Ensimmäinen Dead Rising oli ajan hengestä siinä kohtaa poikkeava peli, että siitä ei löytynyt lainkaan moninpeliä. Kakkoseen on lisätty niin co-op -kaksinpeli kuin neljän hengen Terror is reality -moninpelimuotokin.
Terror Is Reality
Lyhyesti sanottuna kauhusta on totisesti tullut todellisuutta. Dead Risingin tavaramerkiksi on kovaa vauhtia muodostumassa kankea tähtäys- ja ohjaustuntuma. Kun moninpeli lepää nimenomaan näiden kahden ominaisuuden harteilla, voi helposti päätellä, että homma ei toimi. Terror is Realityssä ei nimittäin muuta tehdäkään kuin huristellaan erilaisilla kulkupeleillä ja tiiraillaan zombeja tähtäinten läpi.
TIR on hyvin paljon televisiostakin tuttua American Gladiatoria muistuttava tapahtuma. Suurimpana eroavaisuutena on tietenkin se, että kilpailijat taistelevat muskelimiesten sijasta muskelimiehet suihinsa popsineita zombeja vastaan. Kaikin tavoin rasittava juontajakin on formaatille ominaisesti mukana.
Yksi TIR-event jakautuu neljään lajiin, joita ovat muun muassa: Zamboni, jossa huristellaan zombien yli jäänhoitokoneella; Ball Busterissa ammutaan aivonsyöjiä pallomerestä taskuun jääneillä boltseilla ja Ramsterballissa leikitään poikaa pallossa, joka tosin ei ole mikrobiologisesti steriili. Kaikenkaikkiaan mättöfestivaalia voi harrastaa yhdeksässä erilaisessa lajissa.
Adrenaliinipyrähdysten välissä ruudulle pomppaa välivideo, jossa kampanjasta tuttu juontaja TK pilkkaa pelaajien suorituksia ja esittelee seuraavan lajin. Ensimmäisellä pelikerralla ideaa pitää hauskana, mutta jo toisessa moninpelisessiossa huvitus vaihtuu ärsytykseen.
Terror is Realityn perusidea on kekseliäs, mutta pelkkä ajatus ei kanna pitkälle, jos tekninen puoli on surkeasti toteutettu. Ruudunpäivitys tökkii mahdollisesti vielä pahemmin kuin yksinpelissä, peliseura on kiven alla, TK on rasittavuudessaan BB-Nikon tasoa ja ohjaustuntumakin on mitä on. Kaiken tämän summana on se, että muutaman kokeilukerran jälkeen areenalle ei enää huvita palata. Ei vaikka se tuottoisaa hommaa onkin. Hävinneenkin pelaajan aika korvataan nimittäin ruhtinaallisella summalla valuuttaa, jonka voi käyttää yksinpelissä esimerkiksi ajoneuvojen lunastamiseen pawn shopeista. Se, että itse tienasin rahat urheiluautooni mielummin kampanjan golf-minipelissä kuin Terror is Realityssä kertonee jotain.
Co-op
Yhdistelmäaseet ovat Dead Rising 2:ssa suuressa roolissa. Tehokkainta komboa ei kuitenkaan luoda verstaan perällä, vaan lyömällä hynttyyt yhteen toisen zombi-arjen sankarin kanssa. Pelaajat voivat yhteistuumin juonia psykopaatteja vastaan, suorittaa juonitehtäviä tai käyttää aikansa mittavien zombintappofestivaalien järjestämiseen.
Netin välityksellä toimiva kaksinpeli on Terror is Realityn tavoin ideana mainio. Ideaalissa tapauksessa pelaajat pystyisivät lyöttäytymään yhteen ja eroamaan kumpikin omille teilleen vaivattomasti koska tahansa. Tosiasiassa co-opissa on joitain häiritseviä pikkuvikoja, jotka syövät sujuvuutta zombien aivonsyöntiä vastaavalla antaumuksella. Parityöskentely toimii nimittäin isäntä-vieras -periaatteella. Siinä missä molemmille pelaajille tallentuvat co-opissa ansaitut kokemuspisteet ja aseet, pystyy vain hostina toimiva pelaaja tallentamaan etenemisensä juonikuviossa.
Myös yksinpelin bugit seuraavat pelaajaa kimppakivaan. Pahimpana mokana seuraava; kun isäntänä toimiva osapuoli tallentaa edistymisensä, heittää peli vieraan takaisin pällistelemään alkuvalikkoa. Toivottavasti kyseessä on kuitenkin vika, eikä surkea ominaisuus.
Kaksinpeli ei syvennä Fortune Cityn tapahtumia millään tavalla – kaikki on sivutehtäviä myöten täsmälleen samalla mallilla kuin yksinpelissäkin. Peli ei edes vaivaudu selittämään sankarin äkillistä duplikaatiota, mutta toisaalta sille ei pelin tiimellyksessä tunne olevan edes tarvetta.
Yhteenveto
Alkuperäisen peliarvostelun loppukommenteissa totesin jo, että Dead Rising 2:n moninpelimuotoja voi pitää vain ja ainoastaan atomin positiivisina rakenneosina. Olen edelleenkin samaa mieltä. Terror is Realitystä en pitänyt laisinkaan, mutta co-op nostaa jo valmiiksi viihdyttävänä pitämäni pelikokemuksen vielä pari pykälää mieluisammaksi.
Alkuperäisen Dead Rising 2 -peliarvostelun löydät täältä.