Ota kourallinen jokamiesluokan ralliautoja. Ripottele sekaan lauma suisidaalisia kuskeja bensaa suonissaan. Levitä ympäri upeasti mallinnettuja ja runsaasti objekteja sisältäviä metsämaisemia. Poista autoista turvavyöt ja naura räkäisesti, kun kolaroituasi autosi päistikkaa metsikköön, kuljettajasi poistuu autosta tuulilasin lävitse.
Muksut, FlatOut on syy siihen, miksi autossa pidetään aina turvavyötä päällä.
Ensi kolhu
Marraskuussa 2004 Suomi näki uuden rallipelin tulevan rytinällä markkinoille, kun Empire Interactive julkaisi suomalaisstudio Bugbear Entertainmentin uusimman tuotoksen nimeltä FlatOut.
PlayStation 2 ja Xbox olivat nähneet jo aimo annokset laadukkaita kaahailupelejä vuoteen 2004 mennessä, joten FlatOutin piti keksiä jotain todella omaa noustakseen massan yläpuolelle. Bugbear päätti antaa pelaajille mahdollisuuden laittaa autot ja ympäristöt remontiin ennennäkemättömällä tarkkuudella ja jämäkkyydellä. Yhtä kisaa ei tarvitse seurata kuin puoli minuuttia, niin katsoja hämmästelee kuinka turvavallien yksittäiset renkaat kimpoilevat ilmassa, rata-aidat menevät ryskyen kappaleiksi ja radalla sinkoilevat kahdeksan kajakkia muuttuvat pikkuhiljaa kilpureista rusinoiksi.
FlatOutin vahingonmallinnus oli vuosia aikaansa edellä, mutta kruununa koko romurallikuninkaan pään päällä heilui se mahdollisuus, että kunnon kolarin sattuessa kuljettaja lentää päistikkaa tuulilasista läpi ja muutaman kivuliaan sekunnin ajan kamera seuraa tuota onnetonta kuljettajaa.
Bugbear tajusi käyttää tätä mekaniikkaa hupaisasti hyödykseen, sillä tottahan toki jokainen ilkikurinen tuholaiskuski haluaa tietää, kuinka kauas tai kuinka korkealle tuon räsynukkekuskin saakaan autostaan heitettyä. Erillisissä minipeleissä pelaaja pääsee nimenomaan testaamaan muun muassa näitä ”lajeja”, unohtamatta tietenkään klassista pubitikkaa tai keilausta. Bonuskisojen puolelta löytyvät myös perinteinen romuralli tai valtavia kolareita hakeville kuskeille rallia kahdeksikon muotoisella radalla.
FlatOut sai lämpimän vastaanoton, vaikkakin pelin tekoälyn raakaa kuminauhamaisuutta ja jäykkää ajotuntumaa arvosteltiin rajustikin. Osa arvostelijoista myös hämmästeli, kuinka romurallipelissä piti luisutella niin paljon kahva edellä, mutta peli keräsi nopeasti uskollisen faniporukan.
Räjähtävä jatko-osa ja jatko-osan jatko-osa
Bugbear Entertainment jatkoi FlatOutin kehittelyä ja lopulta kaksi vuotta alkuperäisen pelin jälkeen, FlatOut 2 pukattiin kesämarkkinoille 2006 ja kakkososaa varten Bugbear oli silittänyt pois ykkösosaa häirinneet pienet kauneusvirheet, kuten uramoodia häirinneen yhden auton omistusrajoituksen, ja lisännyt peliin valtavasti syvyyttä kehittelemällä kullekin kuskille oman persoonallisuuden. Siinä missä pikkuautoilla kiitävä AI-pilotti pyrkii väistelemään isoimpia osumia, saattaa takaa rymistelevä pick-upillaan vastustajia möyhentävä teurastaja olla kiinnostunut vain ja ainoastaan kilpakumppaniensa totaalisesta tuhoamisesta.
Yksipuolinen autovalikoimakin oli saanut kaivattua päivitystä, sillä siinä missä ykkösosan kaikki autot oli laskettavissa jokkisluokan kilpureiksi, oli FlatOut 2:een tullut jokkisromujen lisäksi katuautoja ja täysverisiä kilpa-autoja, jotka tosin ruutulipulle saapuessaan muistuttivat hämmentävän paljon jokkisromuisia sukulaisiaan.
Illanistujaissuosikeiksi nousseet räsyukkokuskiolympialaiset olivat myös saaneet pussillisen uusia lajeja. Kokeile laittaa kuski mäkihyppääjäksi, curling-kiveksi tai pelaa erä pokeria. Näiden stuntti-lajien fysiikkaa oli myös päivitetty hieman, sillä siinä missä FlatOut 1:ssä kuskin lentorataan ei voinut enää vaikuttaa tämän poistuttua autosta, FlatOut 2 antaa pelaajalle mahdollisuuden ohjata tuon kumiukon lentorataa ja jopa pompauttaa ukkelia kerran ilmalennon aikana.
Peliteknisesti suurin uudistus oli kuitenkin se, että kakkososassa kiivaimmat kilpakumppanit saattoi yksinkertaisesti romuttaa lunastuskuntoon, toisin kuin ykkösosassa, jossa autot jatkoivat matkaa, vaikka runko näyttikin metallinpuristmen läpi menneeltä ja moottori oli syttynyt palamaan ikuisuuksia sitten.
FlatOut 2:sta kuitenkin rajoitti sen julkaisualustat, sillä PlayStation 2 ja Xbox olivat vanhentuneet käsiin kesään 2006 mennessä. Vuoden 2007 kesällä Bugbear oli saanut tehtyä uuden konsolisukupolven FlatOut 2 -porttinsa valmiiksi ja Xbox 360:n yksinoikeuspelinä julkaistiinkin FlatOut: Ultimate Carnage.
Tämä julkaisu oli se versio pelistä, jonka Bugbear oli halunnut jatko-osastaan tehdä, mutta edellisen konsolisukupolven rajoitukset olivat estäneet. Xbox 360 mahdollisti autojen ja ympäristöjen entistäkin tarkemman tuhoamisen mallintamisen ja peli kehuskeleekin, että sen kentistä löytyy jopa 8000 erillistä objektia, kaikki valmiina hyvin tuhoavaista kilvanajoa varten.
FlatOutin jatko-osassa pelaajaa palkittiin entistä paremmin sikamaisesta köröttelystä, sillä nyt pelaajalle tarjottiin vastustajien telomisesta, voltteihin pakottamisesta ja tönimisestä buustin lisäksi valuuttaa, jolla autoa saattoi parannella. Tottahan toki, uralla edetäkseen pelaajan piti sijoittua turnauksissa kärkisijoille, mutta helpompaahan se turnauksien voittaminen on, jos vastustajat eivät saavu maaliin ollenkaan. Ja sitä paitsi, kun peli kannustaa niin upealla tavalla pistämään vastustajien autoja romuttamokuntoon, niin eikö se ole jo syntiä keskittyä pelkkään kilvanajoon kunnon romuttamisen sijaan?
FlatOut: Ultimate Carnagen jälkeen Bugbear Entertainment siirtyi tekemään yhdet versiot Sega Rallyä ja Ridge Raceria, joiden jälkeen pelistudio on keskittynyt kehittämään uusinta peliään nimeltä Wreckfest, joka näyttää ja tuntuu FlatOutin todelliselta jälkeläiseltä!
Lisenssinpomputtelua
Valveutunut tekstinkuluttaja varmasti pohtii mielessään, miksi nostin Wreckfestin esille jutussa, joka käsittelee FlatOut-sarjaa. No, Bugbear ei varsinaisesti omistanut FlatOut-nimen oikeuksia missään vaiheessa, vaan näemme ikävällä tavalla kuinka FlatOutille on käynyt sama kohtalo kuin Crash Bandicootille.
Bugbear nimittäin ajautui julkaisijansa kanssa ristiriitoihin, joten ilman alkuperäistä suunnittelijaa ja Bugbearin kotipolttoista kilvanajomoottoria, sarja näytti vaipuvan unholaan. Lopulta, monien mutkien kautta FlatOutin oikeudet osuivat Strategy First -nimisen julkaisijan käsiin. Strategy First tunnetaan lähinnä Steam-julkaisijana, jolla on vyöllään valtava määrä heikosti kehitettyjä, ideansa muilta anastaneita pelejä, vaikka ammoisina aikoina firma onkin toiminut jopa strategiajätti Paradox Interactiven julkaisijana.
Lopulta, vuonna 2011, neljä vuotta edellisen FlatOutin jälkeen, sarja sai jatkoa nimellä FlatOut 3: Chaos & Destruction. Hollantilainen Team 6 Studios oli laitettu asialle ja julkaisualustaksi oli valikoitunut Steam.
Peli on tätä kirjoittaessa koko Steamin vihatuin peli. FlatOut 3 on tiputtanut täysin ajatuksen jokkistyyppisestä romurallista ja vaihtanut tilalle epämääräisen version bugista Burnouttia, jonka ruudunpäivitys mataa jossain umpisurkean ja kauhean kammottavan välimaastossa.
Siinä missä FlatOut 2 valittiin aikanaan vuoden parhaaksi ajopeliksi, FlatOut 3 on kerännyt myös kriitikoilta lähes universaalit haukut. Tiukka fysiikkamoottori, juuri romuralliin sopiva ajotuntuma, hyvä valikoima ratoja ja vaikuttava vahingonmallinnus, kaikki loistavat poissaolollaan, eikä tilalle olla annettu kuin nykivä, buginen, epäpelattava versio tästä rallipelisarjasta, joka joskus oli malliesimerkki siitä, kuinka digitaaliautoa voikaan laittaa ruttuun.
Strategy First on pelotellut kuluttaj… tarkoitan ilmoittanut, että FlatOut 4: Total Insanity olisi tekeillä ja sitä olisi tekemässä ranskalainen videopelifirma nimeltä Kylotonn. Studio tunnetaan lähinnä keskinkertaisista räiskintäpeleistä, joten jäämme odottelemaan kauhulla, mitä tällä kertaa tuleman pitää.
Tai mitä suotta odottelemaan. Alkuperäisten FlatOuttien manttelinperijä on jo kokeiltavissa Steamissa nimellä Next Car Game: Wreckfest, mutta toistaiseksi ei ole tietoa, onko tuo peli tulossa konsoleille.
Toivottavasti — tai sitten joudun marssimaan pelidivariin metsästämään alkuperäisiä FlatOutteja. Tuulilasin läpi, tietenkin!
