Erilaiset mainosvideot ja trailerit ovat varsinkin YouTuben lyötyä läpi napanneet ison osan eri videopelien markkinointikampanjoista. Yleensä niillä pyritään välittämään pelintekijöiden visio kuluttajalle tulevasta, pelialaa järisyttävästä julkaisusta. Usein niillä nähdäänkin pätkiä pelikuvaa ainakin jostakin pelin versiosta, ja jos videot ovat CGI-trailereita, pyritään niillä ainakin viestimään kyseisen pelimaalman tunnelma katsojalle.
Aina silloin tällöin kuitenkin joku taho haluaa ottaa riskin ja olla erilainen, eli poiketa massasta. Tässä artikkelissa käsitelläänkin näitä, joko kulttimaineeseen nousseita markkinoinnin helmiä tai käden kohti otsalohkoa vieneitä, masentavia kikkakolmosia. Alta löytyviä trailereita kuitenkin yhdistää yksi asia: ne poikkeavat massasta. Ne ovat rohkeasti erilaisia. Mikäli listauksesta puuttuu mielestäsi joku mainontakenttien outolintu, vinkkaa siitä rohkeasti alhaalla kommenttikentässä.
Mitäpä Japanissa ei olisi tehty…
Aloitetaan listaus helpolla. Kiitos ihmekeksintö Internetin, toisten ihmisten kustannuksella voi naureskella vielä vuosikymmeniä myöhemmin maapallon eri kolkissa. Yllä oleva tanssipätkä yrittää (epätoivoisesti) mainostaa SNESille 90-luvun alussa julkaistua The Legend of Zelda: A Link to the Past -peliä. Olihan tuo ajanjakso toki pelialaa(kin) markkinoiville rankkaa ja haastavaa, mutta…
Toki, olisihan se mielenkiintoista nähdä vuonna 2015 esimerkiksi muutaman kuukauden päästä saapuvan Halo 5: Guardiansin markkinointia vastaavilla tanssiliikkeillä. Jos näin tapahtuu, muista sitten mainita kaverillesi tämän artikkelin kirjoittajan tappiinsa viritetystä kristallipallosta.
Niin mikä kohdeyleisö?
Jam Sessions on Nintendo DS:lle Ubisoftin toimesta julkaistu musiikkipeli. Ottaen huomioon pelin ikärajasuosituksen (soveltuu kaikille), sen Australiassa käytetyssä tv-mainoksessa sanotaan hämmentävän monta kertaa v-alkuinen kirosana. Mainosyhtiö halusi ilmeisesti varmistaa kukkahattujen ilmaan lentämisen ja aamukahvien nenäonteloihin suuntautumisen, sillä kyseisillä kirosanoilla kanssakuulijoiden tärykalvoja hellii varsin nuori pojankloppi. Yllä oleva mainos on aikanaan saanut vanhemmat varmasti ryntäämään kauppoihin, jotta se (liian) iloinen lapsukainen alkaisi vihdoin heittelemään telkkareita ikkunasta ja sekoilemaan alasti kaupungilla, nenä tottakai valkoisena.
Toki, mainos sai varmasti huomiota, mutta onko kaikki julkisuus sittenkään aina ihan hyvästä?
Ohikiitävää
Ennen kuin innokkaimmilla pilkkua tökkivillä kastuu housut, todettakoon se fakta, ettei Xbox ole peli. Venytetään siis artikkelin erittäin tiukkoja sääntöjä.
Yksi tapa markkinoida tuotetta on ottaa jokin väsynyt fraasi ja kääntää se täysin ylösalaisin. Vähän tämän suuntaisesti toimittiin, kun Microsoft toi oman mustan kummajaisensa ihmisten olohuoneisiin, tai sinne teinien haiseviin makkareihin. Kyllä, siis se yhtiö, joka tekee niitä blue screen -simulaattoreita. Ei tule ikinä onnistumaan.
Mainoskampanjassa painotetaan elämän lyhyyttä, joten mikä olisikaan parempi tapa viettää tämä lyhyt maallinen vaelluksemme, kuin istua pelikonsolin äärellä. Ei sillä tavalla elämä välttämättä pitene, mutta rinnakkaisia elämiä on varmasti keskivertoa kuolevaista enemmän. Kieltämättä nyt, kun aihetta pidemmälle miettii, jopa pelisivuston päätoimittaja löytää itsensä miettimässä lyhyen elämänsä kuluttamista tv:tä tuijottaen. Mikä järki?! Katson jälleen epätavallisen kirkkaaseen kristallipallooni ja näen itseni pelaamassa kahden tunnin päästä The Witcher 3: Wild Huntia. Joka tapauksessa, mainos tuli itselleni ensimmäisenä mieleen tätä artikkelia pohtiessani, joten on kyseisen kampanjan suhteen jotain tehty oikein. Onhan kyseessä kuitenkin noin 13 vuotta vanha mainos.
Brittiläisen Bartle Bogle Hegartyn mainos on muuten voittanut useita alan palkintoja. Vyöltä löytyy muun muassa Cannes Lions International Advertising Festivalin ja British Television Advertising Awardsin myöntämiä pystejä.
Darrainen orava puree ja lyö
Kuinka varmistaa, ettei peliä erehdytä luulemaan lastenpeliksi? Conker’s Bad Fur Dayn markkinoinnista saa osviittaa kyseisen ongelman ratkaisemiseen. Peli julkaistiin alunperin Nintendo 64:lle. Rare oli ennen krapulaisen oravan saapumista julkaissut alustalle mekaniikaltaan samantapaisia lastenpelejä, mutta sisällöltään peli on sitten hieman aikuisempaan makuun suunniteltu. Dokaavan oravan on päästävä kotiin, ja markkinoille tulisi viestittää, että päähenkilö ei ole mikä tahansa söpö huiskuhäntä. Piereskelevä, oksenteleva ja vähäpukeisten naisten seurassa viihtyvä promillehirmu on saatu melko hyvin tiivistettyä yhteen mainokseen.
Toisin kuin aiemmin yllä, tässä mainoksessa kohtaavat pelin kohdeyleisö ja mainontatapa. Tekele löytyy muuten Xbox Onelle hiljattain julkaistulta Rare Replay -kokoelmalta.
Cartman Brah!
Huumorimainoksissa on aina riski. Verrattuna muihin artikkelin mainoksiin, ei The Stanley Parablen mainos ole välttämättä yhtä repäisevä tai suuresti massasta poikkeava. Trailerissa kuitenkin ollaan ajan hermolla, trailerihan lähtee liikkeelle kuvitteellisella Let’s Play -introlla. Pätkällä asetutaan poikkeuksellisesti ”pelin ulkopuolelle”, ja oikeastaan sen kepeä tunnelma muuttuu lopulta harvinaisen ahdistavaksi.
Traileri on jäänyt mieleeni lähinnä siksi, että se kuvastaa mainostettua peliä harvinaisen hyvin. Noin neliminuuttisesta trailerista käy hyvin ilmi, miten yksinkertaisesta, mutta lopulta hyvin diipistä ajatusleikistä pelissä onkaan kyse.
Pakko olla kreisi!
Yksi tapa jäädä ihmisten mieleen on vetää turvallisesti överiksi. Madden NFL 15 puki videon muotoon sen, mikä monessa taloudessa on (hupaisan) totta. Urheilupelikauden lähtiessä kunnolla käyntiin, on puoliso ainoastaan tiellä. Vain voitettu matsi merkitsee. Mainos vedettiin överisti, mutta siinä oli kuitenkin peliin liittyvä selkeä punainen lanka.
Samaa ei voi tuoreesta Madden NFL 16 -mainoksesta sanoa. Kyseinen, yllä oleva tekele, on varmasti ainoa urheilupelistä julkaistu traileri, jolla nähdään vastaava määrä moottoripyöriä, dinosauruksia ja räjähdyksiä, mutta viisi minuuttia on jo ehkä hieman liikaa.
Ja se on sekava. Tietysti, kun lähdetään korottamaan edellisvuoden ”sekoboltsimenoa”, on mainoskampanjoita kehittävillä tahoilla suuret paineet lyödä aina edellisvuosia hauskempaa, suurempaa ja sekavampaa meininkiä mainoksiin. Yllä oleva on hyvä esimerkki siitä, kun kukaan ei sano ei, ja kaikilla on vähän liian yhtenäinen huumorintaju.
Ole erilainen!
Artikkelin viimeisen esimerkin on tarkoitus osoittaa, että mainos voi olla mieleenpainuva ja erikoinen ja silti erittäin laadukas. Erikoisen mainoksesta tekee se, että sen tapahtumat etenevät takaperin. Pelkkä maassa makaava tuntematon ihminen ei välttämättä herätä katselijassa tunteita, mutta mitä enemmän perheen taustat valoittuvat, sitä koskettavampi videosta tulee. Pätkällä nähdään erään tavallisen perheen epätoivoinen, hotellihuoneeseen sijoittuva taistelu zombilaumaa vastaan. Siinä nähdään syystä tai toisesta toisistaan eronneiden perheenjäsenten hetkellinen, lyhyt kohtaaminen. Lopunhan me kaikki tiedämme, se on jo nähty.
Ja siinä piilee koko trailerin hienous. Videon tarkoituksena on viestittää katsojalle tapahtumien epätoivo, ja se todella välittyy. Seuraat perheen taistelua, mutta takaraivoosi on jo iskostunut kuva ikkunasta paiskautuneesta pikkutytöstä. Taistelu on turhaa, ylivoima
on voittamaton. Tilanne on toivoton. Harva kolmeminuuttinen mainos onnistuu välittämään elokuvan, sarjan tai pelin maailman toivottomuutta yhtä tehokkaasti kuin vuonna 2011 julkaistu traileri Dead Islandista.
Portti aikamme populaarikulttuuriin
Mainokset toimivat tietynlaisena aikakoneena aikamme muoti-, populaari- ja muihin ilmiöihin. Toki nykyinen trailerikulttuuri on vienyt tämän ilmiön pelimainoksista etäämmälle. Kunniamainintana listan ulkopuolelta täytyy poikkeavista mainoksista ja trailereista mainita PlayStation 3:a promonnut muutamat painajaiset aiheuttanut vauvatraileri. Joskus eeppiseksi tarkoitettu mainos on vain pelottava. Ja sekös meitä naurattaa (ja pitää öisin hereillä).