Aivan kuten monen muunkin genren edustajia, myös ajopelejä on vuosikymmenten aikaan tuupattu ulos jos jonkinlaista. On mönkijöillä ajavia eläintarhan edustajia, rallipeliä, sarjakuvahahmojen keskinäistä kisailua, formulapeliä, veneillä ajoa, pitkin huoneiston sisustusta kiemurtelevia pienen pieniä kilpureita ja vaikka mitä – niin, on myös yksi futuristinen, lähes kaikki 90-luvun milleniumkliseet yhteen kerännyt ja teknomusiikin jyskytyksellä siunattu ajopelisarja, jonka moni on jo unohtanut. Voi Wipeout kuinka me sinua niin kaivataan.
SCEE:n vanhimman pelistudion, Psygnosisin, kehittämä Wipeout on kaikessa yksinkertaisuudessaan kilpa-ajoa futuristisissa maisemissa, futuristisilla kulkuvälineillä. Ole ensimmäisenä maalissa, voita F3600-sarja, that’s it. Mukavan pienen lisämausteen ajoihin lisää ajoradoille pudotellut hohtavat laatat, joiden yliajosta pelaaja palkitaan joko vauhtiboostilla tai muille pelaajille jäynää tekevillä aseistuksilla. Muun muassa PlayStationille 1995 julkaistu ensiosa soitatti maan vetovoiman kumovalla kilpurilla viilettävälle kisaajalle muun muassa Lemmings-säveltäjä Tim Wrightin, Leftfieldin, The Chemical Brothersin ja The Prodigyn tuotantoa.
Ensiosan tarinan alku vie lukijat vuoteen 1994, jolloin Psygnosilla alettiin peliä suunnittelemaan. Seuraavana vuonna Sony otti Hackers-elokuvassa vilahtaneesta pelin konseptista kiinnostuneena yhteyttä pelistudioon ja myöhemmin syyskuussa SCE vilautti lompakkoa ostaen koko alaisuuteensa studion, joka viisi vuotta myöhemmin tunnettaisiin nimellä SCE Studio Liverpool.
1995 syyskuussa PlayStationin kanssa kimpassa Euroopan markkinoille saapunut Wipeout teki vaikutuksen pelaajien lisäksi myös pelimediaan. Erityisesti kehuja keräsivät pelin jo aiemmin mainittu soundtrack sekä pelin näyttävä ulkoasu. Myös pelin kilparadat saivat medialta kehunsa, vaikkakin Psygnosilla olikin ongelmia luoda luontevia reittejä laiterajoitusten puitteissa. Pelin helppous tosin söi sen elinikää – kärkeen oli alkutotutteluiden jälkeen turhan helppoa kiilata itsensä. Joka tapauksessa peli keräsi käytännössä vain ja ainoastaan kiitettäviä pelimedioilta, joten olisi ollut sulaa hulluutta jättää pelisarja tähän.
Panokset kovenivat PlayStationilla vuotta myöhemmin, kun Wipeout 2097 julkaistiin. Nimensä mukaisesti jatko-osassa hypättiin debyyttipelistä 40 vuotta pidemmälle tulevaisuuteen ja astetta kovempaan ajosarjaan – nyt hyrskyteltiin kilpaa entistä vauhdikkaammassa F5000-sarjassa uusilla radoilla uusia aseita paukutellen. Pelillisesti Wipeout 2097 on hyvin paljon edeltäjänsä kaltainen, mutta miksipä sitä toimivaa konseptia alle vuoden kehitysaikana lähtisi suuresti muuttamaan. Pelin toisessa osassa esiteltiin vauhtihirmuille myös lopulta pelisarjan tunnetuimmaksi tullut Quake Disruptor -ase, jonka avulla ajoradasta pölläytetään aaltomaisesti ikävimmät kanssakuljettajat hetkeksi sivuun. Kyllä, ase oli myös artikkelia kirjoittavan suosikkiase pelisarjassa. Jatko-osassa avaruuskiiturit saattoivat myös räjähtää täysin käyttökelvottomiksi romuiksi.
Jatko-osassa kuultiin jälleen The Prodigyä, Chemical Brothersia ja muita nuorison törkyjä – peliä ääniraitoineen oli mukana markkinoimassa muuan energiajuomabrändi Red Bull. Teknoa, klubeja, yltiöfuturistista menoa ja energiajuomaa. Ah, 90-luvun kliseinen 2000-luku ei voisi olla enää kliseisempi.
Vaikka melko pikaisesti hyllyille pukattu jatko-osa ei erityisemmin uusia ihmeellisyyksiä saapuessaan sisältänyt, keräsi se edeltäjänsä tapaan korkeita arvosanoja, peliä pidetäänkin yhä tänäkin päivänä yhtenä PlayStationin kärkikastiin kuuluvana (ajo)pelinä.
Vuotta myöhemmin pelisarja loikkasi hieman erikoisesti ainoastaan Nintendo 64:lle, kun Wipeout 64 julkaistiin. Euroopassa vasta vuonna 1999 nähty peli julkaistiin poikkeuksellisesti Midway Gamesin toimesta ja osa ei pidäkään sitä ollenkaan todellisena jatkona 2097:lle. Wipeout 64 ei edeltäjiensä tapaan sisältänyt teinien ihme hömpötysmusiikkia, vaan laiterajoitusten takia Nintendon pärinäpetterit ja -pirjot joutuivat tyytymään alle kymmeneen pelisävellykseen. Outolinnun sävellyksistä ei myöskään tällä kertaa vastannut aiemmin mainittu Wright, aka CoLD StoRAGE.
Pelin arvosanoissa oli ensimmäistä kertaa pelisarjan historiassa havaittavissa pienenlaista hajontaa – peliä kehuttiin kyllä edeltäjiensä tapaan ulkonäöstä, aseista, ratasuunnittelusta ja vauhdintunnusta. Peliä kuitenkin kritisoitiin muun muassa sen suoritusongelmista, varsinkin jaetun ruudun pelimuodoissa. Vuosi 1999 tarjosi Wipeout 64:n lisäksi myös jotain muuta, totta tosiaan.
Jokaisella pelaajalla on tietyistä pitkäikäisistä pelisarjoista se ”The Julkaisu™”. Wipeoutin nelikolmonen on kilpurikiihdyttelyistä itselleni se julkaisu, johon käsitykseni koko pelisarjasta kulminoituu. Kaikki objektiivisuuteen viittaava voidaankin heittää ikkunasta ulos 90-luvulla odotettua tylsemmälle 2010-lukulaiselle tielle autojen jyrättäväksi: tämä peli = Wipeout. F7200 Anti-Gravity Race Leaguen pariin pelaajan vievä Wipeout 3, kavereiden kesken 3, on ensimmäinen PlayStationin analogisia tatteja hyödyntävä Wipeout-julkaisu, tuntuma ajopeliin olikin aiempaa tarkempi ja kuskin hermoja miellyttävämpi. Pelin yltiöfuturistisen habituksen luomisessa Psygnosisia avusti jälleen graafista sisältöä tuottava The Designers Republic, ääniraidan kappalevalinnan suoritti tällä kertaa DJ Sasha. Jos ei ole ajanut avaruuskiiturillaan viittä miljoonaa Quake Disruptor -aseella ampuen Sashan Xpanderin pauhaavan taustalla, ei ole kokenut Wipeoutia.
Formulamaisen kiiturin ohjaaminen on yksinkertaisesti äärettömän hauskaa ja koukuttavaa. Pelin ulkoasu on edelleen futuristinen, mutta kierolla tavallaan uskottavampi ja näin myös entistä kiinnostavampi. Kanssakuljettajien tekoälystä ja uuden sisällön vähyydestä voi toki olla montaa mieltä, mutta pääosin kyseessä on erittäin toimiva kokonaisuus. Toimiva paketti tyydytti myös pelimediaa ja loistavia arvosanoja putoili pelille oikealta ja vasemmalta.
Wipeout laittoi samalla 90-luvun pakettiin ja jäi PlayStationin viimeiseksi julkaisuksi, tulkoon futuristinen 2000-luku.
PlayStation 2:lle lopulta ainoaksi itsenäiseksi Wipeout-peliksi jäänyt Wipeout Fusion viiletti kauppoihin 2002, vuotta aiemmin uudelleennimetyn Sony Studio Liverpoolin toimesta. Muun muassa Wipeout 3:n tapaan pelin ytimenä toimivat yksittäiset kisat yhdessä liigamoodin kanssa. Pelaajan tehtävänä on avata ratoja sekä uusia haastavampia liigatasoja, tällä kertaa pelaajaa palkitaan myös pistein, jotka muodostuvat loppusijoituksen ja kanssakuljettajien pysäyttämisien mukaan. Uutuutena nähtiin myös Zone-moodi sekä luonnollisesti kasa uusia aseita.
Muista julkaisuista poiketen kuljettajalla on valittavanaan kaksi uniikkia kuljettajaa jokaista joukkuetta kohden. Ensimmäistä kertaa tiimirosterista löytyy muun muassa suomalainen Xios International, torille! Kuljettajien kansalaisuudet eivät tosin täsmää Häkkisen tai Räikkösen kansalaisuuteen, mutta joka tapauksessa Suomi mainittu!
Wipeoutin PlayStation 2 -debyytti jatkoi jo tutuksi käynyttä linjaa: peli oli, ja on, hauska, se koukutti ja yleisö mediaa myöden rakastui siihen. Peli jäi kuitenkin hieman yllättäen varsin pitkäikäisen pelikonsolin ainoaksi Wipeout-julkaisuksi, pelisarja laajeni kahden osan voimin käsikonsoli PlayStation Portablelle. PSP-julkaisusita jälkimmäinen, Pulse, portattiin pari vuotta myöhemmin PlayStation 2:lle, mutta itsenäinen julkaisu jäi valitettavasti uupumaan.
Pelisarjan kahdeksas osa nähtiin, kun kehitysongelmien kanssa paininut Wipeout HD julkaistiin viimein PlayStation 3:lle syksyllä 2008. Myöhemmin on selvinnyt, että peli ei läpäissyt tiimin suorittamia epilepsiatestejä, josta johtuen siihen jouduttiin tekemään perustavanlaatuisia muutoksia, jotka johtivat kehitysaikataulujen venymiseen. Fanien pettymykseksi HD kierrätti sisältönsä radoista tiimeihin ja muuta sisältöä myöden PSP:llä nähdyistä Pure- ja Pulse-julkaisuista. Taikasanat 1080p ja 60fps kuitenkin houkuttelivat pelaajia sukeltamaan jo vuosia ihmisiä ilahduttaneeseen, futuristiseen The Fifth Element -tyyppiseen maailmaan. Koukuttuminen kehuineen oli saapunut PlayStation 3:lle.
Peliä arvosteltiin upeasta ulkoasustaan huolimatta sisällöttömyydestään. Lisäksi peli kiukutti pelaajia näyttämälle näille lataustaukoja venyttäviä pelinsisäisiä mainoksia, jotka negatiivisen palautteen ryöpystä johtuen vedettiin lopulta pois. Wipeout HD olisi myös toistaiseksi viimeinen kerta, kun pelisarjasta päästäisiin nauttimaan kotikonsolin äärellä – ehkäpä koskaan.
Pelisarja laajeni vielä 2012 käsikonsoli PS Vitalle Wipeout 2048:n muodossa, mutta elokuussa 2012 Sony ilmoitti sulkevansa vaikuttavan määrän videopelejä työstäneen SCE Studio Liverpoolin asettaen näin koko Wipeoutin tulevaisuuden hämärän rajamaille. Huhujen mukaan studiolla oli työstössä PlayStation 4:lle julkaistavaksi tarkoitettu Wipeout-peli, mutta tämä mystinen projekti on toistaiseksi jäänyt ainoastaan huhuasteelle. Optimistisimmat fanit näkevät pelisarjan jatkumisen kuitenkin vielä mahdollisena, sillä osa Studio Liverpoolin työntekijöistä pistivät hynttyyt yhteen ja loivat täysin uuden pelistudion, Firespriten. Toistaiseksi pelisarjan tulevaisuus näyttää kuitenkin varsin nihkeältä, ehkäpä joskus vielä…
Voi Wipeout kuinka me sinua niin kaivataan.