Vuonna 2183 kaikki on toisin. SSV Normandy kyntää kaikkeuden lakeuksia komentaja Shepardin raudanlujassa komennossa. Tehtävänä on vangita entinen Spectre-agentti Saren, ennen kuin hän avaa portaalin, minkä kautta saapuisi kaiken sivilisaation tuhoava konekansa, niin kuin niillä on tapana tehdä aina 50 000 vuoden välein.
Tuosta se lähti vuonna 2007, siis Mass Effect -pelisarja liikkeelle. Tai ei oikeastaan noin, mutta tiivistettynä voisi juonen kertoa tuolla lailla. Peli itsessään alkaa Eden Primelta, minne Shepard on lähetty noutamaan Protheanien majakkaa. Siellä komentaja Shepard joukkoineen kohtaa Sarenin johtamat Gethit ja tästä alkaa varsinainen tarina, joka venyi aina trilogiaksi asti.
Pelikuviot alusta asti selvillä
Bioware ei välttämättä vielä tuolloin 2007 ymmärtänyt, mitä olivat luoneet. Nyt jälkikäteen on helppo todeta, että alkujaan Drew Karpyshyn kynästä lähtenyt tarina on yksi pelimaailman tunnetuimpia. Tosin jo alusta lähtien pelisarja oli suunniteltu kolmiosaiseksi, joten pelin hyvä vastaanotto ei ollut ratkaiseva tekijä jatko-osille, mutta varmasti helpotti päätöstä viedä sarja loppuun suunnitellusti.
Perusteet luotiin jo siis ensimmäisessä osassa, ja tarinan hahmot herättivät tunteita. Ensimmäisen osan kehitystyöhön käytettiin kolme ja puoli vuotta ja aika oli selkeästi käytetty hyvin. Pelaaja koukutettiin peliin heti alusta laittamalla hänet tekemään valintoja, joiden perusteella määräytyi pelihahmon perusluonne ja ulkonäkö. Oman lisänsä toi pelin läpäiseminen molemmilla sukupuolilla. Jatkuvuutta lisäsi vielä se, että jatko-osiin sai tuotua vanhan hahmon, jonka edellisessä pelissä tehdyt valinnat myös vaikuttivat uudessa pelissä. Jos pelisarjaan hyppäsi keskeltä, oli uutena pelaajana tehtävä pelin alussa valinnat, koska pelihahmolle oli luotava historia Mass Effect -maailmassa.
Osa pelaamisen viehätyksestä sarjassa muodostuukin juuri dialogin kautta tehtävistä valinnoista, jotka vaikuttavat mihin suuntaan peli kehittyy. Hahmojen välinen vuorovaikutus on sarjassa tärkeää ja oman haasteensa muodostaa sen päättäminen, miten pitkälle haluaa minkäkin suhteen viedä. Oman hupinsa peli tarjoaa antamalla viedä suhteet välillä sinne makuukamarinkin puolelle, jos oikein lykästää. Toki parinmuodostusta eri lajien kesken voi lähestyä humoristisestakin näkökulmasta. Nuo petihommat ovat kuitenkin vain hyvin pieni osa tapahtumia, mutta saaneet huomiota ja meemi-kunniaakin.
Pelit eivät ole pelkkää keskustelua, vaan myös taistelut tulevat tutuksi. Kolmannen persoonan kuvakulmasta saa vastaansa monenkokoista ja -näköistä vihollishahmoa. Avaruuden rodut oppii nopeasti tunnistamaan ja erottamaan ystävät vihollisista. Aina ero ei ole selvä, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun ruutu alkaa punertamaan, tietää syöksyä suojaan. Rotujen moninaisuus lisää varsinkin moninpelissä mukavasti vaihtelua, koska eri roduilla on eri kykyjä. Toki kyvyt pääsevät oikeuksiin tarinassakin, mutta koska tarinat pelataan pääosin Shepardin ihmishahmolla, ei aivan samaan tunnelmaan pääse. Jotenkin vaikkapa Shepardin puuskutus ei vastaa Vorchan sähinää ja sihinää.
Sunnuntaiajelua ja hissimusaa
Matkustaminen ja uusien maailmojen tutkiminen muodostaa myös ison osan pelaamisesta. Osan mikä ainakin sarjan alun osissa herätti ristiriitaisia tunteita, eikä pelkästään sen vuoksi, että jossain vaiheessa kaikki tuntui kovin tutulta vaikka oli juuri ensimmäistä kertaa saapunut uudelle planeetalle, vaan ehkä vielä enemmän maagisiin mittakaavoihin nousevan maa-ajoneuvo M.A.K.O:n ajo-ominaisuuksien vuoksi. Videojakopalveluista löytyy runsaasti hyviä esimerkkejä miksi tuo ajoneuvo kuuluu vihatuimpien listalle. Monet on ärräpäät, joita on tullut lausuttua sillä ajellessa.
M-A.K.O:n lisäksi oman nostalgiahetken ansaitsee Citadelin hissimatkat ja hissimusiikki. Mass Effect-musiikilla on oma fanikuntansa, mutta vaikea uskoa, että kukaan muu kuin täysi masokisti pystyi nauttimaan niistä tuskallisen pitkistä ja monista hissimatkoista, joita joutui tekemään tarinan eteenpäin kuljettamiseksi.
Shepardin monet kasvot
Tarina alkoi 2007, 2010 saatiin toinen osa ja trilogian päätös julkaistiin 2012. Pääsarjan lisäksi Mass Effect-universumi on laajentunut myös mobiilipeleihin useammalla pelillä, romaaneilla, sarjakuvilla ja suunnitteilla on jopa elokuva. Mass Effect voi siis hyvin, siitä viimeisimpänä esimerkkinä on uusi, kohta saapuva Mass Effect: Andromeda -peli.
Mass Effect ei ole kaikille, mutta Mass Effectissä on jotain kaikille. Pelit eivät lokeroidu yhteen genreen, mutta jos ei avaruus maistu, niin sitten tuskin tämäkään pelisarja saa mielen muuttumaan. Mutta niille, jotka hakevat tarinaa, jännitystä ja toimintaa hieman vieraammissa maisemissa eivät tule pettymään. Kunhan hermot kestävät hissi- ja M.A.K.O. ajelua.