Vuosi 2001 — NHL 2002
Uusi vuosituhat alkoi loistavasti virtuaalikiekkoilijoiden näkökulmasta, kun EA Canadan kehittämä ja Mario Lemieuxin pärställä markkinoitu peli iski hyllyihin.
Pelin audiovisuaalisuuteen oli panostettu. Pelin soundtrack koostui kuudesta kanadalaisbändistä, joilta peliin oli lisensoitu kahdeksan kappaletta, joiden lisäksi pelissä soi joitain NHL:n hovisäveltäjä Rom Di Priscon teknopimputteluja. Soundtrack on kestänyt aikaa erittäin hyvin.
Mutta niin kehuttu kuin soundtrack olikin, aiheutti Don Taylorin huumoripitoinen kommentointi hieman enemmän närää pelaajien keskuudessa. Olihan kommentti hyvin naulatusta taklauksesta ja vertauksesta puuseppään hauska sen ensimmäisen kerran, mutta kuten jokainen virtuaalikiekkoilija tietää, tulee nuo samat selostuspätkät kuultua hyvin monta kertaa yhden pelikauden aikana.
Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun NHL-pelisarja kokeili virtuaalisten pelikorttien keräilyä. Tässä versiossa pelikorteilla saattoi avata erikoistuuletuksia, tehostaa omia pelaajia tärkeissä otteluissa tai heikentää esimerkiksi vastustajan ykkössnaipperin laukauksen hernepyssyksi. Pelikortteja saattoi ostaa pisteillä, joita sai tekemällä tiettyjä temppuja ottelun aikana, esimerkiksi tee maali, taklaa viisi kertaa samalla pelaajalla tai voita Kanadan maajoukkue Japanin maajoukkueella.
Pelikortteihin oli myös piilotettu pelin erikoispelimuodot. Näihin kuuluivat muun muassa allaolevassa kuvassa esillä oleva ”Kukkulan Kuningas” -pelimuoto, jossa taklatut pelaajat jäivät jäänpintaan seuraavaan pelikatkoon asti.
Vuosi 2002 — NHL 2003
Calgary Flamesissa pelannut Jarome Iginla koristi ”nolla-kolmosen” kantta, kun EA Canada siirrettiin syrjään NHL-pelien kehityksestä, ja vetovastuun otti EA Sports.
Pelin audiovisuaalinen ilme otti jälleen aimo harppauksia eteenpäin. Kaukalossa säntäilevät pelaajat reagoivat katseellaan ympärillään sinkoilevaan kiekkoon ja pelitilanteisiin, jytisevät taklaukset tai tuliset lämärit saattoivat rikkoa pleksejä ja välianimaatioissa pelaajat näyttivät aikaansa nähden erittäin realistisilta.
Nolla-kolmonen yritti ottaa askelia realistisempaan suuntaan vähentämällä isojen taklausten tehoa ja muuttamalla turbonapin vain pieneksi sykäykseksi. Isojen taklausten puuttuminen poisti puolustajien työkalupakista valtavan vasaran ja turbon puuttuminen teki pelistä hitaampaa kuin ennen.
Tämä peli oli valitettava askel taaksepäin pelisarjassa. Uutena ominaisuutena peliin tullut Gamebreaker-ominaisuus sai kriittisen vastaanoton ja moni pelaaja kaipaili edellisvuoden versiossa ollutta Momentum-mittaria takaisin.
Vuosi 2003 — NHL 2004
SM-Liiga teki paluun NHL-pelisarjaan Elitserienin ohella. SM-Liiga ja Elitserien olivat aikaisemmin pelissä mukana lisäosana, mutta ”nolla-nelosen” jälkeen Euroopan liigat ovat olleet pelisarjan vakiokalustoa. SM-liigan ja Elitserienin lisäksi peliin tuli myös saksalainen DEL-liiga. Tämä oli ainoa kerta pelisarjan historiassa, kun eurooppalaiset joukkueet olivat vertailukelpoisia NHL-joukkueiden kanssa.
EA Black Boxin kehittämä NHL 2004 toi pelisarjaan mukaan kokonaan uusitun manageripelimuodon nimeltään Dynastia, joka toimi periaatteessa kuin modernien NHL-pelien GM-moodi. Neuvottelet pelaajasopimuksia, treidaat pelaajia ja skouttaat tulevaisuuden superstaroja yrittäen varmistaa, että joukkueesi pärjää kaukalossa seuraavissakin peleissä.
Vuosimallia 2004 pidettiin pitkään pelisarjan parhaana pelinä. Kaukalossa pelaajalle tarjottiin ennennäkemätön määrä työkaluja kentän molemmissa päissä. Pelaaja saattoi kontrolloida kikkojaan manuaalisesti, ohjata tökkäisyjään ennennäkemättömän tarkasti ja tällä kertaa tökkimällä kiekon saattoi saada jopa hyökkääjältä pois. Lukuisien pelimoottoriparannusten lisäksi NHL 2004 lisäsi animoidun pätkän, kun pelaaja voittaa Stanley Cupin.
Pelin tagline oli ”Gloves Off Hockey”, ja peli elää edelleen aktiivisen modaajajoukon voimin. NHL 2004 päästi modaajat ottamaan työhanskansa naulasta ja tekemään pelin käytännössä uusiksi. Modijoukkiot ovat luoneet peliin Kanadan juniorisarjat ja valtavan määrän vanhoja klassikkorostereita vuosien varrelta. Kulttipeli kerää edelleen uskollisia pelaajia erilaisiin turnauksiin ja liigoihin.
Vuosi 2004 — NHL 2005 ja ESPN NHL 2K5
Työsulku vei kiekkokansalta NHL-kauden, mutta virtuaalilätkä lensi edelleen aivan aikataulussa. Nolla-vitosen kanteen EA Sports oli järjestellyt suomalaisfaneilleen yllätyksen, sillä muun maailman ostellessa Markus Näslundin kuvalla varustettuja koteloita, oli pelin Suomi-versio koristettu Olli ”Päällikkö” Jokisella!
Black Box oli edelleen vetovastuussa, mutta peliteknisesti sarja ei edennyt juurikaan. Peliä markkinoitiin uudella ”Open Ice Control” -mekaniikalla, joka antoi pelaajalle mahdollisuuden kontrolloida omia kiekottomia pelaajiaan. Tositilanteessa kuitenkin tämä ominaisuus jäi vähälle käytölle pelinopeuden ollessa niin nopea, ettei avointa jäätä juuri löytynyt.
Grafiikkaa oli taas viilattu pikseli pikseliltä paremmaksi, mutta pelimoottorin yskähdellessä pahan kerran, jätti EA Sports oven auki erinomaiselle ESPN NHL 2K5 -pelille, jonka realistisempi pelituntuma, laveammat pelimuodot ja ensiluokkainen fiilis jättivät monet kiekkofanit arpomaan pelisarjojen välillä.
Segan julkaisema ja Kush Gamesin kehittämä ESPN NHL 2K5 oli kaikin puolin erinomainen jääkiekkosimulaattori. Vaikka maalinteko olikin ajoittain kuin tervanjuontia, tarjosi peli samaan aikaan realistisen simulaattorin mittavin manageriominaisuuksin nojatuoli-GM:lle ja arcademaisen pelikokemuksen neljälle pelaajalle Party-moodilla.
EA Sportsin jääkiekkopelit eivät ole koskaan yrittäneetkään vastaavaa, eikä sitä nopeasti ajattelisikaan jääkiekon soveltuvan bilepeliksi. Eikö ne bileet lähde siitä, että otetaan kasa kavereita sohvan nurkkaan, haetaan jääkaapista kylmä kalja ja katsotaan miniturnauksella kuka olikaan se kiekkokeisari?
Kush Games päätti kokeilla, ja lopputuloksena oli erittäin viihdyttävä nelinpelattava moodi, jonka minipelit tuovat nopeasti mieleen Mario Partyt. Miltä kuulostaisi taklaushippa? Entäpä kolmen minuutin maalintekokisa, jossa kaikki neljä pelaajaa pelaavat toisiaan vastaan? Tarkkuuslaukauskisa, jossa voit käydä rauhassa kolaamassa kilpakumppaneitasi, jotka yrittävät hakea kiekkoa siitä sinun laukaussektorisi vierestä?
Tällaista party-pelimuotoa toivoisin näihin moderneihinkin peleihin, sillä siinä missä kiekkopelit ovat menneet eteenpäin realismin, kontrollin ja simulaation saralla, on menetetty se tietty mahdollisuus heittää ohjain kaverille ja antaa tämänkin pitää hauskaa virtuaalikiekon parissa, vaikkei tämä koskaan ennen olekaan pelannut mitään ”änäriä”.
Vuosi 2005 — NHL 06 ja NHL 2K6
Uusi vuosi ja vuoden 2005 lopulla olisi ilmestyvä uusi konsoli. EA:n puolella pitäydyttiin vielä vanhan konsolin kiemuroissa, mutta 2K Sportsin puolella katsottiin rohkeasti tulevaan ja julkaistiin NHL 2K6 uudelle Xbox 360 -konsolille.
EA Sports vei peliään yhä kauemmaksi arcade-kiekkoilun suuntaan, kun ensimmäinen versio taitotapeista tuli nolla-kutosen mukana. Tämä ilo tosin oli lyhytaikainen, sillä taitotikku oli ennemmin tempputikku, jolla saattoi tehdä trikkejä, joita näkee tähdistöotteluiden erätauoilla eikä arkipäiväisissä jääkiekko-otteluissa.
Kaukalon ulkopuolella peli tuntui hyvin pitkälle samalta kuin edellisvuoden versio, mitä nyt pakolliset rosteripäivitykset ja grafiikkaparannukset kuuluivat pakettiin.
Vuoden 2005 kiekkokeisarin viitan sai kuitenkin päälleen NHL 2K6, joka kehitti peliään simulaattorin suuntaan. Suurimpina uudistuksina oli mahdollisuus ottaa maalivahti haltuun lennosta läpiajotilanteissa ja ikonisyöttäminen, eli syöttökohteen valitseminen nappia painamalla. Lisämoodien joukkoon oli ilmestynyt suositun bilepelimuodon lisäksi tikapuuturnaukset, jossa pelaaja ottaa matsia NHL:n tähtipelaajien ja pelinkehittäjien kasaamista tähtisikermistä.
Keisarin viitta sopi tosin vain vanhemman konsolisukupolven edustajille, sillä Xbox 360 -versio ei onnistunut aivan samalla tavalla. Samalla 2K-sarja menetti ESPN-lisenssit, mikä teki pelin presentaatiosta vaatimattomamman kuin edeltäjänsä.
Vuosi 2006 — NHL 07 ja NHL 2K7
EA Sportsin NHL 07 mullisti kiekkopelit täysin, tai ainakin sen Xbox 360 -versio, jossa lanseerattiin uusi ja mullistava ohjaussysteemi, joka perustui kokonaan kahden tapin käyttämiseen. PS2-, PC- ja Xbox-käyttäjät joutuivat tyytymään vanhanaikaisiin nappikontrolleihin. 360-versio teki EA:n videopelilätkään sen kauan kaipaaman mullistuksen, vaikkakin tappikontrollit veivät samalla valtavan kasan vanhoja klassikkopelimuotoja, jättäen jäljelle vain online-pelit ja managerointimoodin.
Uusi konsolisukupolvi antoi EA:lle myös mahdollisuuden tehdä grafiikastaan uskomattoman herkullisen näköistä, ja äänipuolella taas ESPN-kanavan vanhat konkarit Gary Thorne ja Bill Clement tekevät selostuksesta suloista kuunnella.
PS3-omistajille NHL 2K7 oli ainoa kiekkovaihtoehto, mutta onneksi se oli hyvä vaihtoehto, vaikkakin EA Sportsin tappikontrollit tekivät siitä vanhentuneen suunnilleen julkaisupäivänä.
2K-sarja yritti tässä versiossa mielenkiintoista ”Cinemotion”-presentaatiota. Siinä missä tavallisesti lätkäpelit yrittävät simuloida mahdollisimman pitkälle televisiosta nähtäviä lätkäotteluita, oli Cinemotionin tarkoitus tehdä jokaisesta ottelusta oma pieni lätkäleffansa käyttäen musiikkia, kuvakulmia ja muita elokuvista tuttuja visuaalisia kikkoja. Vanhat tutut partypelit ja minikaukalopelit olivat edelleen mukana, mutta mitään varsinaisesti uutta ja taitotikkujen kaltaista mullistavaa peli ei tarjonnut. Näiden lisäksi 2K7 jäi graafisesti kuitenkin kilometrien päähän EA:n pelistä ja 2K Sportsin käyttämä pelimoottori alkoi näyttää vanhalta itäautolta verrattuna kilpailijan uuteen italialaiskilpuriin.
Liity mukaamme artikkelisarjan viimeiseen osaan, jossa näemme, minkälaisia kikkoja EA Sports tekee taitotikullaan, ja kuinka käy sen ankaralle kilpailijalle, 2K Sportsin kiekkosarjalle.