Tappelupelien arcade-tikuistaan tunnettu japanilainen lisälaitevalmistaja Hori etsii markkinarakoa myös padiohjaimien puolelta. FPS Assault Pad EX haastaa kilpailijansa vieraskentillä, sillä nimensä mukaisesti FPS Pad on suunnattu, ei tappelu-, vaan räiskintäpelaajille. Uusi aluevaltaus ei ole mikään helppo juttu: MadCatzilla ja Razerilla on pitkä kokemus ja brändin voima takanaan. Lisäksi Xbox 360:n ohjainta on laajalti pidetty pelihistorian parhaana padina.
FPS Assault Pad on kookas ilmestys. Se on fyysisiltä mitoiltaan Xboxin padia suurempi joka suunnassa. Haastaja painaa hivenen boxin langallista ohjainta enemmän. Langaton malli paristoineen puolestaan hivuttaa vaakakupin vieläkin alemmaksi. Musta kumipäällyste verhoaa koko ohjaimen, mikä takaa kovaa pvc-muovia paremman pidon kosteilla käsillä. Ulkokuori on viimeistelty led-valoin. Kaksi valonlähdettä on upotettu kämmeniä tukeviin ”sarviin”, yksi sijaitsee ohjaimen ylälaidassa, Xbox Guide -painikkeen yläpuolella. Valot räpsyvät ohjaimen tärinäfunktion tahdissa. Mikäli valoshow ei miellytä, ledit saa kytkettyä kokonaan sammuksiin. Mainittakoon vielä, että vanhan mallinen headset ei ohjaimen kuulokeliitäntään sovi, ainakaan ilman voimakeinoja.
Horin myyntivaltti on FPS-ohjaimen lisävarustelu. Padin mukana toimitetaan kuusi kappaletta vaihdettavia analogitatteja, kaksi kutakin kokoa. Tatit pyöritellään konekierteiden avulla kiinni istukkaan. Vaihtaminen käy todella ripeästi ja helposti, mikäli kurkkupastillin kokoluokan palikat pysyvät tallessa. Lyhimmillään tatin korkeus on sama kuin Xboxin vakio-ohjaimessa, mutta vaihtopaloilla pituus kasvaa kaksin- tai jopa kolminkertaiseksi. Korkeimmalla asetuksella peukaloa saa vispata tosissaan. Pitkässä liikeradassa on se hyvä puoli, että tällöin kursorin herkkyyden voi säätää todella korkeaksi ja kiihtyvyyden nolliin. Herkkyyden säätelyä helpottaa ohjaimen oma kymmenportainen ruuvi, jolla voi ilman valikoissa kahlaamista kääntää säädöt kohdilleen samalla, kun pelihahmo poimii maasta tarkkuuskiväärin tai muun uuden aseen.
Hehkutettuihin lisävarusteisiin kuuluvat myös tarkan tähtäyksen kytkin ja kaksi ohjelmoitavaa ekstranäppäintä. Ensiksi mainittu löytyy ohjaimen kääntöpuolelta, vasurin sormien ulottuvilta. Kytkimestä painaminen laskee oikean tatin herkkyyden hetkellisesti puoleen, jolloin ristikon siirtäminen ylävartalosta suoraan otsikkoon sujuu helpommin. Lisäpainikkeet puolestaan asettuvat olkanäppäimien ja liipaisimien väliin, yksi kummallekin puolelle. Nämä lisänamikat ovat ohjelmoitavissa yhdessä muiden painikkeiden kanssa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että napit A, B, X, Y sekä LB, RB, LT, RT, lisänamikoiden ohella voivat vaihtaa paikkaa keskenään. Makrotusta eli useamman komennon yhdistelmiä ei tueta. Turbo-ominaisuutta ohjaimesssa ei ole.
Paperilla FPS Assault Padin lisäominaisuudet kuulostavat vaikuttavilta. Käytännön testi paljastaa karun totuuden. Ensimmäinen ongelma liittyy ohjaimen kokoon. On yllättävää, että juuri Horin suunnittelijat ovat piirtäneet näin kookkaan ohjaimen. Omiin koon 9 kätösiini musta möhkäle muistuttaa aivan liikaa ensimmäisen Xboxin jättiohjainta, ja vielä epäonnisemmin muotoiltua sellaista. Paksuposkinen FPS Pad istuu kyllä kämmeniin mutta on samalla niin iso, ettei siitä saa kunnollista puristavaa otetta. Ehkä länsimaisena mallinukkena on käytetty baijerilaista kaivostyömiestä, mutta toisaalta yhtään paksummilla sormilla on mahdoton erottaa olkanäppäintä ja liipaisimen yläpuolella sijaitsevaa lisänäppäintä toisistaan. Pianistin käsissä tämä padi saattaisi olla oiva peli.
Tehokas pelailu FPS Assault Pad EX:llä vaati sormitekniikan muuttamista. Microsoftin ohjaimessa etusormet käskyttävät liipaisimia ja olkanäppäimiä, mutta koska Horin ohjaimessa näiden välistä ulkonevat lisänamikat estävät etusormien liikkumisen akselilla LB-LT, täytyi ottaa keskisormet käyttöön. Kun keskarit vetelivät liipaisimista, pelailu sujui ilman vahinkopainalluksia. Räiskiminen oli hitaampaa keskisormilla, mutta pitää muistaa, että harjoittelu tekee mestaajan. Toinen kysymys kokonaan on, kuinka moni haluaa tässä vaiheessa konsolisukupolvea opetella uusia ohjaintekniikoita. Kolmas kysymys on, miten kauan pitäisi treenata, jotta nimettömällä oppisi painamaan ohjaimen pohjapuolen tarkkuuskytkintä ilman pinnistelyä. Ja vaikka näihin vastaukset löytyisivätkin, eivät ne poistaisi sitä tosiasiaa, että vinoon viistetyt liipaisimet, surkean pieni d-pad ja liian ilmavasti liikkuvat tatit häviävät käytettävyydessä Microsoftin vakio-ohjaimelle enemmän kuin mitä jo hehkutetuilla lisävarusteilla voitetaan.
Ennen Assault Padin ostamista kannattaa ehdottomasti harkita kilpailevia malleja. Tarjontaa nimittäin riittää. Mutta jos padia pääsee hypistelemään – mitä suosittelen enemmän kuin lämpimästi – ja muotoilu sopii omiin käsiin, vajaan neljänkympin sijoituksella saa hyvin varustellun padin.
