Mitä voi sanoa ”pelistä”, joka ei koskaan lopu ja jossa voi tehdä melkein mitä tahansa? Team Dakotan Project Spark kannustaa kaikkia vapauttamaan sisäisen pelintekijänsä.
Project Sparkia ei ehkä kannata ajatella pelinä, ainakaan sanan perinteisemmässä merkityksessä. Enemmänkin sitä voisi pitää tyhjänä tauluna ja työkalupakkina, joiden avulla kuka tahansa voi päästää luovuutensa valloilleen ja luoda kokonaisen maailman täysin tyhjästä. Siitä löytyy toki tarinallisia ja seikkailullisiakin elementtejä, mutta pääosaa näyttelee geneerisen sankarin sijaan käyttäjän oma mielikuvitus – joskin rajat tulevat jossain vaiheessa väistämättä vastaan.
Alussa voi heittäytyä kattavan ja yksityiskohtaisen tutoriaalin hellään syleilyyn ja oppia kuin huomaamatta luomaan omia seikkailujaan. Aivan ensimmäiseksi peli tarvitsee sankarin, ja sankari tarvitsee – elinympäristön lisäksi – vihollisia. Vihulaiset voi valita peikkojen ja bandiittien väliltä. Yksinkertaisesti tutoriaalin idea on siis sankarin, ympäristön ja vihollisten valitseminen. Mukaan voi ympätä vielä tehtävän sankarin suoritettavaksi – eli tietyn objektin hankkimisen takaisin vihollisilta – ja pim! Projekt Spark on luonut pelin, ja sankari voi lähteä matkaan.
Yksinkertaisuuden ystäville tarjolla on Crossroads-niminen moodi, jossa peliä rakennetaan muutamien joko/tai-kysymysten avulla. Vaikuttamaan pääsee esimerkiksi vihollisiin, sankariin, vuorokaudenaikaan ja tapahtumaympäristöön. Valintojen pohjalta valmistuu vaikkapa yökeikka bandiittien valtaamaan kylään. Crossroads on tutoriaalin ohella näppärä tapa päästä alkuun, mutta ne todelliset bileet alkavat vasta Create-moodin myötä. Createn myötä aukeaa nimittäin maailma, jolla ei tunnu ihan heti olevan loppua. Sparkin tarjoamat kehitystyökalut ovat tarpeeksi yksinkertaiset käyttää, jotta tekeminen tuntuu mielekkäältä, mutta toisaalta myös riittävän monipuoliset omien visioiden toteuttamista varten.
Project Spark on myös valtavan älykäs ja käyttäjäystävällinen luomisalusta, sillä siitä on poistettu paljon ”turhaa” ja aikaavievää määrittelyä käyttäjän päätä vaivaamasta. Kaikki perustuu yksinkertaisuuteen, ja pohjalla oleva Kode-ohjelmointiympäristö perustuukin alunperin lapsille tarkoitettuun visuaaliseen luomistyökaluun. Ihanan iisiä. Sivellin käteen vaan, ja maailmaa maalaamaan. Yksinkertaisimmillaan maailman luominen todella on noin helppoa. Jos sivellintä heiluttaa niityllä, sinne ilmestyy kukkia. Vuoret taas saavat lumipeitteen ja niin edelleen. Yksityiskohtiin mieltynyt taiteilija taas voi asetella yksitellen vaikka koko pelinsä joka ikisen kiven ja kannon. Objekteja voi myös tuunata mieleisikseen; esimerkiksi venyttämällä, värittämällä ja vääntelemällä saa aikaan aika hauskan näköisiä mönkiäisiä. Vaativampi käyttäjä voi kustomoida erilaisia siveltimiä erilaisia käyttötarkoituksia varten.
Ulkonäön puolesta Sparkia on verrattu Fableen. Eikä välttämättä ihan suotta. Rehevä fantasiamaisuus paistaa grafiikasta vahvasti läpi, eikä Spark olisikaan ehkä paras mahdollinen valinta vaikkapa realistisen scifi-pelin luomisalustaksi. Tosin, muun muassa Minecraft-, Tetris- – ja tietysti Fable-kopioita onkin Project Sparkin avulla jo ehditty luomaan, joten eiköhän joku ehdi vielä sen Halo-versionkin vääntää.
Monet objektit on peitetty coming soon -lätkän alle, joidenkin komentojen käyttötarkoitusta saa käyttökuvauksen puuttuessa ainoastaan arvailla, ja bugeihinkin törmäilee tasaisin väliajoin. Mutta niiden kanssa voi elää, kun kyseessä kuitenkin on vasta beta-versio. Vaikka suurin osa tarjolla olevasta sisällöstä onkin täysin vapaasti käytettävissä, Sparkista löytyy myös premium-sisältöä, jota saa avattua käyttöönsä pelin sisäisillä valuutoilla, Crediteillä ja Tokeneilla. Tokeneita ostetaan oikealla rahalla ja Creditejä ansaitaan suorittamalla haastetehtäviä.
Yhteisöllisyys on päivän sana myös Project Sparkissa. Omat aikaansaannoksensa voi jakaa muiden käyttäjien kanssa, ja vastaavasti käyttäjä itse pääsee käsiksi muiden hengentuotoksiin, joita pääsee muuten myös itse sorkkimaan ja muokkaamaan mieleisikseen. Koko kunniaa ei muiden kättenjäljestä pääse kuitenkaan ottamaan, vaikka sitä muokkailisikin ja sen jälkeen julkaisi omanaan. Spark pysyy nimittäin kiitettävästi perillä siitä, onko kyseessä alkuperäisteos vai toisen käyttäjän parantelema versio. Vaikka kaikki muiden käyttäjien luoma sisältö ei kovin mielenkiintoista olekaan, pelkästään sen tutkimiseen, kokeilemiseen ja sorkkimiseen saa helposti kulumaan useita (kymmeniä) tunteja. Tekeminen ei siis Project Sparkin kanssa ihan heti lopu kesken.
Jo pelkän betan perusteella tulevaisuuden täysversiota voinee pitää varsin merkittävänä tapauksena. Toivon Project Sparkille loistavaa tulevaisuutta ja paljon sykähdyttäviä hetkiä kaikille sen käyttäjille.