Microsoftin lisensoimaan Mad Catzin Wireless Force Feedback Racing Wheel -pakettiin kuuluu itse ohjauspyörän lisäksi pöytäkiinnikkeet, kaasu- ja jarrupolkimet sekä irralliset sylituki ja vaihdekeppi. Microsoftin alkuperäisen rattiviritelmän tavoin ohjauspyörä täytyy kytkeä verkkovirtaan ja polkimet vastaavasti ohjauspyörään. Mistään langattomuuden juhlasta ei siis voi puhua, varsinkaan kun Mad Catzin ratti ei toimi esikuvansa tavoin paristoilla millään tapaa. Lyhyenpuoleista, vain kahden metrin pituista, virtakaapelia varten täytyy varata jatkojohto useimmissa talouksissa. Kaapelikaaoksen tuskaa ei lievittänyt se, että testipaketin ilmeisen viallinen virtalähde särisi ärsyttävästi, kun ohjauspyörää piti suorassa.
Melkoisen arvokkaan, verkkokaupoissa keskimäärin parinsadan euron setin rattimoduli selviytyy testissä parhaiten. Erityisesti liipaisimet, joilla tavallisimmin vaihdetaan vaihteita, hipovat täydellisyyttä. Metallilevyt tuntuvat näpeissä jämäkiltä, eivätkä lipsahtele sormien päistä. Vastus on sopivan jäykkä ja liikerata lyhyt. Loistavaa! Ohjauspyörän tatsi on myös kohdallaan, sillä kumipäällysteestä saa tukevan otteen. 270 asteen kääntösäde vaatiikin kuskilta tarkkoja käsiä ja hienonhienoja ohjausliikkeitä – muuten kiesi lähtee luisuun. Tilannetta voi kuitenkin helpottaa, mikäli autopelin säädöt antavat myöden. Forza Motorsport 4:n kohdalla suosittelen alkupään kuolleen alueen eli ”dead zonen” kasvattamista. Forzan lepsuhko tärinä, jota harmittavasti ei voi säätää, ei tuonut Mad Catzin ruorista parhaita puolia esille. Ensimmäinen NFS: Shift puolestaan väänsi vastaan oikein kunnolla, joten ohjauspyörästä löytyy kyllä puhtia, kunhan peli päästää voimat käyttöön.
Mad Catzin edeltävää mallia riivanneet vaihdekeppiongelmat saavat jatkoa myös uudessa versiossa. On hämmentävää todeta, että lupaukset paremmasta shifteristä toteutuivat viilaamalla nupin muotoa pienemmäksi. En osaa sanoa, onko tasamuotoinen pikku puikula parempi kuin vanhanmallinen pallopää, mutta ratin taakse kuvitteellisen kojelaudan tasalle sijoitettu vaihtaja on epäkäytännöllinen. Ilmeisesti jenkkisuunnittelijat eivät ole istuneet ralliautossa, joiden vaihtaja on pitkänmallinen tikku, joka tulee näppien ulottuville ratin tasalle. Jos Citröenin WRC-autossa olisi tällainen keppi, ei Sebastien Loebilla olisi ollut mitään mahdollisuuksia mestaruuteen.
Shifteri joutaa jorpakkoon viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa näppäinkartoituksen suuren ongelman: vaihtaminen kepistä suuremmalle ja pienemmälle on sama kuin vetäisi vasemmasta tai vastaavasti oikeasta liipaisimesta. Näin ollen kytkimen käyttöön tottuneet kuskit, kuten minä, joutuisivat kurkottamaan sormillaan ratin istukkaan aseteltuihin pikkuisiin olkanappeihin, kun liipaisimet ovat poissa käytöstä. Ei tule mitään, kokeiltu on. Brittikuskit sentään voivat toki asettaa vaihtajan vasemmalle puolelle ja käyttää ratin etupaneelin ABXY-painikkeita kytkimenä, mutta suomalaiseen makuun vasenkätisyys ei sovi. Suuntaohjaimen käyttö kytkimenä voi kaikessa luonnottomuudessaan jopa toimia, jos ajopeli tukee vapaasti kustomoitavaa näppäinkarttaa, kuten Dirt 3. Forza 4 ei tue. Siksi onkin ironista, että Mad Catzin pakkauksen kyljessä lukee isolla ”toimii loistavasti Forza 4:n kanssa”.
Poljinosa on koko setin murheenkryyni. Nimittäin pelkällä kytkinpedaalin lisäyksellä vaihdekeppiä voisi jopa käyttää, ja todennäköisesti kolmen polkimen moduliin olisi panostettu enemmän. Nykyisellään ainoa hyvä puoli niissä on oikeaoppinen kiinnitys eli aivan kuin autossakin – eikä kuin ompelukoneessa. Pedaalit itsessään kuuluvat leluosastoon, sillä minkäänlaista vastusta saati säätömahdollisuutta ei ole. Jarrun voi rykäistä tai oikeammin hipaista pohjaan pelkällä pikkuvarpaalla, mikä tekee kaasuttamisen tai jarruttamisen tehon säätelystä lähes mahdotonta.
Pienen plussamerkinnän sopii antaa paketin lisähärpäkkeille: kiinnitystelineelle sekä sylituelle. Muotoillut sylikappaleet pysyvät hyvin paikallaan ilman ruuvimeisseliäkin, eivätkä ne vie turhaa tilaa pöydälle pultattuna. Laiha lohtu kumminkin, kun seuraava suunnittelumoka lymyilee mikrofonin adapterissa. Erilliseen välikappaleeseen, joka on mahdollista hukata hyvinkin nopeasti, ei saa menemään vanhan mallista kuulokemikin liitintä. Liittimen päälle on sääli näyttää puukkoa, sillä uuteen liitinmalliin verrattuna vanha pysyi paljon paremmin kiinni. Ehkä teräasekäsittely pitäisi sittenkin kohdistaa erääseen toiseen laitteeseen…
Jollei Wireless Force Feedback Racing Wheelin hinta olisi kaksinkertainen verrattuna Microsoftin vastaavaan, en varmasti suomisi sitä yhtä ankarasti. Totuus on kuitenkin se, että muutaman kympin lisäsatsauksella pääsee käsiksi Fanatecin kalustoon, joka on sitten aivan toista maata. Boksipelaajan on myönnettävä, vaikkakin pitkin hampain, että pleikkarin suuntaan kumartava Logitech on saman hintaluokan G25:llään monta autonmittaa edellä. Budjettihintaista ruoria etsivän kannattaa hurauttaa Mad Catzista suoraan ohi ja kenties haeskella laadukkaampaa käytettyä laitteistoa vaikkapa Livegamersin kauppapaikalta.
