Fable on pelisarjana eittämättä yksi Xbox-konsolien tunnetuimmista. Vuonna 2004 päivänvalon nähneen ensimmäisen osan takana oli pelivisionääri ja taiteilijoita, joiden ura pelien parissa alkoi jo 80-luvulla. Pelisarjan isänä ─ vai pitäisikö sanoa Jumalana ─ oli brittiläinen Peter Molyneux. Miehen ansioluettelosta löytyi ennen Fable-sarjaakin niinkin nimekkäitä teoksia kuin Black & White, Theme Park, Populus ja Dungeon Keeper. Nimitys ”Jumala” sopii siis tälle herralle kuin nenä päähän. Molyneuxin kädenjälki näkyy Fable-sarjan jokaisessa tähänastisessa teoksessa. Mies kuitenkin jätti perustamansa yhtiön, Lionhead Studiosin ja perusti 22Cans-pelistudion, jossa jatkoi jumaltyötään. Fable-sarja saa kuitenkin vielä jatkoa, kun Lionhead Studios työstää tulevaa Fable Legends -ilmaispeliä. Legends poikkeaakin aiemmista osista olemalla kokonaan verkkopeli. Mutta, käydään kuitenkin ensin läpi, kuinka tähän pisteeseen on päädytty.
Chicken Chaser (Fable)
Vuonna 2004 satu sai siis alkunsa. Microsoft julkaisi ensimmäiselle konsolilleen ikonisen roolipelin, jonka tiettävästi jokainen Xbox-fani tietää. Roolipelillisesti Fable ei tuonut juurikaan uutta, mutta tarunomaisella ilmeellään ja brittiläisellä pieruhuumorillaan se erottui edukseen. Unohtamatta tietenkään karmamittaria, johon pelaaja voi vaikuttaa tekemällä joko hyviä tai pahoja tekoja. Teoilla oli seurauksensa, sillä ne vaikuttivat siihen, miten muut maailman asukkaat näkevät sankarin. Hyvistä teoistaan tunnettua sankaria hurrailtiin kaduilla, kun taas pahoin käyttäytyvää antisankaria juostiin hysteerisesti karkuun. Myös vuorokaudenajat vaikuttivat sankarin ulkomuotoon. Paljon päivällä liikkuvan iho alkoi hohtaa ja öisin liikkuvan iho taasen rupesi harmaantumaan. Kun hyvis-pahismittari alkoi saavuttaa ääripäätään, sai sankari päähänsä joko sädekehän tai pirunsarvet.
Pelin päähenkilöllä ei tiettävästi ole oikeaa nimeä, joten hänet tunnetaan nimellä The Hero of Oakvale. Eli nimensä mukaisesti hän on kotikylänsä Oakvalen sankari. Pelissä sankarilla on toki myös kutsumatitteli, joka pelin alkaessa on Chicken Chaser. Muita titteleitä pystyy joko ostamaan tai ansaitsemaan tekojensa perusteella. The Hero on siis kotoisin Oakvalesta, hän on myös kuuluisan sankarittaren, Scarlet Roben, poika. Äiti on usein pois maisemista tekemässä sankaritekojaan, joten The Hero asustaa isänsä ja siskonsa kanssa. Peli alkaa siitä, kun vielä nuori sankarimme aikoo ostaa siskolleen syntymäpäivälahjan. Jo heti alusta alkaen karmaan voi vaikuttaa, sillä pelaaja saa valita ansaitseeko rahat lahjaan tekemällä hyviä vai pahoja tekoja. Lähes jokaisella teolla on merkitystä.
Kun sankarimme palaa antamaan lahjaa siskolleen, kertoo tämä unesta, jossa näki kauheuksia, kaaosta ja tuskaa. Heidän palatessaan kylälle, juoksee vastaan hysteerinen mies kertoen, että roistot ovat hyökänneet kylään. Sankari piiloutuu roistoilta, mutta siskonsa jää roistojen kynsiin. Kun yömyöhään hyökkäys kylään on lakannut, palaa sankari kotiinsa löytämättä sieluakaan. Kotitalonsa edustalta hän kuitenkin löytää isänsä ruumiin ja alkaa itkemään. Samassa kuitenkin jostain putkahtaa vielä yksi roisto, joka lähtee hyökkäämään kohti poikaa. Hyökkäys jää kuitenkin lyhyeksi, sillä Maze, mahtava sankarivelho, surmaa hyökkääjän. Heroes’ Guildin johtajana Maze kehoittaa poikaa tulemaan mukaansa, jotta tämä ei kokisi samaa kohtaloa kuin muutkin kyläläiset.
Heroes’ Guildissa alkaa pojan rankka harjoittelu kohti sankaruutta. Ovelasti tutoriaaliksi muodostettu harjoittelukausi opastaa sen, mitä taistelussa tarvitaan. Sankarilla on käytettävinään kolme erilaista tapaa taistella. On lyömäaseet, jousiaseet sekä magia. Jokaisella taistelutavalla on omat kehityspisteensä, joten mitä enemmän jotain tiettyä tapaa käyttää, sitä tehokkaammaksi se kasvaa. Näiden kehityspisteden lisäksi on myös yleiset kehityspisteet, joita voi käyttää minkä vain kyvyn kehitykseen. Erilaisia ja eri pelitapoihin soveltuvia varusteitakin löytyy sankoin joukoin. Esimerkiksi lyömäaseita on nopeita, mutta ei niin tehokkaita sekä hitaita, mutta sitäkin tehokkaampia. Haarniskat ja muut vaatetukset vaikuttavat myös taitoihin.
Perus roolipeli-idealtaan Fable ei juuri poikkea muista. Tehtävät toimivat tarinan perustana, ja niitä saa kyläläisiltä ja muilta vastaan tulevilta hahmoilta. Luonnollisesti myös sivutehtäviä löytyy iso liuta. Monessa tehtävässä on kaksi tapaa ratkaista se. Hyvä ja paha. Tämä antaakin loistavan syyn pelata peli ainakin kerran uudestaan läpi. Etenkin pelin loppuratkaisu täytyy kokea molemmilla tavoilla ─ viekö ahneus vallan, vai onko lähimmäisenrakkaus tärkeämpää.
King of Albion (Fable II)
On kulunut 500 vuotta ensimmäisen osan tapahtumista. The Hero of Oakvalen on aika jättänyt jo ajat sitten ja kirjat kertovat uskomattomia tarinoita hänen seikkailuistaan. Uusi aika on kuitenkin koittava, kun Fable 2 ilmestyi vuonna 2008 ja aloitti uuden sankarin tarunomaisen tarinan uudella konsolilla, Xbox 360:llä. Game of The Year -painoksen vuotta myöhemmin saanut teos ei ansainnut sitä turhaan. Kakkososa kun teki kaiken sen mitä ykkönenkin, mutta moninkertaisella asenteella. Peruselementit pysyivät kutakuinkin samoina, mutta interaktiivisuutta maailmassa luotiin isolla kädellä lisää. Lisäksi siihen lisättiin verkon yli pelattava co-op kaverin tai tuntemattoman kanssa. Kamera tosin tuotti harmaita hiuksia, mutta kun se ei häirinnyt, oli yhdessä pelaaminen ihan hauskaa. Mahdollistipa se myös tavaroiden vaihtamisen kaverin kanssa.
Albionin maailma on muuttunut huimasti 500 vuoden aikana. Teollinen aikakausi on alkanut näkymään satumaailmassakin ja ampuma-aseet ovat syrjäyttämässä perinteiset jousipyssyt ─ eivät kuitenkaan vielä täysin. Ykkösosasta tuttu Bowerstone on myöskin laajentunut näkyvästi. Entistä laajemmat alueet ovat päässeet entistä taianomaisempaan loisteeseen, kiitos uuden sukupolven konsolin. Tuttu karmamittari pelistä löytyy yhä, mutta tällä kertaa sen kyljessä on korruptio ja puhtaus. Hahmon ulkomuodon muuttumista on muutettu hieman. Tällä kertaa hyvyys lisää hahmon ihon rusketusta ja hiusten vaaleutta. Pahuus taasen harmaannuttaa ihoa ja mustaa hiukset. Puhtaus lisää hahmolle sädekehän pään päälle ja korruptio kasvattaa pirunsarvet päähän.
Fable 2:n tarina saa alkunsa, kun orpo sankari, nimeltään Little Sparrow ja hänen isosiskonsa haaveilevat Bowerstonen kaduilla, kuinka olisi hienoa asua linnassa. Ensimmäisestä osasta tuttuun tapaan alussa tehdään muutamia pikkutehtäviä, joissa voi valita joko hyvän tai pahan tavan suorittaa se. Tällä kertaa lapset ansaitsevat rahat maagiseen soittorasiaan, jonka avulla saa toiveensa toteen. Sankarin sisko, Rose, esitti toiveen päästä pois kaupungin kaduilta, mutta se ei näyttänyt toteutuvan. Pettyneinä lapset menivät takaisin kadulla sijaitsevaan kotimajaansa unille. Yöllä kuitenkin vartija tulee herättämään lapset kertomalla, että linnan herra, Lord Lucien, on kutsunut nämä vieraakseen. Innoissaan toiveen toteutumisesta lapset lähtevätkin linnaan vierailulle. Linnassa paljastuu, että Lord Lucien olikin vain soittorasian perässä. Lopulta Lucien päätyi ampumaan Rosen ja Little Sparrown. Sankarimme tosin putosi sen seurauksena ikkunasta ja tämän maatessa maassa mysteerinen naishahmo pelasti tämän kuolemalta ja vei mukanaan.
Kun sankari on valmis aloittamaan seikkailunsa, on hän jo nuori aikuinen. Tällä kertaa ajan kuluminen on pelissä suuremmassa osassa. Hahmon ulkonäkö muuttuu radikaalimmin ja maailman muutokset ovat suuremmat. Esimerkiksi kylät voivat kasvaa suuremmiksi tai hävitä lähes kokonaan, riippuen tietysti pelaajan tekemistä valinnoista. Ei-pelattavien hahmojen kanssa kommunikointi on nyt paljon monipuolisempaa erilaisin elein. Kyläläisiä voi iskeä ja tehdä heistä kumppanin. Jokaisessa kylässä voikin pitää kussakin yhtä puolisoa ja saada jälkeläisiä. Kotitalonsakin voi nyt valita mistä tahansa, sillä jokainen rakennus, johon pääsee sisälle, on hankittavissa. Tosin suurin osa on jo jonkun omistuksessa, joten se vaatisi omistajan mestaamisen.
Tehtäviä tekemällä ei enää ansaitse käteistä, vaan sitä on nyt hankittava työtä tekemällä. Erilaisia Quick Time Event -tyylisiä töitä löytyy lähes joka kylästä. Jollei raavas työnteko maita, voi rahansa ansaita kaupankäynnillä. Pelin sisäinen ekonomia onkin hyvin suunniteltu, sillä tavaroiden arvot voivat muuttua maailman tapahtumien johdosta. Sankarin ei tarvitse kulkea matkaansa enää yksin, sillä mukana kulkee uskollinen koira, joka on hyödyllinen niin taisteluissa, kuin aarteiden löytämisessäkin.
Päämääränä pelissä on tuhota paha Lucien ja nousta Albionin kuninkaaksi. Loppuratkaisussa saa kolme vaihtoehtoa siihen, miten maailma muotoutuu. Jokaisessa joutuu maksamaan ison hinnan, mutta saa myös jotain itselleen tärkeää. Ensimmäisessä voi valita pelastavansa kaikki viattomat siviilit, jotka menettivät henkensä Lord Lucienin tyrannian alla. Toisessa saa valittavakseen, että oma perhe säilyy elossa, mukaanlukien uskollinen koira. Kolmannessa taasen voi valita suuren määrän käteistä. Jokainen vaihtoehto siis sulkee pois kaksi muuta, eli jokaisessa tapauksessa jotkut pysyvät kuolleina.
Return of The King (Fable III)
Paljon hehkutettu, mutta suureksi pettymykseksi muodostunut Fable 3 saapui kauppojen hyllyille vuonna 2010. 50 vuotta edellisen osan tapahtumista eteenpäin ajoittuva trilogian päätösosa heittää sankarinviitan tällä kertaa edellisosan pääsankarin pojan tai tyttären saappaisiin, riippuen siitä, kuinka pelaaja hahmonsa sukupuolen valitsee. Tällä kertaa peli on kokenut ison nipun muutoksia, harmi vain että huonompaan suuntaan. Erityisesti harmitusta aiheutti hahmojen välinen kommunikointi, jota oli pelkistetty suurella kädellä. Tämä aiheutti sen, ettei enää ollut mielenkiintoista keskustella muiden hahmojen kanssa, kuten kakkososassa oli. Myös täysin uusittu taukovalikko sai kritiikkiä. Perinteinen valikko kun oli poistettu kokonaan ja tilalle oli laitettu Sanctuary-niminen paikka, jonne hahmo maagisesti teleporttautui, kun painoi start-nappulaa. Sanctuaryssä asetuksia pääsi vaihtamaan, kun käveli seinällä olevan taulun luokse ja aktivoi sen. Myös hahmon ulkonäköön ja aseistukseen liittyvät muutokset täytyi tehdä kävelemällä erillisiin huoneisiin. Huonosta vastaanotosta huolimatta Fable 3 oli ihan kelvollinen peli, varsinkin sarjan suurimmille faneille. Pettymystä se ei kuitenkaan korvaa.
Yksi pelin suurimmista muutoksista oli uusi kehityspuu. Oikeammin se oli polku, jonka varrella oli arkkuja ja portteja. Porteista pääsi kulkemaan eteenpäin, kun oli kerännyt tarpeeksi kokemusta. Arkkujakin sai avattua sitä mukaa, miten oli saanut kokemuspisteitä kerättyä. Luonnollisesti jokaista ei aivan heti saanut auki, vaan täytyy tehdä valintoja omian pelitapansa mukaan. Arkuista siis avautui muun muassa erilaisia kykyjä, taikoja, ilmaisutapoja sekä väriaineita vaatetuksiin. Maailmana Albion näytti yhä yhtä taianomaiselta kuin ennenkin, mutta oli selkeästi muuttunut teollisempaan suuntaan.
Pelin alkuasemissa herätään maailmaan joko prinssinä tai prinsessana. Kuninkaan jättäessä tämän maailman taakseen, on valtaistuin periytynyt sankarin isoveljelle, Loganille. Kuningas Logan onkin ottanut tyrannimaisen asenteen valtakunnan pyöritämiseen ja aiheuttanut paljon närää kansalaisten keskuudessa päätöksillään. Alussa pelaaja saa kuulla, että Logan on mestauttanut kansalaisia. Kun asian todenperäisyys selviää, päättää Logan mestauttaa muutaman protestoijan. Pelaaja heitetäänkin heti moraalisen valinnan eteen, kun Logan käskee valita, mestataanko nämä protestoijat vai sankarin rakastettu. Kamalan tilanteen jälkeen uskollinen neuvonantaja Sir Walter Beck vie sankarin pakosalle, ja niin alkaa seikkailu kohti vallankaappausta.
Matkalla valtaistuimelle pelaaja kohtaa lukuisia moraalivalintoja, jotka vaikuttavat suuresti Albionin maailmaan. Vaikutukset eivät näy aivan heti, vaan vasta sitten, kun sankari on päätynyt vallan kahvaan ja päättää toteuttaako lupauksensa vai säästääkö siihen menevät varat. Pelin lopulla valtion rahakirstulla on suuri vaikutus, sillä sen avulla voi estää maailmaa uhkaavan pimeyden. Parhaan mahdollisen lopun saa, kun kerää tarpeeksi käteistä valtion kirstuun ja pystyy kustantamaan tekemänsä lupaukset kansalle. Tämä kuitenkin vaatisi hyvin paljon rahankeruuta ennen loppuratkaisua, joten lähes pakosti joutuu luopumaan joistain lupaamistaan asioista. Jollei tarvittavaa rahasummaa löydy loppuun mennessä, kärsii Albion suuresta katastrofista, joka vie mukanaan lähes jokaisen kansalaisen. Näin ollen kylät olisivat lähes tyhjinä tästä eteenpäin ja henkiinjääneet buuaisivat surkealle kuninkaalleen. Jos taas rahat riittävät lopussa, kansalaisest selviävät, mutta luvatut asiat jäävät toteutumatta.
The Journey ─ Matka sinne ja eteenpäin
Vuonna 2012 suuresti hehkutettu Fable: The Journey ilmestyi. Tutun näköinen, mutta täysin uudenlainen Fable-peli oli sekin suuri pettymys. Xbox 360:n Kinectiä hyödyntävä The Journey oli siis ensimmäisestä persoonasta kuvattu, lähinnä minipelejä muistuttavia kohtauksia sisältävä seikkailu. Se saikin haukut juurikin Kinectin bugisuudesta sekä raiteilla kulkevasta tarinastaan. Juurikaan muuta allekirjoittanut ei tästä teoksesta osaakaan sanoa, sillä vaikka peli kokoelmasta löytyykin, on se pysynyt vieläkin muovikääreessään.
The Journey oli siis Fable-pelien sarjassa se yksilö, joka olisi voinut jäädä kokonaan tekemättä. Pari vuotta myöhemmin 2014 saatiin kuitenkin parannusta haavoihin, kun Fable Anniversary julkaistiin. Anniversary oli siis uusintapainos ensimmäisestä Fablesta, Xbox 360:lle julkaistuna. Peli sai pienoisen graafisen päivityksen sekä uudistetut valikot ja tallenussysteemin. Sarjan faneille se olikin lähes unelmien täyttymys.
Legendaarista
Fablen taru ei ole vielä näkemässä loppuaan, sillä Xbox Onelle kehitteillä oleva Fable Legends on saapumassa aivan piakkoin, jos kaikki sujuu niinkuin pitääkin. Täysin verkkopainotteinen Fable-peli tulee turvautumaan yhteistyöpelaamiseen. Toki, jollei pelitovereita löydy, voi pelata tietokoneohjattujen hahmojen kanssa. Kaiken lisäksi kyseinen peli tulee olemaan maksuton, joskin siitä löytyy mikromaksuja. Mikromaksuilla saa esimerkiksi avattua uusia pelattavia hahmoja. Pelattavat hahmot ovat Heroja, joita löytyy kaikenlaisilla taidoilla varusteltuna. Herot taistelevat Villaineja, eli pahiksia vastaan. Villain-pelaaja ei ohjasta mitään hahmoa, vaan saa päättää, mihin vihollisjoukot ilmestyvät, kuinka vaikeita ne ovat sekä milloin ja missä vihollispomo ilmestyy. Vihollisia ei tietenkään pysty mielinmäärin laittelemaan sankarien riesaksi, vaan käytettävänä on rajoitettu määrä ”creature pointseja”.
Nähtäväksi jäänee millaisen vastaanoton Legends saa. Ainakin betatestin perusteella vaikuttaisi omaperäiseltä sekä mukaansatempaavalta verkkopeliltä Fable-maailmassa. Ilmaisuus myös laskenee kynnystä kokeilla. Yleisesti vihatut mikromaksut toisaalta luultavasti aiheuttavat närää, mutta kunhan eivät liikaa vaikuta pelin tasapainoon, ei niiden luulisi liikaa haittaavan.
Nähdäänkö tulevaisuudessa vielä täysiverinen Fable-seikkailu, vai oliko pelisarjan perinteiden taru ohitse jo kolmososan myötä? Se jääköön nähtäväksi, nykysukupolven potentiaali olisi vielä kokematta.