällä kertaa saaneet lisäystä Spiker-kranaatin tullessa mukaan ja näin laskien kuljetuskapasiteetin kahteen per kranaattityyppi. Tuntuma ammuttaessa oli lähempänä Haloa kuin Halo 2:ta, johtuen vähennetystä auto-aimista ja magnetismista. Aseet tuntuivat aikaisempaan verrattuna tasapainoisemmilta toisiinsa nähden, mutta mitään varmaa ei vielä tässä vaiheessa voi sanoa.
Ainoa, mikä on saanut kulmakarvani kohoilemaan, on ollut pitkään mysteerinä säilytetty X-napin tarkoitus. Kuplakilpi, miina, kannettava painovoimahissi, suojat imevä generaattori ja tutkan sotkin eivät pelkästään kuultuna onnistuneet vakuuttamaan. Jokainen kokeiltu laite kuitenkin tuo hauskan lisän peliin. Painovoimahissin avulla pääsee yllättämään turvallisuuden tunteeseen linnoittautuneen vihollisen, kuplasuoja antaa hetkellisen suojan hätää kärsivälle, mutta ei mitään ylivertaista, sillä sen läpi pääsee kulkemaan täysin vapaasti niin käyttäjä kuin vastustajakin. Suojan varsinainen hyöty syntyykin siitä, ettei ulkoa päin voi ampua suojan sisään, mutta suojasta voi vapaasti ampua sen ulkopuolella olevia vastustajia. Toimintojen sijoittelu ohjaimessa on X-napin lisäksi kokenut muutenkin uudistuksia. Nämä uudistukset tuntuivat varsin loogisilta ja pienen harjoittelun jälkeen oikeat toiminnot alkoivat löytyä oikean näppäimen alta. Tosin oikein tiukan paikan tullen sormet alkoivat tahtomattani hakata vanhoja näppäinyhdistelmiä.
Jos beta menee sinulta sivu suun niin se ei tarkoita, että jäisit kokonaan pimentoon kaikesta hauskasta – pelikuvan tallennusmahdollisuus on nimittäin myös betassa. Tosin ei yhtä monipuolisena kuin kokoversiossa, kuvakulmaa ei nimittäin saa vaihdeltua ensimmäisestä persoonasta, eikä kuvaa saa pikakelattua. Mahdollisuus jakaa tiedostoja kavereille on sentään olemassa.
Ainoa asia mikä pikaisten testien jälkeen jää itseäni mietityttämään on, miten Bungie tulee onnistumaan huijareiden karsimisessa pelin varsinaisessa versiossa.
Jussipojan tunnelmat
Ensimmäisestä pelistä lähtien Halo 3 tuntui varsin kotoisalta. Halo: CE:n ja Halo 2:n välimaastoon asettuvan ohjaustuntuman sisäisti hetkessä. Aseissa puolestaan oli pitkän Halo 2 -uran jälkeen rutkasti opittavaa. Halo 2:ssa hardcore-pelaajia suunnattomasti ärsyttänyt magnetismi oli enää huono muisto, joskin sitä saatetaan pelin täysversioon vielä kasvattaa. Carbinen, Battle Riflen ja Sniper Riflen taitava käyttö ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys, vaan tappojen eteen joutui tekemään ihan kunnolla töitä. Tämän tajuttuani halusin osoittaa Bungielle rakkauteni kaikilla mahdollisilla tavoilla: Halo 3:n kilpailullinen potentiaali tulee olemaan hurjan suuri. Kranaattien lentorata on täysin uudistettu ja siihen totuttelu oli ainakin kyseiselle Halo-konkarille vaikeinta. Kranaatit lähtevät kädestä varsin näpäkästi, mutta niiden lentoradan nopeus X-suunnassa hidastuu huomattavasti lennon loppupuolella. Kranaatteja pystyi heittämään varsin pitkälle, mutta tarkat heitot kauas osoittautuivat varsin vaikeiksi. Halo: CE:n tapaan kolmosessa jokainen pelaaja voi tehdä kranaattihypyn, eli lisätä hyppynsä korkeutta heittämällä kranaatin jalkojensa alle. Aseiden heitto kranaateilla Halo: CE:n tapaan ei kuitenkaan ole mahdollista.
Dual wielding -mahdollisuuden sisältävät aseet olivat itsessään huonoja. Dual wielding -tilassa ne olivat varsin tehokkaita lähietäisyydellä, kun taas jo keskimatkalla ne olivat melkoisia turhakkeita. Bungien käsitys täydellisen tasapainoisesta aloitusaseesta meni mielestäni hieman vikaan, sillä uudistetun Assault Riflen tehokas etäisyys on vain hieman suurempi kuin dual wielding -aseiden. Eräs uusista asetulokkaista, Spartan Laser, oli todella mielenkiintoinen uutuus. Spartan Laser tuhoaa niin alukset kuin jalkaväenkin yhdestä osumasta, mutta sillä ampumista on vaikeutettu noin kolmen sekunnin latausajalla. Ase tuntui oikein tasapainoiselta. Haulikon panoksien määrä on laskettu kuuteen ja sen teho on jätetty suunnilleen Halo 2:n haulikon tasolle. Halo 2:n hardcore-pelaajien vakioase Battle Rifle oli melko pitkälti entisensä. Olin kuullut monesta suunnasta kuinka sen tulinopeutta olisi selvästi laskettu, mutta itse en huomannut siinä juuri mitään eroa. Myös Carbine oli hyvin paljon edeltäjänsä kaltainen. Sniper Riflen tulinopeutta on laskettu, muilta osin sekin tuntui olevan ennallaan. Beam Rifleä ja Rocket Launcheria en päässyt testisession aikana kokeilemaan ja pistoolia tai miekkaa ei betan kartoissa ollut.
Paljon itseltänikin ennalta kritiikkiä saaneet erikoisvarusteet, kuten kuplasuoja ja kannettava ilmahissi, osoittautuivat varsin mielenkiintoisiksi ja jopa tasapainoisiksi lisäyksiksi. Lyhyen testin perusteella on vaikea sanoa tuntuisiko luontevalta pitää ne mukana myös kilpailullisessa pelaamisessa, mutta ainakin se on tutustumisen arvoinen vaihtoehto. Varsinkin kannettava ilmahissi loisi lukemattomia uusia taktisia etenemismahdollisuuksia. Teleportteja korvaamaan laitettu Mancannon oli puolestaan todella surkea uudistus. Niistä kulkevat pelaajat sinkoutuvat halki ilman tietylle alueelle, ja ovat siten todella helppoja ja avoimia kohteita.
Kokonaisuutena peli vaikutti todella lupaavalta seuraajalta legendaariselle pelisarjalle. Pelistä irtoaa taatusti paljon hupia niin hardcore- kuin peruspelaajillekin monipuolisen luonteensa ansiosta. Onnellisimmat ovat jo saaneet betan Friends & Family -ohjelman kautta ja kymmenet tuhannet muut pääsevät nauttimaan betasta 16.5. lähtien.
Suurkiitokset Microsoftille ja Gaming Specialist Jarno Kallunkille illasta.