Portal on Valve Corporationin suunnittelema ja itsejulkaisema peli, joka nousi valtavaksi hitiksi, kun se julkaistiin kolmen pelin yhteispaketissa yhdessä Half-Life 2:n ja Team Fortress 2:n kanssa paketissa nimeltä Orange Box. Alun perin Portalin piti olla hupaisa pieni lisäpeli, jonka Valve liimasi pakettiin mukaan lähinnä maukkaana ekstrana, mutta Portal oli ainakin henkilökohtaisesti se suurin syy, miksi Oranssi Laatikko löysi tiensä myös minun pelikonsoliini.
Tervetuloa Aperture Sciencen testikaniiniksi!
Portalissa pelaaja löytää itsensä suljetusta lasikopista, jonka sisällä tietokoneen ääni toivottaa pelaajan tervetulleeksi Aperture Sciencen Tietokoneohjattuun Tieteen Rikastamiskeskukseen. Tämän jälkeen tietokoneääni muistuttaa, että vaikka keskuksen tarkoitus on tuottaa hupia ja oppimiskokemuksia, voi vakavia loukkaantumisia sattua. Sitten lasikopista aukeaa oranssi reikä, jota pitkin pelaaja pääsee seikkailemaan läpi autioiden testikammioiden.
Fysiikkapulmien ympärille kasattu Portal ei ollut maailman pisin videopeli. Alkuperäisestä julkaisusta lähes 80 prosenttia ajasta peli yritti opettaa pelaajalle uusia kikkoja, mitä kahden portaalin kanssa pystyisi tekemään. Lopulta kun pelaaja sysättiin ulos kontrolloiduista testikammioista, niin ei aikaakaan kun oltiin jo nokikkain pelin lopputekstien kanssa.
Pelin saattaa läpäistä yhdessä illassa, noin kahdessa ja puolessa tunnissa. Osa pelaajista saattaa pitää Portalin lyhyyttä suoranaisena loukkauksena pelaajaa kohtaan, mutta pitää kuitenkin muistaa, että tämän pulmapelin piti olla puhdas lahja niille konsolipelaajille, jotka halusivat päästä käsiksi Half-Life kakkoseen, sen lisäosiin sekä Team Fortress 2 -pelin konsoliversioon.
Pikkupelin erittäin itseironinen käsikirjoitus, tiukan tiedemäinen, mutta persoonallinen art design ja GLaDOSia unohtumattomasti ääninäytellyt Ellen McLain toivat Portalin läpi pelaajien syliin valtavasti persoonallisuutta, joka antoi pelaajalle lisäkannustinta pohtia noita kimuranttejakin pulmia läpi.
Lisäksi pelaajan päästyä vauhtiin porttaalitesteissään, saattoi tämä löytää pari hajonnutta sivupaneelia, joiden takaa aukesi valtavasti pikkusalaisuuksia, jotka herättivät pelaajien päässä kysymyksiä, miksi nämä ovat täällä. Ja näissä pienissä kolosissa oli kirjailtuna lause, joka rikkoi vuonna 2007 internetin täydellisesti.
Portal keräsi lähes kaikki mahdolliset palkinnot, mitä pulmapeli saattoi saada. Vuoden peli, vuoden pulmapeli, vuoden innovaatio, vuoden hauskin peli, vuoden paras uusi hahmo ja jopa vuoden paras lopetuskappale.
Livegamers ei harrasta spoilereiden jakamista, mutta jokainen, joka Portalin on joskus läpäissyt, hoilaa nyt mielessään pelin tunnuskappaleeksi noussutta Jonathan Coultonin sävellystä Still Alive
Muistiin merkitsen menestyksen
Ensimmäinen Portal keräsi valtavan fanilauman, mutta Valven tyyliin ei kuulu jatko-osien kanssa kiirehtiminen. Portalia fanitettiin myös Valven sisällä hyvin väkevästi ja jatko-osan kehittäminen alkoikin lähes samantien ensimmäisen Portalin julkaisun jälkeen.
Alkuun Portalin kehityksessä kuitenkin yritettiin keksiä pyöreää portaalia uudelleen ja tälläkään hetkellä emme tiedä mitä tuo mystinen F-Stop -mekaniikka olisi pitänyt sisällään. Jokainen pelitestaaja oli kuitenkin erittäin pettynyt, kun nämä huomasivat ettei Portalin jatko-osassa enää portaalien kanssa leikitä.
Tämä toi portaalit takaisin pelidesignin keskiöön ja lopulta viiden vuoden odottelun jälkeen kakkua oli jälleen tarjolla, kun Portal 2 julkaistiin Xbox 360:lle, PlayStation 3:lle ja PC:lle.
Pelin alussa päähahmomme löytää itsensä ränsistyneen Tieteen Rikastamiskeskuksen uumenista, ylläolevassa kuvassa esiintyvän sinisilmäisen brittiaksentilla puhuvan Wheatley-botin kanssa. Rikastamiskeskus on nähnyt parempiakin päiviä, eikä aikaakaan kun vanha konna GLaDOS löytyy keskuksen uumenista. Liittolaisuudet vaihtuvat lennosta ja pelaajaa pomputellaan tarinan aikana äkkikäänteestä toiseen, samalla kun tämä selvittää Aperture Sciencen historiaa ja lähimenneisyyttä.
Portal 2 toi peliin lisää syvyyttä muun muassa erilaisten geelien, energiasiltojen ja aineensiirtotuubien muodossa. Näiden lisäksi Portal 2 toi mahdollisuuden kaksinpeliin, joka pisti monen kokeneenkin pulmapelaajan tiukoille mieltä vääntävine fysiikkapulmineen.
Esimerkkinä pelin pistämättömästä käsikirjoituksesta, pelissä esiintyvän pomppugeelin alkuperäinen tarkoitus oli olla vähemmän myrkyllinen vaihtoehto laihdutusvanukkaille, jonka vaikutuksesta laihduttajan vatsalaukku ja muut ruuansulatuselimet olisivat tulleet niin kimmoisiksi, että kaikki ruoka-ainekset olisivat pomppineet laihduttajan suusta ulos.
Tällaisia pieniä vitsejä oli Aperturen tutkimuslaboratoriot täynnä, puhumattakaan ensiluokkaisesta ääninäyttelöistä, jotka herättivät pelin hahmot eloon. Jopa pomotaistelussa esiintynyt Space Core sai taakseen vannoutuneen faniyleisön.
Pelin taiteellinen anti, tiukka pelattavuus ja humoristinen käsikirjoitus saivat jälleen uskomattoman vastaanoton. Portal 2 sai kriitikot täysin lääpälleen ja peli putsasi ansaitusti vuoden 2011 monien peligaalojen palkintopöydät, lähtien parhaasta pelistä, puzzlepelistä, käsikirjoituksesta, ääninäyttelystä ja jälleen kerran palkinnon parhaasta musiikkikappaleesta.
Voisin kirjoittaa Portal-pelien mahtavuudesta vaikka kuinka ja kauan. Kyseessä on monelle pelaajalle erittäin rakas sarja ja odotan monen muun Portal-fanin kanssa sitä päivää, jolloin Valve oppii laskemaan kolmeen.
Sitä ennen kakku olkoon vale.
You know. For science.