Jääkiekkopelien historia on lähes yhtä pitkä kuin kotikonsolien historia. Jo ensimmäisellä varsinainaisella kotipelikonsolilla, Magnavox Odesseylla, pystyi pelaamaan jääkiekkoa. Jääkiekko tosin muistutti hyvin pitkälle Pongia, mutta 1970-luvulla televisiosta voitiin tehdä vaikka mitä yksinkertaisilla muovikalvoilla.
Vuosi 1988: Ice Hockey ja Blades of Steel (NES)
Ensimmäiset oikeasti hyvät lätkäpelit saapuivat kasibittiselle Nintendolle. Peleistä ensimmäinen, Ice Hockey, oli Nintendon itsensä julkaisema peli, jossa viisimiehiset joukkueet ottivat toisistaan mittaa pikselikaukalossa. Pelaajat saattoivat valita itse joukkueensa koostumuksen, lähtien nopeista laiheliineista, normaaleista perusjanttereista ja läskeistä teräsmiehistä.
Yksinkertaisuudestaan huolimatta peli on edelleen erittäin addiktoiva, ja jokaisen kiekkofanin kannattaa ainakin vilkaista tämän pikselikiekon suuntaan, sillä kaksinpelinä tämä on yksi parhaista muinaisista lätkäpeleistä. Pelissä oli mukana jopa klassiset torikokoukset, joista tuomari passitti arvalla aina yhden pelaajan jäähyaitioon.
Ei kuitenkaan se paras, sillä moni aikalainen pitää Konamin kehittämää Blades of Steeliä aikaisten kiekkopelien ehdottomana kuninkaana. Terästerissä pelaaja saattoi valita joukkueensa kahdeksan sen aikaisen NHL:n kaupungin mukaan, ja tässä pelissä pääsi tappelemaankin, toisin kuin perheystävällisessä Nintendon lätkässä. Yksittäisten otteluiden lisäksi pelaaja saattoi pelata kahdeksan joukkueen turnauksen, jonka palkintona oli totta kai pokaali.
Peli oli myös ensimmäinen, jossa oli selostus mukana, vaikkakin hyvin yksinkertaisena versiona. Onnistuneen syötön tapahtuessa peli mylväisi ”Get the pass!”, tappelun syttyessä peli sanoi ”Fight!” ja ennen jokaista aloitusta muistutettiin aloituksesta sanomalla ”Faceoff”.
Blades of Steelissä oli mukana retusoitu versio jääkiekon sääntökirjasta. Jäähyjä jaettiin tappelun hävinneille pelaajille, pitkä kiekko tunnistettiin ja rankkareitakin saattoi saada, mutta paitsio oli vielä tuntematon käsite.
Vuosi 1991: Wayne Gretzky Hockey, Mario Lemieux Hockey ja NHL Hockey
Urheilijoiden nimillä on myyty urheilupelejä aina muinaisesta Pele’s Soccerista lähtien. Vuonna 1991 tämä trendi saavutti myös jääkiekon, kun NHL:n kaksi suurinta tähteä saivat omat pelinsä.
Wayne Gretzky Hockey oli ensimmäinen lätkäpeli, jossa oli mukana valikoima sen aikaisia NHL-pelaajia nimineen päivineen, suurimpana tähtenä juuri Los Angelesiin treidattu Wayne Gretzky. Sen lisäksi peli yritti innovoida nykyään tuttua Be A Pro -moodia, sillä pelaaja kontrolloi ainoastaan yhtä pelaajaa kerrallaan. Wäinölätkä muistetaan yhtenä heikoimmista lätkäpeleistä koskaan, sillä se oli yksinkertaisesti kurjan näköinen, tuntuinen ja oloinen.
Mario Lemieux Hockey muistutti hyvin paljon Blades of Steeliä, tappelumoodi oli mukana ja useimmat NHL-kaupungit olivat pelissä mukana. Tosin, ainoat joukkueet, joiden peliasut muistuttivat ollenkaan oikean elämän versioitaan, olivat Pittsburgh ja Washington. Pelissä ei ollut varsinaisesti juuri mitään vikaa, se vaan sattui tulemaan ulos samaan aikaan kuin EA Sportsin ensimmäinen lätkäpeli.
Ensimmäinen Electronic Artsin NHL-peli julkaistiin Segan Mega Drive -konsolille, joka Pohjois-Amerikassa tunnettiin nimellä Sega Genesis. Pelin kehitti Park Place Productions, joka oli aikanaan Yhdysvaltain suurin itsenäinen pelistudio. Pohjois-Amerikassa pelillä oli NHL:n lisenssi, mutta ei pelaajayhdistys NHLPA:n lisenssiä, joten pelissä oli aidot joukkueet nimineen ja logoineen, mutta pelaajat olivat vain numeroita. Amerikan ulkopuolella peli taas tunnettin nimellä EA Hockey, jossa ei ollut myöskään NHL:n lisenssiä, joten pelissä oli käytettävissä ainoastaan maajoukkueet. Hienoutena pelissä oli uusi vertikaalinen kuvakulma, jota ei edellisissä jääkiekkopeleissä ollut.
Vuosi 1992: NHLPA Hockey ’93
Seuraava EA:n kiekkoilu oli edelleen Park Placen kehittämä. Tällä kertaa pelissä ei ollut NHL:n lisenssiä, joten joukkueet piti tunnistaa ainoastaan joukkueen värien ja sijainnin perusteella. Pelaajat sen sijaan olivat oikeilla nimillään ja numeroillaan. NHLPA Hockey ’93:ssa myös nähtiin laajennusjoukkueet Tampa Bay ja Ottawa. Pelattavana oli joko yksittäiset ottelut tai pudotuspelit, joissa jatkoon pääsi halutessaan joko yhdellä tai neljällä voitolla. Voittajalle jaettiin palkinto, joka näytti kovasti Stanley Cup -pokaalilta. NHLPA Hockey ’93 julkaistiin Sega Mega Drivelle ja Super Nintendolle.
Vuosi 1993: NHL ’94, Brett Hull Hockey
EA Sportsin vuoden 1993 julkaisu NHL ’94 otti jälleen askeleen eteenpäin suuntaamalla uusille alustoille, kun Mega Driven ja SNES:n lisäksi valittavaksi tuli myös Sega CD ja DOS-versio PC:lle, jolla peli tunnettiin nimellä NHL Hockey. Tällä kertaa lisenssineuvottelut olivat tuottaneet tulosta ja pelissä nähtiinkin oikeat joukkueet oikeilla pelaajilla.
Peliin saatiin myös uusia ominaisuuksia, kuten laukaukset suoraan syötöstä. Pelattavaksi saatiin neljä pelimuotoa: pudotuspelit, pudotuspelit paras seitsemästä -systeemillä sekä rangaistuslaukauskisa. Maajoukkueita ei pelissä nähty, mutta tähdistöjoukkueet pelissä kerättiin kasaan. Näiden lisäksi myös jokaisen joukkueen kohdalla ennen eriä ja maalien jälkeen soitettiin joukkuekohtaista urkumusiikkia. Pari vuotta aiemmin lisätty tappeluiden mahdollisuus poistui NHL ’94:ssä.
Vuonna 1993 kiekkomarkkinoille ilmestyi myös Brett Hullin nimeä kantanut julkaisu, jonka kehittäjänä toimi Radical Entertainment. Pelillä oli NHLPA:n lisenssi, eli pelissä oli mukana kaikki NHL-pelaajat, joukkueet piti tunnistaa kaupungin ja peliasun värityksen mukaan. New York Islanders oli kierretty peliin ovelasti lisäämällä peliin joukkue nimeltä Long Island.
Blades of Steelin jälkeen tämä oli ensimmäinen peli, jossa oli mukana varsinainen selostus. NBC Sportsin selostaja Al Michaels selostaa pelin aikaansa nähden erittäin hyvin, syötöt napsuvat pelaajanumeroille, mutta kun Brett Hull saa kiekon, niin Brett Hullin nimi mainitaan aina. Ja kun Brett Hull ampuu, niin Michaels kiljuu Hullin nimeä hullun lailla. Ja auta armias, jos Hull tekee maalin…
Peli oli monella tapaa edistyksellinen, pelissä oli mahdollista pelata kokonainen NHL-kausi, eikä mokomaa urakkaa tarvinnut tempaista edes yhdeltä istumalta, sillä pelissä oli salasanasysteemi, jolla kautta pääsi jatkamaan. Lyhythermoisimmille tarjottiin myös lyhyempiä kausia, 11 ottelua tai 42 ottelua. Joukkueita pääsi myös muokkaamaan rajoitetusti.
Vuosi 1994: NHL ’95 ja Mutant Hockey League
NHL ’95 otti suuren harppauksen eteenpäin julkaisuvuonnaan 1994. Graafinen puoli pysyi hyvin pitkältä samanlaisena verrattuna edelliseen versioon, mutta peli sai suuresti lisää sisältöä. Ensimmäistä kertaa pelisarjan aikana kokonaisen kauden pelaaminen tuli mahdolliseksi. Tämä ei kuitenkaan ollut se suurin juttu, vaan kiekkoilijoita pystyi tekemään itse, suorittamaan niillä vaihtokauppoja, tekemään sopimuksia ja potkimaan pellolle. Jokaisen kauden jälkeen myös jaettiin palkintoja parhaille pelaajille.
Kentälle saatuja ominaisuuksia olivat muun muassa valelaukaukset ja heittäytymiset laukausten eteen. Tappelut olivat edelleen poissa, mutta loukkaantumiset olivat mukana. Kesken kauden saatu loukkaantuminen näytettiin pelaajan jäädessä pötköttämään kentälle, jolloin edessä oli useamman ottelun huili. NHL ’95:a pystyi myös pelaamaan kolmen kaverin kanssa EA Adapter -ominaisuuden myötä. Ominaisuus on vanhojen konsolilegendojen mukaan aiheuttanut jonkun verran loukkaantumisia myös ruudun tällä puolen.
Brett Hull Hockeystä ilmestyi vielä toinenkin versio vuonna 1994, mutta se ei tarjonnut mitään mullistavan uutta kiekkoyleisölle. Sen sijaan, Mutant League Hockey oli virkistävä paluu arcade-kiekon maailmaan. Peli parodioi oikeaa NHL:ää, sillä joukkuevalikoimaan kuuluivat muiden muassa legendaariset Montroyale Cadavers, The Derangers, Lizard Kingz ja Dead Things, ja todennäköisesti videopelihistorian eniten tuhotut Mighty Weeniesit.
Nimensä mukaisesti MHL-kaukaloissa viiletti erilaisia mutantteja, vikkelistä luurangoista teknisiin robotteihin ja väkivahvoihin peikkoihin. Fanit kylvivät jäälle erilaisia aseita kirveistä ja moukareista lähtien aina moottorisahoihin. Ja jos vastustajan aseistetut pelaajat eivät olleet tarpeeksi vaarallisia, saattoi pelaaja törmätä kentälle viritettyyn miinaan tai pudota jään alle loppueräksi.
Jos vastustaja silti takoo tulostaululle enemmän maaleja kuin pelaaja, voi pelaaja turvautua likaisiin temppuihin, kuten räjähtävään kiekkoon tai tuomarin lahjontaan tai tappamiseen. Ja jos kaikki muu menee pieleen, voi pelaaja aina yrittää tappaa koko vastustajan joukkueen, jolloin pelaaja voittaa automaattisesti vastustajan luovuttaessa.
Harmillisesti Electronic Arts ei jatkanut Mutant League Hockey -sarjaa. Olisivat tuoneet tämän vuosikertaversiona NHL 14:sta, eikä mitään kuppaista lämäri-änäriä. Haluan heilua kaukalossa moottorisahan kanssa, pyhä perjantai sentään!
Vuosi 1995: NHL ’96
Vuonna 1995 päästiin eteenpäin myös graafisella puolella, kun PC-versiossa nähtiin ensimmäisenä useita eri kuvakulmia EA:n Virtual Stadium -teknologialla. Suurimmat muutokset jäivät tähän, vaikka tappelut saivat eri lopetuksia ja Quebec Nordiques oli edelleen pelissä, vaikka joukkue oli ennen kauden alkua muuttanut uusille laitumille Denveriin ja joukkueeksi oli tullut Colorado Avalanche. Pelimuotoina olivat perinteiset näytösottelu, kausi ja pudotuspelit. Kaudelle sai kaksi eri pituutta, joko 48 ottelua tai täysi 82 ottelun kausi.
Vuosi 1996: NHL ’97 ja Wayne Gretzky’s 3D Hockey
NHL ’97 käytti jo kokonaan 3D-moottoria, ja ottelutunnelmaa lisäämään tuli myös selostus Jim Hughsonin muodossa. Ensimmäistä kertaa sitten EA Hockey -pelin mukaan tulivat myös maajoukkueet. Joukkueista tosin vain Yhdysvalloilla, Kanadalla ja Venäjällä oli omat kokoonpanonsa, kun kaksi muuta joukkuetta olivat kokoelmia parhaista eurooppalaisista pelaajista.
NHL ’97 oli myös ensimmäinen pelisarjan peli, jossa nähtiin joukkueiden kolmansia pelipaitoja, joita tosin oli ainoastaan viidellä joukkueella: Mighty Ducks of Anaheim, Boston Bruins, Los Angeles Kings, Pittsburgh Penguins ja Vancouver Canucks. Jokaisella joukkueella oli lisäksi yksi pelaaja, jolla oli jokin erikoistaito. Esimerkiksi Colorado Avalanchen Joe Sakicilla oli ”väärän jalan rannelaukaus”, kun taas Buffalo Sabresin Rob Rayn erikoisuus oli taklata vastustajaa ja samalla kuljettaa kiekkoa. Mainokset tulivat pelin myötä mukaan, kun pikaruokaketju Wendy’sin mainos koristi keskiympyrää. NHL ’97 oli myös viimeinen pelisarjan peli, joka nähtiin Super Nintendolla Euroopassa.
Wayne Gretzkyn kolmannen ulottuvuuden kiekkopeli julkaistiin ainoastaan Nintendo 64 -konsolille. Midwayn kehittämä peli oli huomattavasti kauempana realismista, kuin EA:n lätkäpelit olivat tähän asti olleet, sillä kiekkoa pelattiin 3 vastaan-3 -systeemillä, ilman turhia puolustajia. Tähtipelaajien lämärit saattoivat sytyttää verkkoja tuleen, ellei maalivahti ehtinyt tehdä supertorjuntaa muuttumalla kirjaimellisesti tiilimuuriksi.
Vuosi 1997: NHL ’98, NHL Breakaway ’98, Wayne Gretzky Hockey ’98 ja Olympic Hockey Nagano ’98
Vuoden 1997 NHL-peli oli hyvin pitkälti kiillotusta edellisen vuoden versioon, ja PC-versio saikin 3Dfx Glide -tuen graafisen ilmeensä parantamiseen. Olympiavuoden kattava NHL ’98 ei yrityksistä huolimatta saanut Kansainväliseltä Jääkiekkoliitolta (IIHF) lisenssiä olympialaisten jääkiekkoon, joten olympiaturnaus jäi pelistä pois. Pelissä kuitenkin oli kokonaiset maajoukkueet. Jim Hodgson jatkoi selostuspuuhissa ja kaveriksi jakamaan ääntä tuli Daryl Reaugh.
Iguana West -studion NHL Breakaway -sarja oli yritys tehdä realistista NHL-kiekkoa, ja peli onnistuikin siinä melko hyvin. Isot pelaajat näyttivät ja tuntuivat isommilta kuin pienemmät ja ketterämmät kaverit, pelin tempo oli simulaatiomaisen realistinen ja peli näyttikin jopa hyvältä aikaansa nähden. EA:n peleistä se jäi kuitenkin jälkeen, sillä pelissä ei ollut minkäänlaista selostusta. Ainoa ihmisääni, jonka pelaaja sai seurakseen oli hallin kuuluttajan ääni, joka luki maalien tekijöiden nimet, syntyajat, jäähyn syyt ja sen sellaiset.
Gretzkyn kolmiulotteisesta kiekosta julkaistiin kaksi jatko-osaa vuonna 1998. Wayne Gretzky Hockey ’98, joka oli lähes täydellinen kopio edellisestä pelistä. Naganon olympialaisten aikaan Wäinö ’98:sta julkaistiin uudelleenmaalattu versio nimellä Olympic Hockey Nagano ’98, joka sai IGN:ltä murska-arvion 0.0, kaikkien aikojen matalimman arvosanan. IGN lupasi julkaista uuden arvostelun, kun Midway julkaisisi uuden pelin.
Vuosi 1998: NHL ’99 ja NHL Breakaway 99
Vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä EA:n pelisarjan vuosittainen päivittäminen oli luonnollinen jatkumo, mutta suurempia uudistuksia ei pelissä nähty, vaikka niin hehkutettiinkin. PlayStation-versio sai kiillotusta ulkonäköön, mutta tämä näkyi muun muassa ruudunpäivityksen heikentymisenä. Uramuotoon tuli mukaan pelaajien lopettamiset, ja pelaajien varaamiset ja vaihtokaupat olivat niin ikään mukana. Itsetehdyille pelaajille pystyi myös asettamaan omia kuviaan.
Breakaway -sarja marginalisoi itsensä tekemällä pelinsä vain Nintendo 64 -konsolille, ja arvostelijat haukkuivat pelin julkaisija Acclaimin, joka muun muassa IGN:n arvion mukaan ”teki Midwayt ja myy viime vuoden peliä uudessa laatikossa”. Peli oli edelleen ihan pelattava, mutta NHL-sarja oli mennyt eteenpäin juuri niin paljon, ettei Breakaway-sarjasta tämän jälkeen juuri mitään kuultu.
Vuosi 1999: NHL 2000
Vuosituhannen viimeinen versio NHL-pelistä oli pitkälti edellisten osien kaltainen ilman suuria uudistuksia. Edellisessä pelissä paranneltu uramuoto pysyi NHL 2000:ssa samankaltaisena ja pelaajien naamaksi sai edelleen laittaa oman kuvansa. 2000:n myötä saatiin myös turnauspelimuoto, jossa 16 maajoukkuetta asettuu vastakkain otteluparin voittajan jatkaessa turnausta eteenpäin. Turnausmuodosta muodostui suosittu sohvapelaamiseen soveltua tapa pelata. NHL 2000:een tuli uutena joukkueena muukaan Atlanta Trashers ja Jim Hudgsonin aisapariksi tuli Daryl Reaughin tilalle Bill Clement.
Kiekkopelien ensimmäisen vuosikymmenen aikana näimme paljon mielenkiintoisia viritelmiä, muta yksi kuningas kaukaloita hallitsi läpi 1990-luvun – EA Sports. Liity seuraamme artikkelisarjan toisessa erässä, jossa näemme uuden haastajan tulevan ja EA Sportsin joutuvan todelliseen koetukseen keksiäkseen videopelilätkän uudelleen.