Hori on japanilainen lisälaitevalmistaja, joka tunnetaan parhaiten juuri arcadetikuistaan. Livegamersin testipenkkiin ruuvattu Real Arcade Pro VX SA Kai kuuluu Horin tuoteperheessä keskitason hintaluokkaan. Ominaisuuksiensa puolesta tikussa riittää potkua jopa kokeneimmillekin tappelupelaajille.
VX SA Kai on muutamalla tärkeällä uudistuksella paranneltu versio edeltäjästään, VX SA:sta, joka ristittiin uuden maalipinnan myötä Ultimate Marvel vs. Capcom 3 -tikuksi. Ensimmäinen parannus on suurempi etäisyys tikun ja painikkeiden välillä. Näin isompikätisetkin tappelijat on huomioitu. Leveämpi ote on tuntuu 9-koon käpäliin muutenkin luonnollisemmalta. Ainoastaan ristiotteella pelaavat, jos sellaisia kalkkiksia vielä jossain elää, voivat joutua totuttelemaan tovin. Toinen parannus helpottaa tikun pitämistä sylissä; pohjan plyyshimäinen tekstiilipinta takaa kohtuullisen pidon farkkuja tai collegehousuja vasten.
Pöytäkäytössä Horin taistelukeppi ei ole se kaikkein vakain. Reilu kahden kilon elopaino jää kauas raskaasta sarjasta. Keveydestä on toki etua reissumiehelle. Pohjan kumitassut ovat niin ikään pientä kokoluokkaa, mikä on epäilemättä kompromissi paremman syliin istuvuuden puolesta. Tiukassa paikassa ja otteiden kovetessa VX SA antaa hivenen periksi luisumalla. Pelipisteen sijainti täytyy olla kolmen metrin säteellä konsolista, muuten kaapelia pitää jatkaa. Kuten useimmissa kookkaammissa tikuissa, ylimääräiset kaapelisentit voi koilata etureunan kaapelikoteloon piiloon. Johdoista puhuttaessa todettakoon, että vain uudemman headsetin liitin sopii yhteen VX SA:n kanssa. Vanhemman sukupolven kuulokemikin plugille joutuisi näyttämään puukkoa.
Horin näppäinasettelu poikkeaa MadCatzin vastaavasta hivenen. VX SA Kai:ssa kaikki kolme hyökkäysnappia ovat ylärivillä mutta yllättäen järjestyksessä B, X, Y. Keskisormi saa siis ekstratreeniä, kun pelistä riippumatta useimmiten käytettävä X-nappi jää sen alle. Peukalo taas hallitsee A-namikkaa. Ei kuulostane hyvältä Street Fighter -pelurille. Ongelma ei ole järin suuri, sillä jokaisessa tappelupelissä ohjainkartta on muutettavissa. Mikäli samalla profiililla pelataan sekä padilla että tikulla, joutuu asetuksia säätämään tuon tuosta. Pyyhkeitä tulee myös start-painikkeen pakottamisesta äärioikealle, näppäinrivien päätyyn. Tämä nostatti jo prototyyppivaiheessa meteliä testipelaajien keskuudessa, mutta aitoon arcadetyyliin – ja tuotenimelleen uskollisena – nappi on yhä paikallaan. Testailuni aikana vahinkopainalluksia ei tullut. Hyvä niin. Mutta kun turnauspeleissä startin painallus johtaa tappioon, on ymmärrettävää, ettei kukaan ehdoin tahdoin halua ylimääräistä hasardia lähettyvilleen.
VX SA Kai käyttää japanilaisen Sanwan osia. Sanwa on määritellyt nykypäivän standardin arcadetikkujen tärkeimmille palikoille: Sanwa Denshi -painikkeet ja joystick ovat herkkyydeltään, tarkkuudeltaan ja viiveettömyydeltään huippuluokkaa. Myös kosketustuntuma eli kansankielellä ”tatsi” vakuuttaa ensi painalluksesta. Jos ruuvimeisseli pysyy käsissä, osaset ovat vaihdettavissa tarpeen tullen. Joystickin pallopään vaihtaminen keilamaiseen saattaisi olla kannattavaa. Horin lippulaiva, parisataa kustantava Fighting Edge, käyttää toki Hayabusa-painikkeita ja Kuro-joystickiä, mutta kalliimpi ei ole välttämättä parempi. Eroavuudet muodostuvat lähinnä henkilökohtaisista mieltymyksistä.
Sanwan joystickissa on neliöaihio, joten se soveltuu ensisijaisesti Street Fighterien kaltaisiin 2D-mätkintöihin. Kosketusherkkyydeltään tikku ei ole sieltä hätäisimmästä päästä. Tämä tekee pelaamisesta helpompaa, kun virhemarginaali on suurempi. Pieni käsien vapina ratkaisevassa erässä ei johda automaattisesti rökäletappioon. Kuollut alue ulottuu noin liikeradan puoliväliin, mikä voi kuulostaa paljolta, mutta nyt puhutaan millipelistä. Huomionarvoista on myös joystickista lähtevä kohtalaisen kova meteli: ohjainsauvan liikuttelusta kuuluvat kliksahdukset vuotivat läpi omasta vakioheadsetistani kaverin korviin. Kysehän ei ole mistään melusaasteesta, vaan äänen avulla tikku antaa käyttäjälleen palautteen liikeen rekisteröidessään. Samalla harjaantunut korva kuulee, onko esimerkiksi haluttuun 720° pyöräytysliikkeeseen livahtanut ylimääräisiä asteita. Voimakkaampi ääni on toki massatapahtumissa hyvä, mutta kotioloissa kliksuttelu saattaa teoriassa häiritä herkimpiä sivullisia.
VX SA Kai:ssa on vakiona turbo-ohjelma. Sen aktivoimalla näppäimiä ei tarvitse rämpyttää villisti, mikäli liikesarjojen linkittäminen tai oikein ajoittaminen on hakusessa. Kytkimestä kääntämällä voi säätää toistojen nopeuden joko 5, 12 tai 20 painallukseen sekunnissa. Turbon voi aktivoida vaikka kaikkiin painikkeisiin samanaikaisesti. Lisähuomiona VX SA:n komentopaneelista voi vaihtaa käyttöön analogitikkujen painallusta (LSB, RSB) simuloivat painikkeet RB ja LB -nappien tilalle.
Xboxin VX SA Kai -tikku on yhteensopiva myös PC:n kanssa. Vapaan USB-paikan lisäksi edellytetään tietysti sovellusta, joka tukee tikuttelua. Valitettavasti Sanwan tikusta ei löydy sisäänrakennettua dual mod -tukea, joka mahdollistaisi pelailun myös PS3:lla. Kun useimmat turnaukset mätkitään Sonyn laitteilla, ahkerimmat turnausten kiertäjät joutuvat tekemään tuplaostoksen tai turvautumaan modifiointiin lisälaitteiden avulla. Tappelupelien harrastelijalle Horin arcadetikku on kuitenkin reilun satasen investoinnin arvoinen, kun kilpailevilta valmistajiltakaan ei löydy tasokasta tikkua kaksinumeroisella hintalapulla. Laatu maksaa, mutta eron huomaa.
