Vuosi 2007 — NHL 08 ja NHL 2K8
Syyskuussa 2007 NHL-pelisarjamme saivat uudet tulokkaat, kun NHL 08 ja 2K8 iskivät pelikauppojen hyllyille. Eurooppalaiset kiekkofanit tosin joutuivat odottamaan 2K-sarjan tulokasta marraskuulle asti.
2K-sarjan oli pakko uudistaa kontrollejaan, mutta siinä missä EA oli onnistunut tekemään tappikontrolleistaan yksinkertaiset ja nautittavat, onnistui 2K8 näyttämään kuinka pahasti uudistus olisi voinut epäonnistua. EA:n intuitiivisen kontrolliuudistuksen rinnalla 2K8:n tappikontrollit vaikuttivat ydinfysiikan ja rakettitieteen yhdistelmältä ja oppimiskäyrä oli lähes vertikaalinen.
Tämä uusi ”Pro Stick System” hermostutti monia pelaajia, mutta kaukalon ulkopuolella 2K8 oli edelleen rautaa erittäin syvällisen Franchise-moodinsa ansiosta. Managerin piti pitää huolta joukkueensa sopimusasioista, pelaajien mielialoista ja moraalista, varmistaa että kukin pelaaja sai tarpeeksi peliaikaa, kehittää varauksista supertähtiä ja niin edelleen.
EA:n puolella uuden konsolisukupolven NHL 08 jatkoi siitä mihin 07 jäi. Skill Stick -systeemiä viilattiin entistäkin paremmaksi ja edellisvuoden turbonappi poistui, kun koko luistelusysteemi pistettiin remonttiin. Nolla-kasiin tuotiin myös monia nolla-seiskasta puuttuneita pelimuotoja.
On hauskaa huomata, kuinka sama kuvio toistui nykyisen konsolisukupolven kanssa, sillä Xbox Onen ja PS4:sen ensimmäisissä konsolikiekoissa suurin valituksen aihe oli nimenomaan puutteellinen pelimuotolista.
Nolla-kasi toi ensimmäistä kertaa mukaan verkkoyhteispelin, eräänlaisen EASHL:n esiversion, jossa saattoi pelata 3-vastaan-3 -otteluita verkon ylitse. Samalla harjoittelumoodien sekaan oli ilmestynyt omien kuvioiden luontimahdollisuus, jolla kuka tahansa nojatuolivalmentaja saattoi luoda punakonemaisia kuvioita mihin tahansa tilanteeseen.
Mutta, siinä missä uusien konsolien änärit olivat valtavia hittejä, joutui PC-pelaajat ja PS2-kiekkoilijat joutuivat tyytymään uudelleenlämmiteltyyn versioon, joka oli jo edellisvuoden tähteistä kerätty. Skill Stick oli tuotu myös näihin versioihin, mutta huomattavasti epätarkempana kuin uusilla konsoleilla ja tekoäly oli aivan yhtä älytön kuin edellisissäkin versioissa.
Vuosi 2008 — NHL 09 ja NHL 2K9
NHL 09 oli PC-kiekkoilijoille joutsenlaulu, sillä tämän jälkeen EA ei ole tietokoneversioita kiekoistaan julkaissut. Samalla EA Sports nykäisi letkut lopullisesti edellisestä konsolisukupolvesta, kun he ilmoittivat NHL 09:n jäävän viimeiseksi PS2-jääkiekkoiluksi.
Nykyään pelaajien rakastama EA Sports Hockey League teki debyyttinsä tässä pelissä ja moni konsolipelaaja on ollut sitä mieltä, että NHL:n edelleen käyttämä pelimoottori on parhaimmillaan tässä pelimuodossa, kun kentällä on kuusi ihmispelaajaa pelaamassa kuutta ihmispelaajaa vastaan.
Liigojen suhteen NHL-pelisarja katsoi rohkeasti itään ja ymppäsi peliin samana vuonna romutetun Venäjän Superliigan. Ellen muista totaalisen väärin, venäläisten huippujoukkueiden taitotasot olivat vertailukelpoisia heikoimpien NHL-joukkueiden kanssa, mutta omituisena seikkana kaikki venäläiset joukkueet pelasivat oletuksena ääripuolustavalla strategialla. Harmillisesti tämä on ainoa vuosikerta, kun Venäjän kiekkoliiga on ollut NHL-pelissä mukana.
Olisi nimittäin tujaus raitista ilmaa esimerkiksi HUT-pelimoodiin saada enemmän oikeasti hyviä pelaajia mukaan, ettei aina tarvitse vääntää samoja otteluita samoja crosbyjä, nasheja ja kopitareja vastaan, vaan joku innokas voisi kaivaa naftaliinista kovaltchukit, raduloffit ja vaikkapa tolppien väliin kotimaisen Koskisen. Mutta, toistaiseksi suunnitelmia KHL:n lisäämiseksi NHL-peleihin ei ole, mikä on valtava sääli.
NHL 09 juhlisti Montreal Canadiensin satavuotista historiaa lisäämällä peliin Montrealin vuosikertajoukkueen täynnä Canadiens-legendoja
2K Sportsin versio konsolikiekosta jäi pahasti EA:n version jalkoihin. Nolla-ysi otti roppakaupalla askelia kohti realistisempaa kiekkosimulaatiota, mutta 2K9 horjahti kauas arcade-lätkän puolelle.
Pelin grafiikkoja uudistetiin edellisvuoden versiosta, mutta 2K9 näytti yksinkertaisesti rumalta verrattuna kilpakosijaansa. Kontrolleja pyrittiin virtaviivaistamaan NHL 2K9:ssä, mutta lopputulos oli silti vanhanaikainen sotku. Näiden puutteiden päälle NHL 2K9 poisti pelistään partypelitilan, mikä oli kenties merkki tulevasta.
2K Sportsille on pakko antaa tunnustusta siitä, että se toi virtuaalilätkän Wiille käyttäen liiketunnistimia hyödykseen. Pelin Wii-versio sai positiivisen vastaanoton, mutta muilla konsoleilla 2K9 oli yksinkertaisesti vanhanaikaisen kömpelö verrattuna EA:n nolla-ysiin.
Vuosi 2009 — NHL 10, NHL 2K10 ja 3 on 3 NHL Arcade
Vuoden 2009 ensimmäistä kiekkoilua ei tarvinnut odottaa perinteisesti loppusyksyyn, vaan EA Sports yllätti ja julkaisi pelihalliversion NHL 09:stä. Pelissä kolmesta kenttäpelaajasta ja maalivahdista koostuneet joukkueet ottivat toisistaan mittaa pelissä, jossa ei sääntöjä kyselty eikä armoa annettu. Pelaajat lentelivät iloisesti ulos kaukalosta, ponnauttaen kentälle eri näköisiä tehoste-esineitä, lähtien laaserlämäristä ja tuplamaalista päätyen aina vastustajan maalivahdin minikokoistamiseen ja oman maalivahdin jättiläistämiseen.
Hupaisin hetki pelin kanssa oli, kun jättiläismäinen Zdeno Chara poimi paisutustehosteen ja kasvoi lähes puolen kentän mittaiseksi. Ota sellaiselta sitten kiekko pois.
Syksyllä perinteisesti ilmestynyt NHL 10 oli henkilökohtaisesti ehdoton kymppihankinta. Muistan, kuinka parhaan kaverini kanssa jaoimme SM-Liigan kahtia ja pelasimme kokonaisella kaudella kaikki ottelut, joissa joukkueemme kohtasivat. Muistaakseni Espoo Blues meni ja voitti yhteisen kautemme, mutta tästä en mene takuuseen.
Suurin uudistus mitä NHL 10 toi kaukaloon oli laitoihin sitomiset, jotka antoivat lisätyökaluja niin hyökkäykseen kuin puolustukseenkin. Enää päätykiekkokamppailut eivät olleet kilpajuoksuja puolustajan syötön ja hyökkääjän taklauksen välillä, vaan hyökkääjä saattoi sitoa puolustajan kulmaan ja odottaa toista hyökkääjää kaivamaan kiekkoa luistinviidakosta. Tai puolustaja saattoi sopivassa paikassa niitata hyökkääjän sopivassa kohdassa seinälle ja näin hidastaa vastustajan peliä.
Tällaiset pienet lisäykset olivat juuri se suola, millä EA Sportsin kiekkopelit repivät enemmän ja enemmän eroa kilpailijaansa. Laitakahinat olivat ainakin allekirjoittaneelle sellainen lisäys, mitä en osannut ajatellakkaan, mutta nykypeleissä se on ehdottomasti oltava mukana.
NHL 2K10 oli suoranainen pettymys. Peli yritti tehdä verkkopelaamisesta ennennäkemättömän sosiaalista, mutta verkkopelaajien vähäinen määrä ja yhteysongelmat tekivät pelaamisesta tuskaista. Kaukana ovat ne päivät, kun 2K:n änärit olivat simulaation Chicago Blackhawks ja EA:n NHL-arcademätöt muistuttivat jääkiekkoa kuin viime kauden Buffalo Sabres menestyvää jääkiekkojoukkuetta.
Graafisesti peli otti huikeita harppauksia eteenpäin, mutta animaatiopuolella peli näytti kankealta. Kankeat kontrollit tekivät pelin pelaamisesta vaivalloista ja uusittu luistelusysteemi sai luistelun näyttämään tahmealta ja käsittämättömästi tästäkin pelistä löytyy vielä kiihdytysnappula, vaikka EA:n puolella tajuttiin jo aikoja aikaisemmin, että kiekkoilijat antavat kyllä joka vaihdossa kaiken peliin ilmankin erikoista ”buustaus”-mekanismia.
NHL 2K10 oli viimeinen peli, joka julkaistiin Xbox 360- ja PS3-konsoleille. 2K Sports julkaisi vielä NHL 2K11 Wiille, mutta sen jälkeen 2K Sports iski koko konsolikiekkosaagansa jäihin.
Vuosi 2010 — NHL 11
NHL 11 toi peliin mukaan Hockey Ultimate Team -pelimuodon, jossa tuotiin takaisin NHL 2002:sta tutut virtuaalikiekkokortit. Tällä kertaa pelikorteilla oli tarkoitus kasata oma joukkue, jolla saattoi pelata muiden pelaajien tähtijoukkueita vastaan.
Tässä HUT-versiossa pelikorteilla oli rajallinen ura, eli starttipakassa saatuja tähtipelaajia ei voinutkaan peluuttaa loputtomiin. Itse pidin tästä ominaisuudesta, sillä se pakotti pelaajat kierrättämään pelikorttejaan ja täten kokeilemaan uusia pelaajia.
HUTin tuleminen ja EASHL:n suosio sai myös YouTuben ensimmäiset NHL-aiheiset videopelikanavat käyntiin. Esimerkiksi kanadalainen Johnny Superbman aloitti kanavansa 2BC Productions lataamalla sinne rankkarivideoita ja vinkkejä EASHL-sparreihin. Nykyään kanavalla on lähes 200 000 tilaajaa.
Vuosi 2011 – NHL 12
Kilpailijan tiputtautuessa markkinoilta, NHL-pelisarjan kehitys hidastui. HUT pelimuotona oli loistava lisäys ja teki yksittäisistä verkkopeleistä huomattavasti palkitsevampia, mutta NHL 12 ei varsinaisesti tuonut mitään megalomaanisen uutta tarjolle.
Graafisesti NHL 12 näytti edeltäjänsä kaltaiselta, mutta miksi korjata jotain, joka jo hipoo fotorealismia? Pelin kehitys näkyikin enemmän konepellin alla, pelimoottoria kehitettiin eteenpäin ja pelinkehityksessä pyrittiin tasapainottamaan edellisversioiden epätäydellisyyksiä. Suurin ero edellisiin versioihin nähden oli maalivahtien koskemattomuuden poisto, eli ajaessasi päin maalivahtia et enää törmännytkään mystiseen kuplaan maalivahdin ympärillä, vaan maalivahtikin saattoi levitä kuin ne kuuluisat Jokisen eväät.
Verkkopelikoodia oli myös parannettu, eikä lagia varsinaisesti ollut. Mutta, muistan henkilökohtaisesti aloittaneeni HUT-joukkueellani vaatimattomalla 37 ottelun voittoputkella, joka napsahti poikki, kun jouduin pelaamaan jotain jenkkiä vastaan, joka käytti modeeminaan donitsia. Siltä se laginen tuska tuntui ja huomasin saman ilmiön toistuvan, vaikken ollenkaan yhtä pahana, kaikkia pohjoisamerikkalaisia vastustajia vastaan pelimuodoista huolimatta.
Vuosi 2012 — NHL 13
GM-moodi on todennäköisesti eniten pelattu offline-pelimuoto NHL-sarjassa ja nyt EA yritti tehdä siitä moninpelattavan. Yritys oli hyvä, konsepti oli loistava, kunhan siihen tottui, mutta pelin hitaat valikot tekivät pelimuodosta sietämättömän monille pelaajille.
Minulle kuitenkin jäi hyvät fiilikset GMC:stä ja olin erittäin harmissani, kun pelimuotoa ei enää ollutkaan mukana. Eräs parhaista muistoistani minkään NHL-pelin kanssa on se, kun kaveriporukalla olimme kolmen kuukauden aikana mättäneet kokonaisen kauden ja oli viimein aika Stanley Cup -finaalien. Minun Montreal Canadiens vastaan kaverini San Jose Sharks. Ottelusarja menee totta kai Game Seveniin ja totta kai jatkoajalle, jossa ammuin täydellisen taitolaukauksen tähtihyökkääjäni takamuksesta maaliin ja Stanley Cup jäi Montrealiin. Ah, sitä kettuilun määrää…
NHL 13 esitteli myös NHL Moments Live -pelimuodon, jossa pelaajat pääsivät kokemaan oikeassa NHL-kaukalossa tapahtuneita tilanteita ja riippuen tilanteesta, uusimaan niitä tai muuttamaan historiaa. Esimerkkejä tällaisista tapahtumista olivat esimerkiksi käsittämätön comeback kolmannessa erässä tai kahden alivoimamaalin tekeminen samalla pelaajalla.
Pelin suurin uudistus oli luistelumoottorin uudelleenrakentaminen, jolla pyrittiin siihen ettei Dustin Bufyglienin kaltaiset jättiläiset enää kääntyisi yhtä ketterästi kuin Nathan Gerben kaltaiset kääpiöt. Luistelumoottorin uudistusta markkinoitiin nimityksellä ”True Performance Skating” ja se sai erittäin lämpimän vastaanoton fanien keskuudessa.
Vuosi 2013 — NHL 14
NHL 14 oli viimeinen vain Xbox 360:lle ja PS3:lle julkaistu virtuaalilätkä ja tekijätiimin rakkaus tätä peliä kohtaan näkyi ja tuntui jokaisella luistimenpotkulla.
Sarjan kaksikymmenvuotista taivalta juhlistettiin lanseeraamalla uusi NHL 94 Anniversary Mode, jossa pelin presentaatio ja tyyli pyrki jäljittelemään tuota retropelaajien suosikkikiekkoilua tuuletuksista vinkuviin urkumelodioihin ja jopa maalitorviin. Jäästä tehtiin jälleen turkoosi ja kiekkoilijoiden alla olivat klassiset tähti-ikonit osoittamassa ketä ohjaimen varresta ohjailtiin.
Moodin pelinopeus, taklausten järjetön voima ja maalinteon helppous tekivät tästä hyvän aivot-narikkaan -tyylisen pelimuodon, mutta absurdina vetona EA Sports päätti pitää tämän moodin vain offline-muotoisena. Tälle en keksi ensimmäistäkään vettäpitävää selitystä, sillä itse olisin mielelläni veivannut tätä moodia verkon yli, jos en muuten niin ihan vain vaihtelun vuoksi.
NHL 14 lisäsi peliin Enforcer Enginen, joka mullisti pelin taklausmoottorin ja tavan, jolla tappelut saivat tavallisimmin alkunsa. Kivitalon kokoisella Zdeno Charalla saatoit laittaa kaikenmaailman daviddesharnaissit aivan tuusannuuskaksi, mutta sopivan pommin osuessa sopivaan kohteeseen, saattaa vastustajan poliisi lähteä kostamaan röyhkeää pommia.
Sarjan Be A Pro -uramoodi päivitettiin Live The Lifeksi ja moodiin lisättiin kaukalon ulkopuolisia tapahtumia, jotka vaikuttaisivat peliin kaukalossa. Ajatus oli mielestäni erittäin hyvä, mutta toteutus olisi voinut olla radikaalimpikin.
HUT ja EASHL saivat tässä versiossa divisioonapohjaiset pelimallit, jotka kannustivat pelaamaan kohti ykkösdivisioonan voittoa, mutta samalla pelinkehityksessä tehtiin se virhe, että kuukausittaiset pudotuspelit muuttuivatkin viikottaisiksi, jolloin eliitti-playoffien voitto ei tuntunutkaan enää samalta kuin ennen.
Vuosi 2014 — NHL 15
Ja lopulta olemme toistaiseksi uusimmassa julkaisussa. NHL 15 sai valtavasti kritiikkiä julkaisunsa jälkeen. Vanhalla konsolilla todettiin, että pelistä oli korjattu ainoastaan kumipallon tavoin pomppineet päätykiekot ja päivitetty rosterit, jonka jälkeen pelin kanteen oli lisätty numero 15 ja sitä kutsuttiin uudeksi peliksi. XBonella ja PS4:lla pelanneet joutuivat toteamaan pelin olleen täysi torso entisestään, monien avainpelimuotojen jäädessä kotiin pelin julkaisupäivänä.
Joudun kuitenkin myöntämään, että eniten aikaa konsolini levylautasella tänäkin vuonna on viettänyt NHL 15, vaikkakin vanhan konsolin puolella. Erinomainen EASHL-pelimuoto, kannustava HUT-korttikeräilypeli ja aivan perinteinen general managerointi suosikkijoukkueeni peräsimessä ovat pitäneet meikäläisen virtuaalikiekon parissa luvattoman useasti pikkutunneille saakka.
NBC:n selostajakaksikko Mike ”Doc” Emrick ja Ed Olczyk loikkasivat selostuskoppiin ja vaikka selostajauudistusta oli pitkään kaivattu, niin muiden ominaisuuksien ollessa niin torsoja, jäi tästäkin uudistuksesta vähän kehno maku suuhun. Oli vaikea kuvitella kaksikon oikeasti selostavan peliä, kun välillä saadaan kuulla kuinka kiekkoa pelataan geometrisesti eteenpäin tai kuinka kiekko kimpoaa maalivahdin ”kypärä-maskiin”.
Vuosi 2015 — NHL 16 and beyond!
Mitä siis Livegamersin NHL-historioitsijat odottavat NHL-pelisarjalta? Mitä toiveita meillä olisi tulevaisuutta varten?
Henkilökohtaisesti toivon tulevan NHL 16:sta palauttavan peliin ainakin ne kaikki kadotetut pelimuodot, jotka viime versiossa hukattiin. EASHL-beta on ollut valtava menestys ja odotankin innolla, miten uusittu pelaajaluokkajärjestelmä otetaan vastaan ja kuinka se tulee muuttamaan peliä.
Tulevaisuuden Änäreiltä toivoisin jonkinlaista partypelikokoelman tuottamista, jotain samankaltaista mitä NHL 2K-sarjalla oli matkassaan. EA Sportsin NHL-sarja on erinomainen kilpapelinä kilpapelaajille, mutta uusien pelaajien tuominen sarjaan sisälle on tehty tuskattuttavan vaikeaksi.
Muistan kuinka pitkään jouduin opettamaan kaikkia mahdollisia kontrolleja parhaalle kaverilleni, kun pelasimme lukemattomia Kanada – Japani -maaotteluita keskenämme. Tämä oli ainoa mahdollinen tapa tehdä otteluistamme edes jotenkin tasaisia ja täten nautittavia.
Sen sijaan, jos peleissä olisi mukana jokin hauska partypelitila, jossa minipelien tarkoituksena on opettaa pelaajia käyttämään kaikkia kontrollien eri pikkujippoja hyödyksi, voisi tämä uusien pelaajien mukaantuonti olla huomattavasti helpompaa ja hauskempaa.