Sensible Soccer -sarja (1992 ->)
1992 nähtiin ehkäpä koko ysärin hauskin ja toimivin arcadejalkapallo, kun Jon Haren Sensible Soccerin ensimmäinen versio putkahti maailmalle. Kaksi vuotta myöhemmin nähtiin kulttipeliksikin kutsutun Sensible World of Soccerin, tuttavallisemmin SWOSin julkaisu. Haren pelistudio Sensible Softwaren kehittämä SWOS tarjosi pelaajalle valittavakseen 1500 joukkuetta ja 27 000 pelaajaa. Kun edellä mainittuihin lukuihin yhdistää koukuttavan ja hauskan arcadetuntuman, oli pelin saama suosio taattu. Perinteisen hauskuuttelupelaamisen lisäksi peli tarjosi kaikille oman elämänsä kravattikauloille managerointimoodin, jossa pelaaja sai rakentaa oman joukkueensa myyden ja ostaen näitä kaksiulotteisia viheriöiden turmelijoita.
Aivan kuten monen muunkin arcadejulkaisun, myös SWOSin ympärille kasvoi fanaattinen faniryhmänsä, joka näkyi muun muassa Sensible Days -peliturnausten muodossa. Turnauksia on pelattu aina vuodesta 2004 alkaen, osallistujamäärien vaihdellessa noin kymmenestä osallistujasta aina kuuteenkymmeneen pelaajaan asti.
Kaikista jalkapallopeleistä SWOS on itselleni ja varmasti monelle muulle pelaajalle se ensimmäinen tutustuminen tähän maailmamme kuningaslajiin. Joissakin tapauksissa moni vanha arcadejulkaisu saa naavaparroilta kehunsa kultaisten muistojen ja pelkän nimensä perusteella. SWOS on kuitenkin jokaisen kehunsa ansainnut, varsinkin urheilupeliksi kyseessä on yksi uranuurtaja, jota ei toivottavasti vielä 2010-luvullakaan unohdettaisi.
Vuonna 1999 pelistudio Sensible Software myytiin Codemastersille, jonka jälkeen koko Sensible Soccer -pelisarja sysättiin taka-alalle. Vuonna 2006 pelisarjaa yritettiin herätellä henkiin Saksassa pelattujen maailmanmestaruuskilpailujen kunniaksi, mutta Sensible Soccerin kolmiulotteinen versio sai lopulta varsin kylmän vastaanoton. Vuonna 2007 legendaarinen SWOS tuotiin Codemastersin toimesta Xbox Live Arcade -julkaisun muodossa Xbox 360:lle ja pelisarjan fanit kiljuivat innostuksesta muun muassa pelin moninpelituen takia. Pelin moninpeliominaisuus oli fanien harmiksi varsin rikkinäinen tapaus, joten Xbox 360 -version ympärille kasvanut faniyhteisö kuihtui yhtä nopeasti kuin se oli syntynytkin.
Aiemmin vuonna 2015 pelin henkiselle jatko-osalle yritettiin käynnistää Kickstarterin välityksellä joukkorahoituskampanja, mutta projektille kävi varsin äkkiä kylmät ja projektin joukkorahoitus peruttiin heti alkuunsa.
Sensible Soccerin tila saattaa olla vuonna 2015 vähintäänkin epätoivoinen, mutta siitä huolimatta tämän yhden unohduksen partaalla oleskelevan futispelisarjan perintö pelialalle olisi suotavaa muistaa.
Viva Football (PlayStation, 1998)
Jalkapallon MM-kisojen aikaan on tavallista, että pelifirmat yrittävät rahastaa pelifanien kisakuumeella tekemällä laiskan version kyseisen vuoden kisoista. Hieman ahkerammat studiot saattavat jopa vaivautua koodaamaan peliin kyseisten kisojen karsinnat ja täten leventää joukkuepalettia hieman, mutta tätä pidemmälle ei yleensä MM-kisapeleissä mennä.
Mutta vuonna 1998 Virgin Interactiven alaisuudessa toiminut Crimson Studio päätti venyttää kaikkien käsitystä siitä, mitä yhdellä MM-kisapelillä voisi tehdä. Crimsonille ei riittänyt se, että he tekisivät vuoden 1998 futiksen MM-kisapelin. He tekivät samalla vuoden 1994 kisapelin. Ja 1990. Ja 1986. Ja kaikkien sitä edeltäneiden MM-kisojen pelin aina vuoteen 1958 asti!
Eikä tämäkään vielä riittänyt, sillä MM-kisojen lisäksi jokaisissa kisoissa on uskollisesti toistettu myös jokaisten kisojen karsinnat ja kaikki karsintoihin osallistuneet maajoukkueet, joten halukas pelaaja saattoi muuttaa MM-kisahistoriaa omien halujensa mukaan. Nyt voimme viimein korjata ne kaikki vääryydet ja vastoinkäymiset, mitä Suomi on jalkapallon arvokisataipaleillaan kokenut! Tai ottaa jokin maailmalle tuntematon jalkapallon pikkujättiläinen maailman kaukaisimmasta nurkasta ja viedä se maailman suurimman urheilushown keskiöön.
Yksi pelin monista hienouksista on sen uskollisuus televisionnin muuttumiseen jalkapallon MM-kisahistorian aikana. Vuoden 1958 ja 1962 MM-kisoja uudelleenpelatessa pelaaja huomaa välittömästi, että nyt pelataan todella historiallisia kisoja, sillä ruutu vetää itsensä seepiansävyihin. Kaunis ajatus lisää historiallista immersiota, mutta jos vastakkain sattui kaksi tummemman peliasun omannutta joukkuetta, niin sen pahempi pelaajalle.
Ja mitä olisi futispeli ilman ystävyysottelumahdollisuutta? Viva Football antaa mahdollisuuden joka kodin futishistorioitsioille mahdollisuuden viimein selvittää, oliko Maradonan johtama argentiinalainen käsipallojoukkue vuodelta 1986 todella parempi kuin Pélen vetämä brasilialaissirkus vuodelta 1970. Tai olisiko Suomen millään maajoukkueella ollut mitään mahdollisuuksia Brasiliaa vastaan vihreällä veralla?
Ei Viva missään nimessä täydellinen jalkapallopeli ollut, sillä tekoäly saattoi silloin tällöin tehdä joitain hyvin omaleimaisia ratkaisuja. Esimerkiksi maalivahdit tapasivat jättää pallon pilkun tietämille odottelemaan sitä vastustajan vikkeläkinttuista hyökkääjää, sen sijaan että kävisivät itse poimimassa pallon pois. Eipä sillä, maalivahdit olivat muutenkin hieman yliluonnollisen hyviä, ellet sitten yrittänyt chipata palloa heidän ylitseen.
Silti – olisi hauskaa nähdä tästä pelistä tehty uusioversio, vaikkapa sitten vuoden 2018 kisojen yhteydessä.
Redcard 20-03 (PlayStation 2, Xbox ja Gamecube, 2002)
2000-luvun alussa Midway tunnettiin arcade-otteisista urheilupeleistään. NBA Jam ja Wayne Gretzky’s 3D Hockey ovat edelleen rakastettuja klassikoita ja vuonna 2002 Midwayn palkkaama Point of View -studio yritti kehittää samaa taikaa viheriön puolella.
Redcard 2003 on todennäköisesti jalkapallopeli, jolla on kaikkien harhaanjohtavin nimi. Peli muistuttaa jalkapalloa lähinnä siinä, että siinä kaksi 11-henkistä joukkuetta pyrkii potkaisemaan pallon vastustajan maaliin, mutta kentällä sitten lähes kaikki otteet ovat sallittuja, eikä punaisia kortteja juuri näy. Totta kai tuomarin saisi myös viheltämään kaikki rikkeet pois, mutta mitä hauskaa siinä olisi?
Pelin päämoodi on World Conquest, jossa pelaaja valitsee haluamansa maajoukkueen ja lähtee pieksemään joukkueita kaikilla seitsemällä maanosalla. Kyllä. Myös Antarktiksella! Redcard pitää pelaajat otteessaan hyvällä määrällä salaisia joukkueita ja pelikenttiä, joita saa avattua erinäköisten ehtojen täyttyessä. Erikoisjoukkueiden seasta löytyy muun muassa SWAT-joukkue ja joukkueellinen pingviinejä. Oikeasti! Kuka ei haluaisi pelata pingviineillä? Käsiä ylös!
Redcardin ainoa heikkous tosin on se, ettei se oikein osaa päättää olisiko se lintu vai kala. Selostuksesta puuttuu Midwayn arcade-urheilupelien järjettömyys, eikä kentälläkään juuri tökeröitä taklauksia tai yliluonnollisia taitolaukauksia kummempia sekoiluja nähdä. Missä on tiilimuureiksi muuntuvat maalivahdit ja liekkejä peräänsä jättävät hyökkääjät?
Redcard 20-03 toimii niille futisniiloille, jotka eivät juuri piittaa paitsiosäännön monista ulottuvuuksista tai Italian catenaccio-puolustusmuodostelman murtamisesta, vaan niille, jotka etsivät kaveriporukan illanviettoon jotain vähän vinkeämpää futista kuin perinteinen FIFA tai hipstereiden suosima PES.
Let’s Make a Soccer Team! (PlayStation 2, 2006)
Let’s Make a Soccer Team! (LMST) ottaa omaperäisen näkökulman jalkapallopelien genreen tarjoamalla pelaajille mahdollisuuden, nimensä mukaisesti, luoda kokonaan oma jalkapallojoukkueensa Euroopan huippufutismaiden keskelle, jota pelaaja päästetään omistajan tossuissa ohjaamaan ruohonjuuritasolta aina managerinkoppiin asti.
Peli oli japanilaisen Smilebit-studion käsialaa ja se käytti pelimoottorinaan Segan Dreamcast-konsolille tehtyä 90 Minutes -jalkapallopeliä.
LMST toi futismanagerointiin tarinallisuutta, joka aukesi pitkän, pitkän pelaamisen jälkeen, joka sitouttaa pelaajan aivan eri tavalla kuin moni muu managerointi. Tavallisissa managerointipeleissä pelaaja pääsee valitsemaan oman joukkueensa useimmiten valmiista paletista, mutta LMST antaa luontivapauden pelaajalle, uniformusta, logosta ja seuran sihteeriköstä lähtien.
Pelin tarina alkaa oman joukkueen luomisen jälkeen, kun pelikautta on enää kolme ottelua jäljellä ja pelaajan pitäisi kaikista näistä kairata voitto, jotta nousu ylempään divisioonaan varmistuu, eikä seura mene konkurssiin. Introkauden jälkeen LMST toimii lähes kuin mikä tahansa muukin jalkapallomanagerointi, olkoonkin että joukkueen sisäisten suhteiden ja median kanssa toimiminen oli aikaansa edellä LMST:ssä.
Tämän pelin kohtalo oli kuitenkin jäädä ikävästi konsolisukupolvenvaihdoksen katveeseen. Vuonna 2006 PlayStation 3 oli jo tuloillaan ja koko pelimaailma kohisi Xbox 360:stä, joten PlayStation 2:lle kehitetty futismanageri jäi monelta kokeilematta. Sääli sinänsä, sillä pelissä oli huikeasti käyttämätöntä potentiaalia.