Pari vuotta sitten julkaistu Sleeping Dogs oli yksi sen vuoden positiivisimmista yllättäjistä. United Front Gamesin kehittämä avoimen maailman toimintapeli ei ollut vain ontto jäljitelmä edustamansa genren pioneerista, Grand Theft Autosta, vaan sisälsi joukon pelimekaanisia ominaisuuksia, jotka erottivat sen positiivisesti esikuvastaan. Sleeping Dogs ei kuitenkaan ilmeisesti päässyt kehittäjiensä mielestä täysiin oikeuksiinsa vanhalla konsoliraudalla, sillä pelistä on nyt julkaistu myös paranneltu Definitive Edition -versio Xbox One- ja PS4-konsoleille. Tyypilliseen tapaan tämä definitiivinen kasvojenkohotus tuo mukanaan myös kaikki alkuperäiseen versioon julkaistut lisäsisältöpaketit, joten pelkät visuaaliset parannukset eivät ole ainoa syy palata takaisin Hong Kongin alamaailmaan. Livegamersin alkuperäinen Sleeping Dogs -arvostelu antaa loistavan kuvan pelistä yleisesti, tämä teksti pyrkii lähinnä tarkastelemaan uudelleenjulkaisun laatua. Arvostelukopiona toimi tällä kertaa PS4-versio.
Tuore tuulahdus idästä
Sleeping Dogs on siis avoimen maailman toimintapeli, joka kuitenkin eroaa muista saman genren tunnetuista edustajista muutamalla merkittävällä tavalla: pelin tapahtumat sijoittuvat länsimaisen ympäristön sijaan Hong Kongiin, päähahmona toimiva Wei Shen ei ole vain tyypillinen gangsteri, vaan peitetehtävissä toimiva poliisi, ja pelin toiminta painottuu räiskimisen sijaan enemmän lähitaisteluihin. Nämä kolme erottavaa tekijää olivat aikoinaan pelin vahvimpia osa-alueita, ja sama pätee edelleen. Sleeping Dogsin tarina ei varsinaisesti ole mikään suuria tunteita herättävä mestariteos, mutta se on viihdyttävä ja jaksaa pitää otteessaan toisella läpipeluukerralla ihan yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin. Kyseessä on siis melko perinteistä kaavaa noudattava peitetehtävätarina, jonka keskiössä käsitellään kahden identiteetin ylläpitämisen tuomia vaaroja ja vaikeuksia. Tarinankerronnan lisäksi peitetehtäväaspekti tarjoaa tuoreita tuulahduksia myös pelin tehtävärakenteeseen, sillä pelaaja pääsee kahden identiteetin varjolla suorittamaan tehtäviä niin poliisin, kuin myös rikollisen roolissa. Yleisesti ottaen rikollistoimintaa sisältävät tehtävät ovat kuitenkin viihdyttävämpiä.
Peliympäristönä toimivaan Hong Kongiin palaa myös mielellään uudelleen; kyseessä on värikäs ja vilkas kaupunki, joka sisältää paljon tekemistä ja löydettävää – pelaaja voi esimerkiksi kuluttaa aikaansa kilpa-ajoissa ja tappeluturnauksissa tai ihan vain etsiskelemällä erilaisia keräilyesineitä kaupungin pimeimmistä nurkista. Ikävä kyllä tietynlainen eläväisyys ja persoonallisuus tästä idän ihmeestä kuitenkin puuttuu; katuja kansoittavat tekoälyhahmot tuntuvat enemmänkin lavasteilta kuin eläviltä asukkailta. Sleeping Dogsin viihdyttävin osa-alue on kuitenkin ehdottomasti sen taistelumekaniikka. Kyseessä on Lepakkomiehen Arkham-pelisarjasta tutuksi tullut mekaniikka, jossa taistelut koostuvat iskujen ja vastaiskuista tarkasta yhdistelystä – nukkuvan koiran kohdalla taistelut ovat vain huomattavasti raaempia. Pelaaja voi nyrkkiensä lisäksi käyttää taisteluissa myös monenmoisia lyöntiaseita, joita voi napata joko itse vastustajilta tai ihan vain ympäristöstä. Taisteluiden kohokohdaksi muodostuukin usein itse ympäristö, jota voi hyödyntää erilaisissa lopetusliikkeissä; pelaaja voi esimerkiksi silottaa vastustajan poskea ilmastolaitteen tuulettimessa tai lävistää vihollisen katosta roikkuvaan lihakoukkuun – erilaisia vaihtoehtoja on valtava määrä, joten taistelut pysyvät mielenkiintoisina aina viimeisille metreille saakka.
Definitiivinen koira
Koska kyseessä on visuaalisten parannusten ja lisäsisältömateriaalin avulla ratsastava uudelleenjulkaisu, ovat nämä myös niitä ominaisuuksia, jotka loppupeleissä määräävät pelin todellisen arvon – ainakin niille pelaajille, jotka ovat jo alkuperäistä versiota pelanneet. Sleeping Dogs: Definitive Edition on kyllä yleisesti ottaen varsin kaunis peli, varsinkin kun Hong Kongissa on sadekeli, mutta kaiken lisätyn kerman läpi paistaa se tosiasia, että kyseessä on kaksi vuotta vanha peli. Näkyvimmät parannukset tulevat vilkkaamman liikenteen, pidemmän piirtoetäisyyden ja paremman valaistuksen muodossa, mutta ikävä kyllä kukin näistä osa-alueista kärsii satunnaisista epäjohdonmukaisuuksista, kuten liikenteen määrä. Definitive Editionin Hong Kong sisältää kyllä pääasiallisesti paljon liikennettä, mutta ajoittain vastaan tulee myös tilanteita, varsinkin autolla kaahaillessa, kun pelaaja huomaa olevansa täysin yksin kaduilla. Nämä hetket hiertävät ikävästi immersion tunnetta, varsinkin kun ottaa huomioon, että kyseessä pitäisi olla yli seitsemän miljoonan ihmisen asuttama kaupunki. Toisaalta, kun liikennettä sattuu olemaan enemmän, ottaa pelin ruudunpäivitys pienen kolauksen. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia hetkiä.
Visuaalisten parannusten lisäksi tämän definitiivisen version arvoa ovat pönkittämässä kaikki lisäsisältöpaketit, jotka alkuperäiseen versioon on julkaistu. Pelin virallisten infosivujen mukaan päivitetty versio sisältää siis yhteensä 24 erilaista dlc-pakettia – suurin osa näistä on kuitenkin vain satunnaisia lisätehtäviä tai uusia asusteita. Todellista sisällöllistä arvoa tästä dlc-rykelmästä edustavat oikeastaan vain kolme tarinavetoista pakettia: Nightmare in North Point, Zodiac Tournament ja Year of the Snake. Nightmare in North Point on koplan oudoin tapaus, sillä siinä pelaaja laitetaan kummitusjahtiin. Eriskummalinen asetelma on selitettävissä sillä, että kyseinen dlc-paketti julkaistiin Pyhäinpäivän aikoihin. Zodiac Tournamentin toiminta painottuu puolestaan pelin loistavan taistelumekaniikan ympärille, kun Wei Shen saa tehtäväkseen tutkia laitonta taistelurinkiä. Viimeisenä julkaistu Year of the Snake tarjoaa puolestaan hieman normaalimpaa toimintaa, kun Wei Shen päätyy selvittämään pähkähullun kultin itsetuhoisia aikeita. Näiden kolmen lisäsisältöpaketin avulla pelille tulee lisäpituutta muutaman tunnin verran, mutta kokonaiskokemuksen kantilta ne eivät kuitenkaan ole oleellisia. Mainittakoon vielä, että Nightmare in North Point- ja Year of the Snake -lisäosat ovat käynnistettävissä suoraan päävalikon kautta, mutta Zodiac Tournament avautuu vain päätarinaan, ja vasta kun pelaaja on suorittanut tarpeeksi tehtäviä ja oppinut tietyn määrän taisteluliikkeitä. Itselläni taisi olla lähemmäs viisi tuntia peliä alla, kun Zodiac-tarinahaara aukesi.
Sleeping Dogs: Definitive Edition on hyvin perinteinen uudelleenjulkaisu; peli sisältää riittävästi parannuksia ja lisämateriaalia oikeuttaakseen lisänimensä, mutta liian vähän todellista arvoa oikeuttaakseen uudelleenhankinnan. Lähtökohtaisesti Sleeping Dogs on kuitenkin yksi viihdyttävimpiä avoimen maailman toimintapelejä, joten jos alkuperäinen versio on jostain syystä jäänyt kokematta, niin tätä pakettia ei kannata ohittaa. Jos kuitenkin oln jo Wei Shenin saappaissa tallaillut, kannattaa tämä uudelleenjulkaisu jättää hyllyyn odottamaan reippaampia alennuspäiviä.
Hyvää
+ Taistelujärjestelmä
+ Hurjasti sisältöä
+ Tarina
+ Itämainen ympäristö
Huonoa
– Hong Kong tuntuu elottomalta
Kiitokset Namco Bandaille arvostelukappaleesta!