Halo: Reachin jälkeen oli itselläni suuret odotukset Halo 4:n kentistä, mutta pelin ilmestyttyä totuus iski nyrkillä naamaan. Crimson Map Pack tuo peliin kolme uutta isoa kenttää, ja niitä pääsee testailemaan omassa pelilistassaan. Erityisesti peli olisi kaivannut pieniä kenttiä, kun niitäkin löytyy tällä hetkellä vain kolme. Tosin Big Team Battle playlist vetää eniten pelaajia, joten ehkä jonkun mielestä niitä isoja kenttiä tarvittiin sitten vielä lisää.
Pelataanko vai eikö pelata?
Pelilistaan on lisätty muotoja kiitettävästi, ja mittelemään pääsekin esimerkiksi Extractionissa ja King of the Hillissä. Extractionin peluu tuntuu hirveältä pakkopullalta, eikä se edes toimi hyvin isoissa kentissä. King of the Hill insta-respojen kera tuntuu taas yhtä järkevältä ja mukavalta kuin väittely hellan kanssa. Big Team Battle ja sen loistavat kentät olivat nannaa aikoinaan Halo 2:ssa ja Halo 3:ssa. Nyt sen sijaan tulee pohdittua, mitä kenttäsuunnittelussa on oikein tapahtunut? Kentät ovat erittäin hienoa katseltavaa, mutta siihen se sitten jääkin. Kentissä on koitettu pysyä samassa kaavassa, eikä mikään niistä oikein erotu edukseen. Kaverin kanssa saattaa jaksaa pari tuntia hakata uusia kenttiä ja pelilistaa, mutta hyvin nopeasti tulee semmoinen olo, että tässä voisi pelata jotain järkevämpää ja hauskempaa.
Harvest on kentistä pienin ja myös mukavin pelattava. Infinity Slayer tuntuu jopa hetken aikaa hauskalta, kunnes koko servu alkaa lagaamaan. Kenttä on hyvin avoin, joten snipaaminen on helppoa ja hauskaa. Baset on järkevimmin tehty verrattuna muihin kenttiin, eivätkä ne edistä kämppimistä kuten Shatterissa. Lipunryöstökin tuntuu toimivan parhaiten Harvestissa. Taistelu on nopeatempoista, vaikka kenttä pienimpänä onkin aika isokokoinen.
Shatter on iso ja symmetrinen kenttä. Kenttä on selvästi suunniteltu sitä varten, että Mantiksella pääsee tallustelemaan joka tunnelista ja ovenaukosta mitä vain löytyy. Baset ovat aika suojattuja paikkoja, minkä vuoksi lipunryöstöt tuntuvat kestävän ikuisuuden. Mantiksella jaksaa hetken leikkiä, mutta lopulta alkaa turhautumaan, kun miettii, mihin tämä pelisarja on oikein päätynyt. King of the Hill -muoto tässä kentässä kärsii liian pitkistä matkoista ja Extraction tuntuu päättyvän erittäin nopeasti.
Wreckage on keskikokoinen kenttä tai ainakin olevinaan sellainen. Kenttään on heitetty kaiken maailman palikoita ja kiviä sekaisin, mikä saa sen pelaamisen tuntumaan krapulapainajaiselta. King of the Hillissä vastustajia respaa hillin luokse tai uuteen hilliin, kun itse herää henkiin jostain Jumalan selän takaa. Juokseminen sieltä hilliin kestää yhtä kauan kuin itse hilli. Kukkulan liikuttua sama rumba toistuu uudelleen ja uudelleen. Wreckage on kolmikon huonoin kenttä, eikä siitä saa oikein mitään irti.
Kenttäpaketti voi olla kova sana suurille Big Team Battle -pelilistan faneille, mutta muiden kannattaa jättää se suosiolla kauppapaikalle. Katse sijoittuukin ensi vuoden alussa tulevalle karttapaketille, jossa pitäisi tulla niitä paljon tarvittuja pieniä kenttiä. Peli tarvitsee ehdottomasti hyviä ja toimivia kenttiä. Toivo kuolee viimeisenä.
