Red Faction oli yksi edellisen konsolisukupolven ensimmäisistä hittipeleistä. Tuhoutuva ympäristö oli seitsemän vuotta sitten jotain todella mullistavaa ja peli menestyikin melko hyvin. Nyt alkuperäiset pelit luonut Volition tuo pelisarjan myös uuden sukupolven konsoleille. Red Faction: Guerrillan on määrä ilmestyä ensi vuoden alkupuoliskolla. Pelistä on tällä hetkellä käynnissä koko elokuun kestävä moninpelibeta, johon pääsimme tietysti mukaan.
Uusia tuulia
Peli sijoittuu edelleen Marsiin, jossa kapinoivat kaivostyöläiset taistelevat EDF-joukkoja vastaan. Suurin ja näkyvin uudistus pelisarjan tuttuun kaavaan on kuvakulman muutos ensimmäisestä persoonasta kolmanteen persoonaan. Myös tuhoutuva ympäristö on kokenut muutoksia. Ainakaan moninpelin puolella maaston hajoamista odottavat pelaajat joutuvat valitettavasti pettymään, sillä ainoastaan rakennukset ja esineet hajoavat. Mutta ne hajoavatkin sitten kunnolla! Rakennukset sortuvat uskottavasti tukipilareiden hajotessa ja kaikki rakennuksien osat pystyy hajottamaan aivan palasiksi, toisin kuin esimerkiksi Battlefield: Bad Companyssä. Kentät on tungettu täyteen erilaisia seiniä ja muurinpätkiä, joten omia reittejä pystyy tekemään näppärästi tuhoamalla palasen seinästä. Hajoamista lukuunottamatta pelin ulkoasu ei päätä huimaa, mikä johtunee osittain tyylisuunnasta. Ihmetystä aiheuttaa myös takkuileva ruudunpäivitys.
Muuten betan tekninen toteutus on melko hyvin kohdallaan. Peli apinoi onnistuneesti Haloista ja Call of Duty 4:stä tutut playlist- ja party-mekaniikat ja peliseuranhaku käy melko nopeasti. Välillä seuranhaku tosin jumittaa melkoisen pahasti ja matsia etsiessä kuluu tovi jos toinenkin. Lobbyssä on myös ärsyttävä aikalaskuri, joka nollaantuu joka kerta kun uusi pelaaja liittyy tai lähtee lobbystä eikä peliä voi käynnistää ennen kuin laskuri näyttää nollaa.
Call of Dutystä on lainattu myös kokemuspisteisiin perustuva hahmon tason nouseminen, joskaan uusia aseita tai muuta vastaavaa ei Red Factionissa voi korkeammilla tasoilla avata. Betan kahdesta eri pelimuodosta Team Anarchy on perinteistä team deathmatchia. Damage Control on pelimuodoista mielenkiintoisempi, sillä siinä pelaajien täytyy rakentaa kartalle löytyviin pisteisiin rakennuksia ja vastaavasti tuhota vastustajien rakennuksia.
Kontrollipuolella pelistä ei löydy juurikaan valitettavaa, vaan kaikki toimii niin kuin pitääkin. Pienenä miinuksena kameran kuvakulmaa ei voi kuitenkaan vaihtaa, kuten useimmissa uusissa kolmannen persoonan räiskintäpeleissä. Nykytrendin vastaisesti pelistä ei löydy myöskään minkäänlaista suojaus-systeemiä, mikä pakottaa pelaajat liikkumaan ympäri kenttää. Tämä on hiukan kaksipiippuinen asia, sillä nyt suojan hakeminen ja löytäminen on melko haastavaa tuhoutuvan irtaimiston ja hiukan tönkön kyykistymistilan myötä. Toisaalta ratkaisu myös nostaa pelin tempoa huomattavasti esimerkiksi Gears of Wariin verrattuna.
Uusia tuhovälineitä
Uutena ominaisuutena betan kahdesta kentästä löytyy reppuja, joilla saa käyttöön erilaisia kykyjä; esimerkiksi jetpack-reppu sekä väliaikaisen nopeusboostin tarjoileva Fleetfoot. Ylivoimainen suosikkini reppukyvyistä on kuitenkin Rhino, jolla pelaaja tekee tuhovoimaisen ryntäyksen tuhoten kaiken mitä edestä löytyy. Kykyjä voi käyttää vasemmasta bumper-napista aina muutaman sekunnin odottamisen jälkeen. Taitava pelaaja osaa käyttää kykyjä juuri oikealla hetkellä ja kääntää taistelun edukseen niiden avulla. Molemmat betan kentistä ovat melko samanlaiseen, avoimeen kalliomaastoon sijoittuvia eivätkä eroa toisistaan oikeastaan kuin värimaailman osalta.
Pelin asevalikoima on mielenkiintoinen. Usein aloitusaseena toimiva valtava leka on yksi tuhovoimaisimmista melee-aseista koskaan: yhdestä osumasta tappava järkäle tuhoaa myös ympäristöä melkoisella voimalla. Muista aseista mainittakoon Grinder, joka syöksee pyöriviä sirkkelinteriä tappavalla vauhdilla. Muuten aseet ovat melko perinteistä räiskintäkamaa sinkoineen, miinoineen ja haulikkoineen.
Uusia ongelmia
Vaikka pelistä löytyy hyviäkin puolia, ei se kuitenkaan onnistu vakuuttamaan. Parin mielenkiintoisen aseen, esineiden ja hienon hajoamismekaniikan ohella peli ei valitettavasti tarjoile mitään uutta genreensä, ja itse räiskintä tuntuu harvinaisen tylsältä ja vaisulta, etenkin Call of Duty 4:n ja Battlefield: Bad Companyn jälkeen. Muutaman matsin jälkeen pelaajan mielen valtaa tunne siitä kuin olisi joskus pelannut jotain vastaavaa aikaisemminkin. Kokonaisuutena pelistä jääkin hieman laimea maku jokaisella rintamalla, etenkin kenttäsuunnittelun, graafisen toteutuksen ja pelattavuuden osalta.
Periaatteessa Red Faction: Guerrillassa olisi ainekset jopa pieneen moninpelihittiin, mutta se jokin jää puuttumaan. Nyt sen parissa viihtyy hetken, mutta hetken kuluttua peli alkaa toistamaan itseään liikaa eikä sen pariin enää tule palattua. Call of Dutystä tai Halosta tuttu addiktiivisuus loistaa poissaolollaan.
Kehitystiimillä on kuitenkin nyt loistava mahdollisuus parantaa peliään ennen ensi vuonna tapahtuvaa julkaisua. Täytyy myös muistaa, että pelin kehitystyössä on luultavasti panostettu enemmän yksinpeliin, josta ei olla vielä paljastettu juurikaan tietoja. Toivotaan, että muutoksia tapahtuu, sillä pienellä hiomisella tuloksena voi olla jotain odottamisen arvoista.