Livegamersin joulukalenterissa on nyt viiden päivän ajan tutustuttu erilaisiin mainitsemisen arvoisiin pelisarjoihin PlayStation ja Xbox-pelikonsoleilla. Tänään, Suomen itsenäisyyspäivänä, poiketaan hetkellisesti kaavasta ja tutustutaan moneen erilaiseen peliin ja pelisarjaan. Itsenäisyyspäivän erikoislistauksessa pysytään joulukalenterille tutussa kaavassa kuitenkin sen verran, että pelit luetellaan alkaen vanhimmasta kohti uudempia nimikkeitä. Vaikka pelit ovatkin projekteina hyvin valtakuntien rajat ylittäviä, kansainvälisiä projekteja, voidaan julkaisu silti tietyllä tapaa määritellä suomalaiseksi, ruotsalaiseksi, puolalaiseksi, japanilaiseksi jne… Toisenlaisena esimerkkinä: tunnetun puolalaisen roolipeli The Witcher 3:n taustalta löytyy niin puolalaista, suomalaista kuin yhdysvaltalaistakin osaamista, mutta peliä pidetään silti puolalaisena.
Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi tutustukaamme siis näihin suomalaisina tunnettuihin julkaisuihin PlayStation- ja Xbox-pelikonsoleilla. Mikäli lähipiiristäsi löytyy ulkomaalaisia pelaajia, on alla oleva teksti oiva muistilista perisuomalaiseen ”tiesitkös muuten” -henkseleiden paukutteluun. Muista tekstin luettuasi kertoa kommenttikentässä sinulle unohtumattomin suomipeli, alustalla ei ole väliä.
Maksimaalinen irvistys sentään, sehän on Max Payne! Kolmannesta persoonasta kuvattu, muun muassa PlayStation 2:lla ja Xboxillakin nähty toimintapeli tarjoaa pelaajalle koukuttavalla bullet time -efektillä höystettyä räiskyttelyä kertoen samalla synkän ihmiskohtalon. Perinteisten välivideoiden sijaan pelin tarinaa kuljetetaan eteenpäin sarjakuvastripein. Hauskana yksityiskohtana useat strippien hahmot ovat saaneet kasvonpiirteensä Remedyn työntekijöistä, tunnetuimpana tietysti itse Max Paynelle irvistystään lainannut Sami Järvi.
Lukuisia pohjoismaiseen mytologiaan sisältäviä viittauksia tarjoilevan Max Paynen vihollisten tekoäly ei välttämättä ollut tajuntaa räjäyttävää, mutta koukuttava toiminta ja New Yorkiin vievä mielenkiintoinen tarina sai pelimedialta lämpimän vastaanoton. Näin vuonna 2015 pelin Metacritic arvosanana näyttäytyy luku 89. Peli menestyi sen verran hyvin, että jatkoa nähtiin jo pari vuotta myöhemmin, kun Max Payne syöksyi hieman hillitymmän irvistyksen saattelemana kauppoihin. Pelisarja valtasi lopulta myös elokuvateatterit ja vuonna 2012 Rockstar toi markkinoille kehittämänsä Max Payne 3:n.
Vielä vuosienkin jälkeen suomalaisista peleistä puhuttaessa Max Payne tulee ensimmäisten joukossa puheeksi, eikä syyttä.
Suomeen yhdistetään vähemmän yllättäen lumi, pakkanen ja talvilajit. Yksi näistä talvilajeista, jääräpäiden kitinöistä huolimatta, on lumilautailu. Housemarquen kehittämä Transworld Snowboarding pölläytti Xboxin rinteeseen vuonna 2002. Lajiin keskittyneen lehden mukaan nimetty lisenssipeli antaa pelaajalle miellyttävän laajan kattauksen erilaisia pelimuotoja: rinteissä voi heittää turvat sekä yksin että kavereiden kanssa. Allekirjoittaneen mielestä historian paras virtuaalisnoukkailu ei saanut pelimedialta pelkkiä kiitoksia, pelin oppimiskynnys oli kieltämättä matala. Vuosien jälkeen muisteltuna parhaimpia asioita Transworld Snowboardingista on sen moninpeli: kukapa ei pikku kisaa näissä peleissä haluaisi ottaa. Lisäksi pelin visuaalinen anti tyydytti oikeissakin rinteissä viihtynyttä virtuaalilaskijaa: lumi näyttää oikeasti lumelta.
Löytyipä snoukkapelin musaraidalta myös erään heinolalaisen bändin sointuja, englanniksi tosin.
Bugbear Entertainment vei pelaajat sinne jokaisen bensalenkkarin pyhimpään eli romuralleihin. Siinä missä muissa ajopeleissä kromi kiiltää ja V8-moottorit ärjyy, FlatOutissa pelaajat ohjasivat ties minkälaisia peltirotiskoja ja kuolemanloukkuja varsin suomalaisissa metsämaisemissa kurvailevilla sorateillä. FlatOutissa ei kravatti kiristä kaulaa eikä tukkaa juuri kampailla: se on mukavan rähjäinen ja erilainen verrattuna muihin ajopeleihin.
Itse ajokisojen voittamisen lisäksi pelaajalle esiteltiin nitrosysteemi, mittarin arvoa nosteltiin törmäilemällä kaikkeen irtaimistoon sekä tietysti kanssa-ajajiin. Hauskana erikoisuutena peli tarjoilee myös erikoisia pikkupelejä, jotka on rakennettu puhtaasti pelin räsynukkefysiikoiden ympärille ja kuskien heittelylle tuulilasin lävitse. Poloisella pelailtiin korkeushyppyä ja ties mitä muita aktiviteetteja, joihin on Xboxilla tullut upotettua aivan liian monta pelituntia.
Romuralli on tietysti porukassa parasta viihdettä ja verkon ylitse pelattuja ajosessioita muistelee yhä lämmöllä. Mikään ei kutkuta nauruhermoja enempää, kun viimeisillä ajometreillä saa ajokaverin volttien saattelemana saatettua ojan pohjalle.
Varsin onnistunut ajopeli poiki vielä jatkoa FlatOut 2:n muodossa. Pelisarja sai myös hieman erilaisemman jatko-osan FlatOut: Ultimate Carnagen muodossa vuonna 2007.
Samaisena vuonna PlayStation 3:lla suunnattiin avaruuden pimeyteen Housemarquen Super Stardust HD:n muodossa. Koukuttavaa arcadetoimintaa tarjoilevassa Super Stardustissa pelaajan tehtävänä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ohjattava avaruusalusta ja räjäyteltävä ympäriltä silmille syöksyviä asteroideja sekä avaruusaluksia pisteitä keräten. Koukkuna peli tarjoaa pelimuodoilleen online leaderboardit, mikään ei tunnetusti motivoi parempaan pelisuoritukseen, kuin kaverin henkseleiden paukuttelu omilla pisteillään. Se tunne, kun pääset parhaan kaverin ohi listoilla.
Ja sitten seuraavana iltana olet taas kyseisen kaverin takana listasijoituksissa. Ei @£€$#&!
Joku saattaa muistaa PC:llä nähdyt Action SuperCrossin ja Elasto Manian. Peleissä pelaaja ohjasi moottoripyöräilijää erilaisissa haasteita tarjoilevissa radoissa omenoita keräillen. Mikäli kuskin kypärä kopsahti maahan, heitti peli kuljettajan kyseisen radan alkupisteeseen tai checkpointtiin. Tähän periaatteeseen nojaa RedLynxin sivusta kuvattu Trials HD. Pelaajan hermot riekaleeksi repivät, aina hieman vaikeammaksi muuttuvat radat antavat pelaajalle parhaimmillaan riemukkaita voitonkiljahduksia, pahimmillaan vain kiljahduksia. Xbox 360:lla nähty Trials HD sai haasteellisuudesta huolimatta, tai juuri sen ansiosta, suurta kiitosta sekä pelaajilta että pelimedioilta: prätkäajot saivat pelaajat kokeilemaan vielä kerran sitä aivan järkyttävän vaikeaa rataa.
Pirullisten leaderboardien lisäksi peli antaa kaikille hermojaan riekaleiksi repiville työkalut tehdä ratoja, joissa voidaan yhdessä kavereiden kanssa repiä ne alkuperäisistä radoista päähän jääneet haivenet. Kaikesta raivostuttavuudestaan huolimatta pelaajalle syntyy tietynlainen viharakkaus-suhde juuri siihen yhteen rataan: kenttä on pakko läpäistä!
Pelaajat kautta maailman rakastivat hermojensa menettämistä lopulta niin paljon, että pelisarja poiki vielä julkaisut Evolutionin sekä uusimmalle konsolisukupolvelle saapuneen Fusionin.
Aiemmin mainitun Remedyn yksi ikuisuusprojektiksi venähtänyt psykologinen trilleri nimeltään Alan Wake saapui vihdoin ja viimein Xbox 360:lle vuonna 2010. Twin Peaksin fanien märäksi uneksi muodostunut Alan Wake kertoi pelaajan mielikuvitusta ruokkivan episodimaisen tarinan, jossa kirjailija Alan Wake kärsii lievänlaisesta luomisen tuskasta. Tekstisuonensa löytääkseen mies suuntaa yhdessä vaimonsa kanssa hiljaisen, mutta sitäkin epäilyttävämmän pikkukylä Bright Fallsin maisemiin. Yhteensä kuusi episodia sisältävä Alan Wake kutkuttelee kaikkia Twin Peaksiin hurahtaneita yliluonnollisine vivahteineen ja mysteereineen. Vuonna 2005 julkistetun Alan Waken oli alkujaan tarkoitus olla perinteinen avoimen pelimaailman peli, mutta projekti muuttui tovin kestäneen kehitysvaiheen aikana lopulta varsin lineaariseksi putkiseikkailuksi. Remedyn mukaan lineaariseen pelimaailmaan päädyttiin pelin tarinavetoisuuden vuoksi. Sonera-miehen seikkailut poiki myös mainoskampanjana julkaistun Bright Falls -minisarjan, jota olisi katsellut mielellään useammankin jakson.
Alan Wake oli tunnelmaltaan ja maailmaltaan erittäin kiehtova, mutta peli jäi toimintansa osalta hieman kankeaksi ja itseään toistavaksi. Myös peliä arvosteltiin sen lyhyenlaisen tarinansa johdosta. Hyvien tarinoiden ystäville Alan Wake on kuitenkin lottovoitto ja mysteereidensä ansiosta peli ehti keräämään ympärille varsin omistautuneen faniryhmänsä. Ehkäpä pelille saadaan vielä joskus spin-offin sijaan ihan virallista jatkoa, ehkä vielä joskus…
Aiemmin mainitun Super Stardustin lisäksi suomalaiset ovat kunnostautuneet koukuttavien arcadepelien pelikentillä viime vuosina. Esimerkiksi loistavan vastaanoton saanutta Housemarquen Resogunia on pidetty yhtenä PlayStation 4:n parhaana julkaisupelinä. Värikästä ja äärimmäisen koukuttavaa avaruuslentelyä tarjoileva Resogun on mallikirjaesimerkki pelistä, jonka loistava tuntuma pitää pelaajan otteessaan ja houkuttaa pelaamaan vielä pienen, pienen hetken. Kukapa ei kaipaisi pientä väriloistoa nykyään valitettavan usein harmaaksi jäävään talveen.
Jos Suomen itsenäisyyspäivää haluaa viettää pelaamalla suomalaisia pelejä, ei pelaajalta todellakaan puutu vaihtoehtoja. Mikäli taloudesta löytyy PC, löytyy sinivalkoista peli-iloittelua vieläkin enemmän. Toki myös mobiililaitteille löytyy omat hienot julkaisunsa. On Angrybirdsiä, Outlandia, Trineä ja vaikka mitä. Ei pidä myöskään unohtaa PC:n share- ja freewareklassikoita, joista nautitaan yhä edelleen vuonna 2015. Mistä olisinkaan jäänyt paitsi, mikäli en olisi lapsuudessani päässyt veljeni kanss jakamaan yhden tietokoneen näppäimistöä Triplane Turmoilin tai Slicks ’n Sliden muodossa. Pelasitpa PC:llä, mobiililaitteilla tai konsoleilla, suomalaista laatupelattavaa löytyy kyllä.
Mitä vielä kehitteillä olevaa suomalaista peliä odotat saapuvaksi? Onko odotuslistallasi FinnWars, Matterfall vaiko kenties Quantum Break?