Vuonna 1996 pelien maailma sai uuden kuningattaren, kun haudanryöstäjä Lara Croft ryösti niin pelaajien kuin arvostelijoidenkin sydämet keksimällä uudelleen koko toiminta-tasohyppelygenren.
Alkuperäinen, rakastettu pelinelikko
Vuonna 1993 pelistudio Core Design aloitti uudenlaisen seikkailupelin kehittelemisen, joka lopulta kantoi nimeä Tomb Raider. Peli yhdisteli pulmanratkontaa, hiiviskelyä ja tasohyppelytoimintaa. Tomppa Raideri toimi pitkään mittatikkuna monelle 3D-seikkailupelille, sillä pelin mekaniikat, kenttäsuunnittelu, oivaltavat puzzlet ja juoni olivat jotain aivan ennennäkemätöntä sen aikaisissa videopeleissä.
Mutta mullistavinta oli itse Tomb Raider, Lara Croft, jonka hahmo jäi välittömästi pelaajien takaraivoihin mieleen. Naissankari videopelimaskottina oli jotain ennennäkemätöntä, eikä edes PlayStationilla ratsastanut Sony uskonut, että naissankari voisi myydä videopelejä. Mutta niin vain tämä brittiläinen aarteenmetsästäjä kohosi nopeasti koko konsolin yhdeksi maskottihahmoista, testosteronia huokuvien mieshahmojen, kuten Duke Nukemin, rinnalle.
Aikansa naisasianaiset nostivat äläkän neiti Croftin vähintäänkin todellisuutta venyttäneistä muodoista, väittäen Lara Crofin esineellistävän naisia. Tämän kritiikin vaiensi muun muassa IGN:n arvostelija, joka totesi arvostelunsa ensikappaleessa näin: ”Ei pidä unohtaa, että Lara tekee pelissä asioita, mihin useimmat miehet eivät pystyisi. Jos Lara ei ole vahva naishahmo, en tiedä kuka on.”
Tomb Raider oli valtava hitti kaikilla alustoilla, joten julkaisija Eidos Interactive halusi totta kai jatko-osan. Vuoden 1997 lopulla Tomb Raider II iski pelikauppojen hyllyille ja myi kuin siivutettu leipä. Lara Croftin toinen seikkailu vei arkeologin entistäkin eksoottisimpiin paikkoihin ja peli sai valtavasti kehuja ennennäkemättömän suurista kentistään ja valtavasta määrästä pikkusalaisuuksia, mitä peliin oli upotettu.
Jatko-osa sai kriitikoiden keskuudessa hieman laimeamman vastaanoton kuin ensimmäinen peli, mutta pelaajien keskuudessa tämä oli pitkään koko pelisarjan myydyin peli. Osa kriitikoista huomautti, ettei pelissä grafiikoiden lisäksi ollut mitään varsinaisesti uutta, mutta Core Designillä oli kenties ymmärretty, ettei toimivaa pakettia kannata söhlätä liiaksi.
Eidoksella oli käsissään rahasampo, joten vuotta myöhemmin oli aika julkaista Tomb Raider III: Adventures of Lara Croft. Jälleen kerran Core Design oli luonut toimivan paketin, mutta vuodessa tiimi ei ollut saanut juuri uusia ideoita, vaan peli tuntui enemmänkin Tomb Raider II:n lisäosalta kuin kokonaan itsenäiseltä peliltään.
Tästä huolimatta peli oli kaupallisesti menestys, myyden yli 6,5 miljoonaa kappaletta ympäri maailman, joten valittamisen aihetta ei juuri ollut. Kolme huippupeliä kolmeen vuoteen on kuitenkin kova temppu miltä tahansa studiolta, mutta tuoreita peli-ideoita moinen julkaisutahti ei suosi. Pitää muistaa, että ensimmäistä Tomb Raideria kuitenkin kehitettiin lähes kolme vuotta, missä ajassa ehtii kokeilla, kehittää, testailla ja keksiä mullistavia ideoita.
Eidoksella ei kuitenkaan ollut uuteen ja mullistavaan aikaa, sillä jo vuotta myöhemmin oli aika julkaista Tomb Raider: The Last Revelation. Lara Croftin maailma oli jälleen saanut kasvojenkohotuksen ja kourallisen uusia temppuja, mutta pelisarjan tavaramerkiksi noussut haastavuus oli jo liikaa osalle peliyleisöstä.
Lypsylehmä puristettiin lopulta tyhjäksi, kun vuonna 2000 Eidos julkaisi Tomb Raider Chroniclesin, joka jatkoi vanhaa perinnettä – uusi seikkailu, vanhat kikat. Totta kai peliä oli graafisesti uudistettu ja Laralle oli annettu muutama uusi temppu, mutta pelin tarina kävi läpi Laran edelliset tarinat kursorisesti, eli periaatteessa tarinakaan ei enää ollut uusi tai tuore.
Viisi julkaisua viitenä peräkkäisenä vuotena oli liikaa ja Tomb Raider Chronicles floppasi pahan kerran. Se myi vaivoin yli miljoona kappaletta ja antoi Eidokselle aiheen laittaa Lara Croft lomalle hetkeksi aikaa.
Comeback ja comecomeback
2000-luvun alussa kulttuuri-ilmiöksi paisunut Lara Croft siirsi seikkailunsa valkokankaalle ja kaupallisesti menestyneen elokuvan jälkeen oli aika palata pelirintamalle.
Tomb Raider: The Angel of Darknessin kehittäminen alkoi jo vuonna 2001. Core Design yritti rakentaa koko pelin uudelleen, suunnitellen pelin vastajulkaistun PlayStation 2:n ympärille. Kehitys oli kuitenkin hidasta ja ongelmientäytteistä. Pelin julkaisua jouduttiin siirtämään kahdesti, kunnes lopulta julkaisija Eidos puski pelin ulos samaan aikaan vuoden 2003 Tomb Raider -elokuvan kanssa, jotta brittiaarteenmetsästäjä saisi kaiken mahdollisen markkinointiavun elokuvalta.
Lopputuloksen saattoi arvata. Kiireessä Core Design joutui leikkaamaan pelistä valtavasti sisältöä. Pesuveden mukana meni myös osa tarinallisista osista ja toimivuudesta, joten ei liene mikään yllätys, että peli haukuttiin maan rakoon. Suunniteltu trilogia jäi näin yhteen osaan.
Eidos potkaisi Core Designin ulos ja antoi seuraavan Tomb Raider -pelin Crystal Dynamics -studiolle. Uusi kehittäjä sai rauhassa tuoda Tomb Raideriin paljon uusia ideoita ja lopulta vuonna 2006 julkaistiin Tomb Raider: Legend. Tämä peli toi Lara Croftin myös Xbox-kansan pelattavaksi ja sai valtavasti kiitosta sekä kriitikoilta että pelaajilta.
Legend vei Tomb Raider -sarjaa hieman enemmän taistelupainotteiseksi, mutta jäi harmillisen lyhyeksi. Siitä huolimatta moni kriitikko kehui pelin tuoneen brittiseikkailijan 2000-luvulle niin graafisen antinsa kuin pelillisten ansioidensa pohjalta.
Vuonna 2007 juhlittiin pelisarjan kymmenvuotista taivalta ja Crystal Dynamics oli kehittänyt alkuperäisen Tomb Raiderin uudelleen modernilla pelimoottorilla. Peli sai valtavasti kehuja kriitikoilta, mutta jostain syystä Tomb Raider: Anniversary ei tarttunut pelaajien matkaan, vaan floppasi pahan kerran. Peli on edelleen heikoiten myynyt Tomb Raider -peli, vaikka kyseessä oli ensimmäinen Xboxin Kauppapaikalla julkaistu ison budjetin peli.
Eidos innostui jälleen kerran vanhasta rahasammostaan ja päätti puristaa Crystal Dynamicsilta jälleen uuden pelin vuoden kehittelyn jälkeen. Marraskuu 2008 näki Tomb Raider: Underworldin. Crystal Dynamics kokeili myös epälineaarisempaa lähestymistapaa peliin ja kehityksessä oli vahvana ajatus siitä, mitä Lara voisi tehdä. Jos esimerkiksi Lara osaa heittää kranaatteja, miksei hän osaisi heittää mitä tahansa objektia, jonka hän käsiinsä nostaa?
Tämän lisäksi peli näytti graafisesti paremmalta kuin koskaan. Peliä varten kehitetiin oma pelimoottorinsa ja Laran akrobaattisten volttien ja pyörähdysten takana oli olympiatason voimistelijalta lainattua motion-capture -teknologiaa.
Kriitikot ottivat pelin lämpimästi vastaan, mutta kaikesta tästä huolimatta peli ei alkuun myynyt Eidoksen toiveiden mukaisesti. Neljä kuukautta pelin julkistamisen jälkeen Eidos kuitenkin julkisti myyneensä 2,5 miljoonaa kappaletta Tomb Raider Underworldia ja näin päässeen myyntitavoitteeseensa.
Vuonna 2009 brittiläinen Eidos Interactive antoi itsensä sulautua Square Enixiin ja Lara Croftin hiljaiselo alkoi.
Moderni selviytyjä Lara Croft
Viiden vuoden aikana Lara Croft siirtyi spinoff-pikkupeleihin kuten Lara Croft and the Guardian of Light, mutta todellista jatko-osaa Tomb Raider -sarjalle saatiin odotella vuoteen 2013, jolloin Tomb Raider -reboottaus julkaistiin.
Markkinointibuumin aikana pelaajia muistutettiin moneen kertaan, että julkituleva peli olisi täydellinen reboottaus koko sarjalle ja pelin tarina tulisi käsittelemään huomattavasti enemmän Lara Croftia itseään.
Vuoden 2013 Tomb Raiderissa pelaajille esitellään naiivi, ensiseikkailullaan oleva Lara, joka haaksirikkoutuu japanilaiselle pikkusaarelle, jonka salaisuudet aukeavat samalla kun sankarittaremme yrittää epätoivoisesti selvitä saarelta pois.
Peli oli hyvin erilainen kuin alkuperäiset Tomb Raiderit. Vahvasti taisteluun pohjautunut peli oli sysännyt varsinaiset haudat sivuosaan, vapaaehtoisesti suoritettaviksi. Haudanryöstäjä-nimellä varustetun pelin saattoi läpäistä ryöstämättä ensimmäistäkään hautaa.
Henkilökohtaisesti pidän pelistä edelleen ja väitän kivenkovaan Tomb Raiderin olevan yksi parhaista vuoden 2013 peleistä. Pelin juoni oli kiinnostava ja vaihtelevat pelimekaniikat ja huikeat toimintakohtaukset pitivät pelin mielekkäänä alusta loppuun saakka.
Peli oli kaikin puolin valtava hitti. Kriitikot rakastuivat peliin, tarjoten pelille lämpimimmän vastaanoton sitten alkuperäisen Tomb Raiderin ja pelaajat parveilivat pelikauppoihin sankoin joukoin. Tomb Raider myi kahdessa päivässä yli miljoona kappaletta ja oli myydyimpien pelien listoilla ympäri maailman.
Kille arvosteli pelin, kehuen pelin yksinpeliä lähes maasta taivaisiin, mutta tarjoten kriittikkiä peliin päälleliimatulle moninpelille. ”Pelissä nyt vain on moninpeli, koska joku sen on peliin halunnut.”
Tomb Raider nosti Lara Croftin yhdellä pelijulkaisulla puoliunohdetusta sankarittaresta takaisin pelimaailman aatelistoon, keräten valtavasti palkintoja ja ehdokkuuksia vuoden peliksi. Jatko-osaan ladattiin paljon odotuksia, mutta absurdina yksityiskohtana, jatko-osa päätettiin julkaista samaan aikaan Fallout 4:n kanssa, joka on kenties koko vuosikymmenen odotetuin ja hypetetyin peli. Kuka ikinä olikaan vastuussa tästä ideasta, lienee jo kilometritehtaalla.
Rise of the Tomb Raider piti kiinni siitä, mikä ensimmäisessä pelissä toimi ja kehitti niitä harvoja ominaisuuksia, mitkä eivät toimineet. Samalla peli laajensi roimasti erilaisten keräiltävien ja eläimistä saatavien resurssien käyttötarkoituksia. Myös taistelukohtaukset olivat uudistuneet, sillä Lara oli kahdessa vuodessa oppinut yhtä sun toista ammustenluonnista ja hiljaisesta vihollisten eliminoinnista.
Edelleen vanhan koulukunnan Tomb Raider -fanit vierastanevat ajatusta puzzlekammioiden jäämisestä sivuosaan, mutta kun niihin kammioihin eksyy, saa eteensä erittäin oivaltavasti suunniteltuja pulmia, joiden ratkaisuja todella joutuu pohtimaan. Palkintona tällä kertaa on uusia taitoja, jotka helpottavat esimerkiksi jousipyssyllä ampumista tai seinilläkiipeilyä.
Kriitikoiden vastaanotto Haudanryöstäjän Nousulle on ollut lähes totaalisen positiivinen. Timen ja New York Daily Newsin arvostelijat pitävät peliä ehdottomasti tämän vuoden parhaimmistoon kuuluvana. Livegamersin Wessoo summasi arvostelunsa näin: ”Peli on viihdyttävä ja ehdottomasti pelaamisen arvoinen.”
Square Enix ehtikin jo Gamescomissa livauttamaan, että uusin Tomb Raider -sarja on saamassa kolmannen osan.
Moderni Tomb Raider -sarja on loistava esimerkki siitä, että ison budjetin yksinpelit ovat edelleen haluttua tavaraa, sanoivat teini-ikäiset Call of Battlefield -räiskijät aivan mitä tahansa. En liene ainoa pelaaja, joka ei malta odottaa, minne Lara Croft suuntaa seuraavan löytöretkensä ja mitä Crystal Dynamicsilla on takataskussaan aarteenmetsästäjän seuraavan seikkailun varalle.
