Livegamersin porukka kävi perjantaina 7.3. testaamassa tämän vuoden huippu-uutuuden, Rock Bandin, EA:n treenikämpällä. EA oli hommannut Rock Bandiä varten Helsingin keskustasta autenttisen ympäristön, jossa voi yhteistyökumppaneilleen järjestää Rock Band iltamia.
Kyseessä on siis aivan oikea treenikämppä, eli noin 20 neliön koppi treenikämppämiljööstä, johon on roudattu Rock Band, videotykki, sohvia, pöytä, jääkaappi ja miljööseen sopivia julisteita. Täydet kymmenen pistettä pitää antaa kyllä treenikämpän lookista. Monia treenikämppiä nähneenä voin sanoa, että olisi voinut kuvitella, että todella astuimme nuoren bändin harjoittelutilaan.
Paikalla oli reilu kymmenen Livegamersin ylläpitäjää, moderaattoria, koodaajaa ja kaksi ansioitunutta avustajaa. Tässä artikkelissa pieni ennakkoarvio pelistä, muutama lause viihdearvosta ja tietenkin illan kulku.
Get ready to rock
Olimme sopineet, että tapaamme treeniksellä noin kello 18 nurkilla. Ennen tätä allekirjoittanut kutsui asuntoonsa Lauttasaareen JJR:n, Ronen ja Mr. Strohin meikkibileisiin. Kyseessä oli siis vaatteiden vaihto teemaan kuuluviksi, parit oluet ja musiikin kuuntelua. Asunnoltamme suunnistimme kohti bändikämppää hyvissä ajoin laittamaan paikat valmiiksi. Ihan bändibussimeininkiä ei Toyota-merkkisessä taksissa saanut, lähinnä koska kuski käski juomaan oluet pois ennen autoon tulemista. Tämän lisäksi Wunderbaum esti keikkabussille ominaisen tuoksun kehittymisen.
Saavuimme treenikselle noin kello 17.30. Nopeasti kamat bygeen ja testaamaan peliä ennen kuin muut saapuvat. Pääsimme vasta ensimmäisen biisin puoliväliin, kun puhelin rupesi jo soimaan ja jengiä tulemaan paikanpäälle.
Alkuun jouduimme hieman näyttämään mallia muille mistä se musiikki lähtee. Kyse oli enemmänkin ujoudesta kuin taidottomuudesta. Muutaman lämmittelybiisin jälkeen alkoi instrumenttien takana soittajat vaihtumaan. Rockrock!
Itse tunsin oloni turvalliseksi mikrofonin ja rumpujen takana. Tämä on hieman outoa, kun en koskaan julkisesti missään laula. Jack Danielsillä (ainoa oikea rokkijuoma) saattoi olla näppinsä pelissä asian suhteen. Ottaen huomioon, ettei tiistaina vielä kurkusta lähtenyt ääntäkään, taisin olla aika tulessa. Kiitos muuten ystävälleni Torstille, joka laulajan ammattia harjoittaen kertoi muutaman muusikkovinkin, millä äänen saa takasin. Tiistaista perjantaihin illat meni kiehuvan suolaveden höyryjä hengitellessä ja suolavedellä kurlaillessa. Mutta se toimi!
Kuningas alkoholin päästyä ääneen yhä useampi uskalsi mennä mikrofonin taakse. Mikä oli positiivista, koska ei minun ääni olisi kestänyt täyspitkää keikkaa.
Rock Band peliennakko
Tämä ei suinkaan ollut minulle ensimmäinen kerta, kun pääsen kokeilemaan Rock Bandia. Olen aikaisemmin tainnut neljä kertaa päästä peliä pelaamaan erinäisissä progiksissa. Ehkä täten olen tarpeeksi kokenut, että voin kertoa hieman tunnelmia ja ennakkoa pelistä.
Pelin valikko on yksinkertainen ja toimiva. Hyvin nopeasti löytää porukalle oikean menun, mistä päästään soittamaan bändinä. Ainoa huono puoli valikoissa on ready tilan valinta. Joka ikinen kerta kun olen pelannut tai nähnyt muiden pelaavan, porukka räplää nappeja, ja kerran jos toisenkin poistuvat vahingossa valmiustilasta takasin valikkoon. Sekin on tietysti käyttäjästä kiinni. Onneksi ihmiset oppivat nopeasti, että siellä lobbyssa ei räplätä nappeja tai hakata rumpupadejä.
Biisilista treeniksellä oli messevä. Livegamersin ylläpitäjä, Suomen virallinen pelimies Killi, oli useamman kymmenen dollarin edestä hommannut peliin lisäbiisejä, mm. Metallicaa ja 30 Seconds to Marsia.
Rummut ovat epäilemättä pelin vaikein soitin. Vaikka olisit oikea muusikko tai sinulla olisi musikaalisia lahjoja, niin tämä soitin tulee olemaan akilleen kantapää. Easyllä pelatessa ei ole bassorumpua eli basaria jalalla poljettavana, joka ainakin allekirjoittaneelta sekoitti pasmat. Mediumilla taasen jäi muutama basari-isku välistä ja silloin pitäisikin tuijottaa ruutua eikä kuunnella musiikkia. Hardilla alkaa soittamisessa olemaan oikea meininki. Tosin ilman harjoittelua hommasta ei tule mitään, johtuen lähinnä padien sijoittelusta. Itse toivoisin rumpujen kohdalta asetuksia, missä voi itse määritellä padien järjestyksen. Esimerkiksi crash-lautasta käyttäisin kolmannesta pädistä enkä oikean puoleisesta pädistä. Tämä siksi, että olen oikeilla rummuilla tottunut siihen, että oikealla on lattia-tom ja crash sen yläpuolella hieman viistosti.
Kitaroihin on tuotu hieman lisäyksiä kilpailevan GH-sarjan tuotteisiin nähden. Mukana on tilunapit, joita muusikkotermeillä voisi kutsua tapping-osastoksi. Tapping-soittaminenhan on heavy metal musiikissa paljolti käytetty tekniikka, jossa vasemmalla kädellä otetaan oikeat nuotit normaaliin tapaan otelaudasta ja oikea käsi ei soitakaan plektralla, vaan painelee otelaudasta säveliä nopeaan tahtiin ensin lyöden kovaa siihen nuottiin ja vapauttaessa hieman soittaen kieltä, että vasemman käden valitsema nuotti soi perään. Hyvä tapping esimerkki löytyy YouTubesta hakusanalla tapping.
Tilunappeja on siis aivan kaulan ja bodyn liitoskohdan läheltä. Sooloissa tämä toimii hienosti, kun ei tarvitse soittaa plektrakädellä ollenkaan. Painelet vain värikoodeja ruudulla näkyvään tahtiin ja tunnet sisäisen Steve Vaisi heräävän. Lisäksi Rock Band Fenderisi pystyy myös tuottamaan erilaisia efektiääniä. Kitaran mikki switchistä pystyy asettamaan itselleen efektin ”bonustilaa” varten. Bonustila vastaa jollain tavalla Guitar Herosta tuttua starpoweria. Otelauta ruudulla muuttuu keltaiseksi ja efekti menee päälle. Efektejä on muun muassa Wah-wah (tuo Jimi Hendrixin kuuluisaksi tekemä efekti), Echo eli kaiku ja flanger. Saundit kuulostavat hyviltä, kun valitsee biisin henkeen sopivan efektin.
Laulaminen on pelin ehdoton suola. Ruudun yläreunassa kulkevat sanat ja niin sanottu hain evä. Tämä kolmio seuraa suustasi tulevaa nuottia ja voit katsoa kuinka pieleen laulat. Laulat oikein, jos hain evä osuu peliin piirrettyyn sävelviivaan. Lisäksi kitaran, rumpujen ja basson tapaan voit improvisoida, kun nuotisto muuttuu keltaiseksi. Illan aikana tuli kokeiltua HELLYEAH! Metallica-huutoja, Are you readyyyyyyy! metalli-örinää sekä röyhtäilyä mikrofoniin. Bonuspisteet juoksevat ja päästämäsi ääni tulee delay-efektinä kajareista huudon jälkeen. Aivan mahtava party-starter!
Lisäksi laulaja osallistuu soitantaan tamburiinilla. Kun laulajan nuotistoon ilmestyy pyöreitä merkkejä, pitää ne merkit taputtaa mikrofoniin. Vähän kuin löisit kädellä tamburiinia.
Kenelle peli sopii?
Pelaajaraadissamme oli edustettuna kummatkin sukupuolet, ikähaarukka oli 18-36 ja osaajaa oli monelta alalta. Oli musiikkia harrastavia ja niitä, jotka eivät erota viulua sellosta. Mutta kaikilla oli, anteeksi nyt rokahtava termini, helvetin kivaa.
Tämä peli on ehdottomasti bilepeli. En näkisi, että kotona yksin laulaessani huutaisin spontaanisti HELL YEAH! bonustilassa kuin James Hetfield konsanaan, enkä uskoisi, että rumpusooloissani olisi samaa go with the flow tyylistä synergiaa kuin pelatessa isolla porukalla. Ja pitäähän bändäreille päästä pätemään. Jos pidit Guitar Herosta, rakastat Rock Bandia. Jos pidit Singstarin laulamisesta kaveriporukan bileissä, tulet rakastamaan Rock Band musisointia!
Ehdottomasti omalla kohdallani vuoden odotetuin peli.