Hori tunnetaan arcadetikkujen ja tarvikeohjainten tekijänä. Tällä kertaa testaajien osaaviin näppeihin on kuitenkin valikoitunut lentotikku. Mallia pilotti olevat ohjaimet on tarkoitettu antamaan jotain kouriintuntuvaa lentämisestä. Monet lentopelit voi hankkia hintavampina versioina, joissa ohjain tulee mukana. Jos tällaiset herkut ovat menneet ohi, voi pilottilasien verhoaman katseen suunnata kohti jälkihankintaa. Lentäminen nousee ihan eri tavalla siivilleen, jos ohjain on peliä myöten. Normaalin ”laipan” immersiokyky jää melkolailla lyhyeksi, kun lentopeleistä on kyse.
Paketista kuoriutuu esille ohjainduo, joka koostuu erillisestä kaasukahvasta sekä ohjainsauvasta. ”Painava on parempi” sanoi satakiloinen, kun intissä sukkasaiputtaa sai, mutta tässä kohtaa paino on ainakin vakuuttavampaa. Jytkynoloiset ohjaimet antavat heti kättelyssä eri vaikutelman, kuin kierrätysmuovista ja paperimassasta tehdyt markettien halvat kopiot. Vaikka ohjaimissa on painoa, pitää imukupit suosiolla asentaa heti kärkeen. Ohjaimet kytketään toisiinsa kunnollisella ruuvattavalla liittimellä, ja sitten ollaankin valmiita nousukiitoon. Ohjainten käytettävyyden kannalta on olennaista se, miten vakaasti ne pysyvät kiinnitettynä alustaan. On mukava huomata, että kun kiinnityspinnan puhdistaa ja huolehtii imukuppien kevyestä kostutuksesta, pysyvät ohjaimet paikallaan voimallisesti. Kiinnityksen lujuudesta kertoo se, että pientä otsasuonen pullistumista oli havaittavissa väkivaltaisessa irrotuksessa.
Kahva ja tikku ovat mukavan massiivisia. Jos kädet vastaavat Fiskarsin kenttälapion lyöntiosaa, pärjää ilman pienennysoptiota. Ohjainsauvaan saa asennettua pienen palikan, joka kutistaa ohjaimen niin, että se sopii hentoisempaan naislentäjän otteeseenkin tukevasti. Kaasukahvaankin käsi asettuu yhtä mukavasti, kuin anoppi lähtevään junaan. Ensilennolla saadaan heti tuntumaa myös ohjainten jämäkkään liikkuvuuteen. Sauva on jäykähkö, mutta asiaa voi korjata helposti. Sauvan analogisuuden herkkyyttä voi kätevästi vaihtaa kytkimellä. Kolme eri asetusta auttaa löytämään oman optimin, eikä herkkyyttä ole tarpeen lähteä säätämään pelin asetuksista välttämättä ollenkaan. Kaasukahvan liikkuvuutta säädellään vuorostaan ohjaimen pohjassa olevalla ruuvilla. Tämä vaatii ristipäämeisseliä, joten ei kovin kätevää, mutta miehekästä kyllä.
Yhtä tärkeää kuin kiinnitys ja ohjainten liikkuvuus, on nappien sijoittelu ja toiminta. Tämä onkin tarkkaa toimintaa, sillä ohjainten koko on rajallinen, ja silti jokaisen napin pitäisi olla helposti painettavissa. Monen napin osalta onkin tehty tuplasijoitus. Esimerkiksi ristiohjain löytyy sekä kaasukahvasta että ohjainsauvasta. Tämä helpottaa pelaajaa löytämään oman tapansa hallita konetta, mutta vastaavasti lisää nappien määrää, mikä ei aina ole vain pelkkää plussaa. Nappien virhesijoittelu aiheuttaa virhepainalluksia tiukassa tilanteessa. Konetykkien sijaan luvassa onkin ohjusten tahatonta ja ennenaikaista syöksyä pitkin taivaita. Sauvaohjaimen liipasin voisi olla jämerämpääkin tekoa, mutta ei se huono ole nytkään. Sauvan tattiohjain voisi olla jäykempi, koska monissa peleissä sitä käytetään vapaaseen katseluun ympärille. Löysähkö ja pieni tatti on vaikeasti hallittava, joten katselu menee ylimalkaiseksi pälyilyksi vihollisen suuntaan. Muuten sauvan napitus on onnistunut hyvin. Kaasukahvassa puolestaan on hitusen toivottavaa. Vasen-oikea-akselin keinunappi on sijoitettu heti oikean paikan viereen. Käden asentoa joutuu hitusen muuttamaan sitä käytettäessä. Lisäksi yhden napin tuntuma on todella kehno. Yksi nappi löytyy kaasusta myös ihan koristeeksi! Ohjain tuo hyvin käsienväliset erot esiin. Toiselle ”iso punainen” asettuu juuri mukavasti peukalon alle, kun taas kenttälapio-miehet joutuvat koukistamaan liftauslihasta. Vastaavasti mitoiltaan vaatimattomampi kädellinen ei välttämättä yllä tattiin ilman kurotusta. Elämä antaa, elämä ottaa. Joillekin se on antanut täydellisesti tähän ohjaimeen sopivan käden, mutta ohjaimen syyksi tai ansioksi tätä ei voi lukea. Johonkin on raja vedettävä, ja ehkä tässä se on vedetty turvallisen keskiarvon puitteissa.
Koska mieluinen nappiasetelma on lentäjälle virtuaalisen elämän ja kuoleman kysymys, onkin annettava kiitosta ohjaimen ohjelmoitavuudesta. Kytkimellä valittavia muistipaikkoja on kolme, ja ohjelmointi on todella helppoa. Näin peleihin saa ihan oman kattauksen, vaikka sitä pelin omista valikoista ei voisikaan toteuttaa. Ohjelmointi on toteuttettavissa nopeastikin ohjaimeen sijoitettujen valojen vuoksi. Niiden avulla näkee heti mitä nappia ohjelmoidaan ja mihin. Tämä on todella hieno ominaisuus, jota todella osaa arvostaa vasta, kun sitä on kokeillut. Ne pelaajat, jotka toteuttavat lentokomennuksiaan myös PC-puolella ovat varmasti helpottuneita siitä, että Flightstick EX2 tottelee myös siellä. Vaikka ohjain on suunniteltu ensisijaisesti Xboxille, War Thunder on vain USB-johdon päässä. Horin näkemys lentotikusta on sangen onnistunut. Kaikissa testipenkin peleissä lentämiseen tuli lisää magiaa. Jämäkkä, herkkyydeltään säädettävä ja alustassa pysyvä tikku pääsee korkein liputuksin maaliin asti. Vaikka nappien sijoittelu on isokätisille hiukan haastava, normikundi lienee kuin kotonaan.
(Testipenkin pelit Xbox: Ace Combat – Assault Horizon, Damage Inc, Hawx PC: War Thunder)
