Syksyisen harmaaseen viikonloppuun saatiin valoa ja väriä, kun verkkopelitapahtuma Insomnia toivotti vieraansa tervetulleeksi. Karhuhalli avasi ovensa pelikansalle 22.-25. lokakuuta tarjoten vierailleen paneeleja, seminaareja, lauta- ja korttipelejä, eSports-turnauksia sekä tietysti yleistä lanihörhöilyä. Myös pelikonsolit olivat hallissa edustettuna, erittäin pienenä vähemmistönä tosin. Oli siis aika hypätä mummomankelin selkään syyssateita uhmaamaan ja ottaa osoitteeksi Porin Karhuhalli.
Rauman esikaupunkialueena tunnetuksi tullut Pori esittäytyi muun Satakunnan tavoin lomaileville asukkailleen poikkeuksellisen sateisena ja harmaana. Sateisesta syyslomasta huolimatta paikallisen aviisin kommenttiosioissa oltiin hyvin huolestuneita nuorten ajankäytöstä: kehtaavatkin olla sisällä kesken syksyn parhaimpien syysmyrskyjen!
Uhmasin systeemiä ja saavuinkin ensikertaa Karhuhallin eteistiloihin perjantain aamupäivänä. Vaikka peleistä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä pidänkin, olin paikalle päästyäni kaikkein tyytyväisin hallin toimivasta lämmitysjärjestelmästä. Käyntikorttiin otetun epäonnistuneen kuvan ja verenkierron palautumisen jälkeen oli vihdoin aika hypätä itse tapahtuman keskipisteeseen. Piipahdin pikaisesti iltapäivällä pidetyssä tietoturvaseminaarissa, mutta kieltämättä hallin muu tarjonta houkutteli tällä kertaa huomattavasti enemmän. Vaikka olinkin likaisena konsolikasuaalina herrarodun edustajien keskellä, oli hallissa omistettu oma alueensa retrokonsoleille sekä Xbox Onea esittelemässä olleelle Xbox-mersulle.
Ensikäynnillä Insomnioilla keskityin täysin aivottomaan haahuiluun, sillä itseäni kiinnostaneiden peliturnausten loppuottelut käytiin sekä Counter Striken että StarCraftin osalta vasta lauantai-iltana. Kaiken kaikkiaan Karhuhallissa pelattiin kilpailulliset turnaukset Counter Strike: Global Offensivesta, Hearthstonesta, StarCraft 2:sta, League of Legendsistä, Quakeworldista, Tekken Tag Tournament 2:sta, King of Fighters XIII:stä, Ultra Street Fighter IV:stä, Guilty Gear XRD:stä, Mortal Kombat X:stä ja Under Night In Birth Late Exestä. Vedettiinpä paikan päällä myös spontaani Crash Team Racing -turnaus satakuntalaisen 100k eSportsin toimesta. Mutta kuten edellä olevasta listasta käy ilmi, oli viikonloppuna tarjolla kilpailullisen pelaamisen ystäville varsin laaja kavalkadi erilaista turnausta. Turnausten ja muun aktiviteetin lisäksi paikalla oli mahdollisuus käydä moikkaamassa itselleni täysin tuntemattomia tubettajia/striimaajia Jostain syystä tubekornerin pehmeille penkeille ei oltu buukattu striimaajista ehdotonta suosikkiani eli Ronea, ja tästä harmistuneena heitinkin nimmarivihkoni lähimpään roskikseen. Oli aika jatkaa Postin pakettilähetyksille hyvin tyypillistä osoitteetonta pyörimistä.
Perjantai-iltana keskityin kuitenkin kilpapelaamisen sijaan illan muuhun tarjontaan. Alkuillasta Satakunta eSports – 100k ja Pelitaito järjestivät yhdessä vanhempien tiedotustilaisuuden, johon alkupään uutiskommentin kirjoittajan olisi ollut suotavaa osallistua. Tilaisuus oli tarkoitettu lähinnä tapahtumaan joko tänä tai tulevina vuosina osallistuvien lasten ja nuorten vanhemmille, mutta vuosia pelien parissa toimineenakin olisin viihtynyt kuuntelijana pidempäänkin. Kiihkottomasta ja faktoihin perustuvasta keskustelusta pelaamisesta kun ei valitettavasti vieläkään mitään erityisen suurta tarjontaa ole. Livegamersin tapaisen sivuston parissa jo tovin toimineena oli helppo nyökytellä Insomnian kyselyn tuloksille: 70% kyselyyn vastanneista ilmoitti kavereiden olevan tärkein asia, jonka he ovat peleiltä ja pelaamiselta saaneet.
Vanhempien valistuksen ja positiivisten asioiden lisäksi valotettiin myös ongelmapelaamiseen liittyviä asioita: samaiseen kyselyyn vastanneista 54% ilmoitti joskus pelanneensa liikaa. Sen lisäksi, että ongelmapelaamisesta on vähän tutkimustietoa, on sitä myös vaikeahkoa määritellä. Hyvin usein ongelmapelaaminen onkin oire jostain muista ongelmista, joita paetaan pelaamalla. Pelitaidon mukaan onkin vanhemmalle tärkeää selvittää nuo ongelmat, joita lapsi tai nuori pelaamalla pakenee.
Kaiken kaikkiaan tilaisuus avasi varmasti monen vanhemman käsitystä siitä, mitä oma lapsi ruudun äärellä puuhailee. Vastaavaa tilaisuutta voisi suositella miltei jokaiselle vanhemmalle, jonka oma lapsi tai nuori on pelaamisesta kiinnostunut. Vanhemman ei välttämättä itse tarvitse olla kiinnostunut pelaamisesta, vaan omasta lapsestaan ja hänen tekemisistään.
”Vanhempainvartista” ajatuksiini uppoutuneena suuntasin hetkeksi päälavan tyhjään katsomoon miettimään lukuisten ennakkoluulojen värittämien kommenttien ja ympärilläni vallitsevan yleisen fiiliksen ristiriitaa. Iästä tai sukupuolesta riippumatta ohi kävelevillä ihmisillä on pääasiassa suupielet ylöspäin, yleisesti tunnelma oli myös hyvin vapautunut ja kiireetön. Toisella puolella kaveriporukka pelailee lautapelejä, toisaalla hakataan flipperiä ja joku on onnistunut houkuttelemaan äitinsä pelaamaan änäriä. Rapisteliko joku juuri jossain sipsipussia ja nauroi päälle?
Perjantain päätteeksi paneloitiin vielä e-urheilun nykytilasta ja tulevaisuudesta Suomessa. Valitettavana faktana keskustelussa mainittiin, että Suomi painii yhä täysin eri sarjassa muiden maiden kanssa, kun puhutaan e-urheilun suosiosta ja mittakaavasta. Vertailuna heitettiin muun muassa ruotsalainen media, joka panostaa osa-alueeseen aivan eri tapaan kotimaiseen verrattuna. Lisäksi Suomessa e-urheilu kohtaa yhä edelleen jostain syystä hyvin mutupohjaisia, mutta sitäkin voimakkaampia ennakkoasenteita. Kilpailullinen pelaaminen on ainoastaan silloin hyväksyttävää, jos sen yhteydessä mainitaan miljoonapalkinnot ja perinteinen ”kyllä sillä tehdään paljon rahaa maailmalla” -fraasi. Paneelissa todettiinkin kilpailullista pelaamista olevan hyvin monen tasoista, aivan kuten muutakin urheilua: hyvin harvoin kenenkään tarvitsee perustella lähipiirilleen höntsäfutis-sarjaan osallistumista tai shakkiharrastustaan.
Lauantai olikin sitten herra e-Spordelle pelkkää, no, eSporttia! Päivä huipentui illalla pelattuihin finaaleihin. Päälavan finaalihuuman aloitti StarCraft 2. Finaalissa toisensa kohtasivat ruotsalainen Christoffer ”Namshar” Kolmodin ja kotikenttäedusta nauttinut Joona ”Serral” Sotala. Päälavalla suoritettujen pelaajahaastatteluiden jälkeen päästettiinkin Zergit, pelaajat ja selostajakaksikko irti. Paikalla ollutta yleisöä hemmoteltiinkin maksimaalisesti, sillä finaalikaksikon kohtaaminen venyi lopulta aina käsiä hikoiluttaneeseen ”Game Seveniin” asti. Lopulta 400 euron palkintopotin ja turnauksen kärkipaikan nappasi itselleen Namshar. Harmittavasti finaalin kanssa pelattiin päällekkäin myös illan kohokohtana pitämäni CS: GO -finaali. CS:n ottelupaikat sijaitsivat kuitenkin aivan päälavan tuntumassa, joten pienellä olan yli vilkuilulla onnistuin seuraamaan molempien matsien etenemistä. StarCraft 2:n voittajan ratkettua ja Hearthstone-finaalin alettua saatoinkin niskalihasteni iloksi keskittyä täysin siemauksin RCTIC Logitechin ja tryPANTSin kohtaamiseen Counter Striken taistelutantereilla. Joukkueiden kohtaamista olisi mielellään seurannut päälavan skriinistä, mutta StarCraftin ohella lavan valtasi tuo mokomakin korttien lätkintä, josta tyhmä konsolikasuaali ei tajunnut tuon taivaallista. Hearthstone-turnauksen huipentuma houkutteli päälavan katsomon penkeille StarCraftiakin enemmän silmäpareja, joten suotakoon tämä ilo heille.
CS-turnauksen päätyttyä oli aika suunnata kohti uloskäyntiä ja jättää Karhuhallin pelikarnevaalit taakse. Pimeässä syysillassa fillaroidessa pieneksi yllätykseksi iski kaipuu monellakin tapaa lämpimään halliin. Hallin lämmöstä olisi ehkä voinut postittaa ripauksen niille otsa kurtussa anonyymejä uutiskommentteja kirjoittaneille mielensäpahoittajille. Ihan vain vinkkinä.
Insomnian turnausten lopputuloksista voit lukea lisää tapahtuman kotisivuilta.
