Toisin kuin saattaisi olettaa, Wiedźmin tarina ei ala 2000-luvulta tai CD Projekt REDin toimistotiloista, vaan 1990-luvun Metropolis Softwarelle. Projektia johtanut Adrian Chmielarz oli monen muun puolalaisen tapaan suuri ”Puolan Tolkienin”, Andrzej Sapkowskin, fani. Chmielarz sai kirjailijalta vihreää valoa seikkailutoimintapelin kehittämiselle, olisihan tiedossa lisätuloja vähäisellä henkilökohtaisella panostuksella. Tuolloin Metropolis ei kuitenkaan onnistunut aloittamassaan urakassa ja projekti jäi laatikoiden pohjalle pölyttymään. Peliprojektin epäonnistumisesta huolimatta sarja oli saanut englantilaisen nimensä: The Witcherin.
2000-luvun alussa puolalaisstudio työskenteli Baldur’s Gate: Dark Alliancen PC-porttauksen parissa, mutta Interplay Entertainmentin talousvaikeuksien johdosta projekti peruutettiin. CDPR päätti käyttää perutun projektin kehityksessä syntyneen koodin uudelleen ensimmäiseen omaan peliinsä – vain teema puuttui. Oli aika kilauttaa Chmielarzin perustamalle Metropolisille, jonka Witcher-projektin valmistuminen näytti vähintäänkin epätodennäköiseltä. Kaupat onnistuivat ja studiolla voitiin aloittaa ensimmäisen kauppojen hyllyille asti päätyvän Witcherin kehittäminen.
Sebastien Zielińskin johtama peliprojekti ei ottanut onnistuakseen ja lopulta miehen paikan projektivastaavana otti Michal Kiciński tämän paikan. Peliyhtiö BioWare tarjosi puolalaisstudiolle auttavaa kättä muun muassa BioWaren Aurora-pelimoottorin kanssa, lisäksi CDPR pääsi yhtiön avustuksella esittelemään projektiaan isolle yleisölle E3-messuille. Projekti turposi pullataikinan tavoin ja vain 15 työntekijän kokoinen kehitystiimi kasvoi lopulta satahenkiseksi. Yhtiö kärsi vaikeuksista löytää tarvittava määrä uusia alan ammattilaisia, joten tuoreet työntekijät käytännössä opettelivat työtään projektin edetessä. Viisi vuotta kestäneiden ponnisteluiden jälkeen projekti valmistui ja mörköjä hengiltä päästelevä Geralt oli vihdoin vallannut pelihyllyt.
Geraltin pelidebyytti sai kriitikoilta ylistystä varsinkin sen pelaajalle esittelemistä moraaliongelmista ja juoneen vaikuttavista valinnoista. Peliä kehuttiin myös sen tavasta esitellä Sapkowskin luoma ronski ja karu maailma: Noituri Geralt ei totta tosiaan ole tavalline, ainoastaan oikeita ratkaisuja tekevä perussankari.
Melkoisen onnistunut roolipelikokemus sai pelijulkaisija Atarin haaveilemaan pelisarjan tuomisesta myös konsoleille. Syntyi idea, joka miltei tuhosi puolalaisstudion. BioWaren kehittämä Aurora-pelimoottori ei soveltunut pelikonsoleilla käytettäväksi, joten PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle julkistetun The Witcher: Rise of the White Wolfin oli määrä pyöriä täysin uudella moottorilla sekä taistelumekaniikalla. Julkaisija Atari löysi tehtävään ranskalaisen Widescreen Gamesi, mutta CDPR halusi pitää projektin narut käsissään. 2009 syksylle tähdätyn porttauksen ajoitus oli kaikella tapaa huonoin mahdollinen maailmaa ravisuttelevan talouskriisin takia. Viisi kuukautta kehityksessä ollut porttaus kärsi kehitysongelmista ja CD Projekt Red lähetti työntekijöitään auttamaan ongelmien parissa painivaa ranskalaisstudiota. Projekti söi lopulta enemmän ja enemmän rahaa sekä resursseja ja Widescreenin pyyntö lykätä porttauksen julkaisua oli lopulta liikaa: projekti vedettiin tuolloin Atarilla työskennelleen Phil Harrisonin vastusteluista huolimatta alas viemäristä. Virhe maksoi CDPR:lle valtavia summia rahaa ja tästä eteenpäin yhtiö tulisikin julkaisemaan itse omat pelinsä.
Vuonna 2011 Geraltin oli jälleen aika menettää muistinsa, kun The Witcher 2: Assassins of Kings julkaistiin PC:lle. Vuotta myöhemmin pelisarja nähtiin ensimmäistä kertaa pelikonsoleilla, kun jatko-osan Enhanced Edition julkaistiin vuotta myöhemmin. Edeltäjästään poiketen Witcherin jatko-osa pyöri CDPR:n omalla, itsekoodatulla REDenginellä. Resurssi-, ja tietopulasta johtuen peliä ei koskaan nähty PlayStation 3 -pelikonsolilla. Vuoden 2014 syksyyn mennessä hehkutettu jatko-osaa oli myyty jo yli 8 miljoonaa kappaletta.
Helmikuussa 2013 Geraltin ystävät saivat virallisesti alkaa kiillottelemaan hopea- ja teräsmiekkaansa, kun CD Projekt Red julkisti Geraltin eeppisen tarinan päättävän The Witcher 3: Wild Huntin. Pelisarjan kolmannen osan julkaisua jouduttiin lykkäämään parikin kertaa ja alunperin 2014 syksylle tarkoitettu Wild Hunt saapuikin vasta toukokuussa 2015 PlayStation 4:lle, Xbox Onelle ja PC:lle. Yhtiö on kritisoinut avoimesti pelimedioissa viime vuosien trendiä puskea keskeneräisiä ja rikkinäisiä julkaisuja markkinoille. Ensimmäistä kertaa Noituri Geraltin seikkailuista nautittiin avoimen pelimaailman muodossa, joka oli omiaan aiheuttamaan puolalaisstudiolle harmaita hiuksia ja julkaisun venymistä. Jälkeenpäin studiolta on kerrottu, että oli virhe julkistaa pelin saapumisaika niinkin ajoissa – virhe, jota peliä kehittävä studio ei halua toistaa Cyberpunk 2077:n kanssa.
Aiemmissa The Witcher -peleissä sekä kirjoissa on totuttu Geraltin lisäksi seuraamaan muiden hahmojen tarinoita ja aivan kuten kirjasarjassa, myös pelisarjassa esiteltiin uusi päähenkilö Geraltin rinnalle. Vaikka päähenkilönä onkin edelleen Geralt, seuraa kolmannen osan tarina hetki hetkeltä enemmänkin tämän ottotyttö Cirin tarinaa. Yksi Wild Huntin ehdottomasti parhaita puolia onkin sen poikkeuksellisen onnistunut tarinankerronta ja juonta rikastuttavien yksityiskohtien hervoton määrä. Siinä missä yleensä avoimen maailman roolipelien sivutehtävät ovat yleensä pelkkä vitsi, on Wild Hunt täysin oma tapauksensa. Useissa pelimedioissa onkin todettu pelin asettavan uuden riman kilpaileville avoimen pelimaailman julkaisuille: kun kansa kerran pääsee herkkujen äärelle, ei halvat kopiot enää kiinnosta.
Poliittisten kiemuroiden, maailmansa ja yleisen ronskiudensa ansiosta pelimaailman Game of Thronesiksikin tituleerattu Witcher on monestakin syystä pirteä pilkahdus AAA-julkaisujen keskuudessa. Monesta fantasiajulkaisusta poiketen pelaajan mielestä oikealta tuntuva vaihtoehto tehtävän läpiviennissä ei välttämättä johdakaan kaivattuun tai iloiseen lopputulemaan. Aivan kuten elävässä elämässäkin, kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää tai (apua) pelaaja ei aina olekaan oikeassa. Esimerkiksi naista rahallisesti kiristävän rosvojoukkion häätäminen palkitaan varsin usein rahalla ja kiitoksilla, mutta Witcher ei olekaan tavallinen peli. Tässä tapauksessa kyseinen joukkio luultavasti kostaa kokemansa nöyryytyksen polttamalla aiemmin silmätikuksi joutuneen siviilin talon maan tasalle. Oletko nyt tyytyväinen ritareiluusi?
Wild Hunt räjäytti potin sekä taloudellisesti että arvostelumenestyksessä mitattuna. Pelimedioilta yksipuolista hehkutusta kerännyt kolmas osa teki 2015 ensimmäisen puolikkaan aikana voittoa kehittäjälleen 62,5 miljoonaa dollaria. Peliä kehittävä CD Projekt Red on kerännyt myös pelaajilta kiitosta sen poikkeuksellisen aktiivisen julkaisun jälkeisen aktiivisuuden ansiosta. Peliin julkaistiin viikoittain yhteensä 16 erilaista pikkulisäriä ilmaiseksi – lisäksi pelin tavallisen myyntiversion poikkeuksellisen laaja kattaus on voittanut pelaajien sympatiat studion puolelle.
Vaikka The Witcher on pelisarjana hyvin nuori, on sen osien julkaisutahti monesta muusta pelisarjasta poiketen ollut alusta alkaen varsin hidas. Noin neljän vuoden välein julkaistut Witcherit ovatkin kehittäjineen hyvä esimerkki siitä kuinka väärässä “pelikehittäjät ovat nykyään ainoastaan ahneita rahanlypsäjiä” -mantran hokijat voivatkaan olla. The Witcher -pelisarja tullaan kuitenkin muistamaan aina siitä, miten muulle maailmalle tuntematon pieni pelistudio nousi suureksi, AAA-tason pelaajaksi Ubisoftin ja muiden jättien rinnalle pitäen kiinni omista eettisistä ja taloudellisista periaatteistaan.
Ottakaahan muut mallia.
