Tales-pelisarja on länsimaissa siitä mielenkiintoisessa asemassa, että kiinnostusta on, mutta aina ei ole tiedossa suostuuko Namco Bandai lokalisoimaan tuotteensa Japanin ulkopuolelle. Sarjan 12. osa, Tales of Graces, on hyvä esimerkki tästä: pelin alkuperäinen Wii-julkaisu tapahtui vain Japanissa, eikä koskaan rantautunut muihin maanosiin. Playstation 3:lle julkaistu Tales of Graces f korjaa kuitenkin tuotteen puuttumisen kauppojemme hyllyissä julkaisulla, joka lupaa suoran käännöksen lisäksi myös paranneltuja grafiikoita ja erillisen epilogin, jota alkuperäisessä pelissä ei ollut.
Child’s play
Varoituksena todettakoon, että Tales of Gracesin aloitus on aivan umpisurkea. Pelin prologi seuraa päähenkilö Asphel Lantia ja tovereita näiden lapsuudessa, minkä jälkeen siirrytään ajassa seitsemän vuotta eteenpäin. Valitettavasti prologi kestää aivan liian kauan ja kun peli kirjaimellisesti alkaa anime-muksujen poimiessa kukkia niityltä, niin aikuinen mies tuhahtelee tuskastuneena jopa siinä määrin, että ensimmäisen pelatun tunnin jälkeen arvostelija oli jo valmis heittämään pelilevyn parvekkeelta. Onneksi peli palkitsee kokijansa, kunhan noin viisituntisesta esinäytöksestä selviää hengissä: Gracesin päästessä vauhtiin ylisöpöjen grafiikoiden ja turhan hilpeiden lapsiääninäyttelijöiden alta paljastuu vallan mainio JRPG, jota pelaa varsin mielellään.
Graces ei ole perinteinen japsirope siinä mielessä, että taistelu ei ole varsinaisesti vuoropohjaista. Pelaaja liikuttaa yhtä, tai vaihtoehtoisesti jokaista, hahmoa tateillaan pitkin taistelukenttää ja mätkii ja torjuu menemään minkä kerkeää. Vuorojen sijaan taistelut hyödyntävät toimintapisteitä, joita kuluttamalla pelaaja tuottaa ruudulle toinen toistaan komeampia liikkeitä ja sarjoja. Maagit ammentavat myös samasta pistealtaasta ja isompi loitsu tyhjentääkin pankin kerralla. Pisteet onneksi palautuvat nopeasti, jolloin taistelu pysyy vauhdikkaana ja mielenkiintoisena. Ongelmaksi muuttuu rajusti vaihteleva vaikeustaso: perusviholliset pätkitään klapeiksi varsin vaivattomasti, mutta kulman takaa ilmestyvä pomotaistelu saattaa ryöpyttää sankarikatraan lasarettikuntoon hetkessä, mikä aiheuttaa jonkin verran grindausta ja turhauttavia ylimääräisiä tasonnostajaisia. Kokemustasoista puheen ollen: kokemusta keräämällä nostetaan valinnanvaraisten titteleiden tasoja, joista hahmoille kertyy joko uusia tai kehittyneempiä vanhoja taitoja. Systeemi on varsin mielenkiintoinen ja antaa pelaajalle mahdollisuudet varsin monipuoliseen hahmonkehitykseen.
Fairy tales
Wii-käännöksenä pelin ulkoasu ei ole päätä huimaava, mutta terästetyt anime-henkiset grafiikat ovat riittävän hyvät, jotta pelaaja ei jää ihmettelemään niitä liikaa, vaan saa rauhassa keskittyä olennaiseen. Tarina on vauhtiin päästessään pätevä ja japanilaisille epätyypillisesti varsin koherentti kokonaisuus; tylsä alkukin onnistutaan sitomaan pätevästi pääjuoneen ja on siten jälkeenpäin hyvänä lisäperspektiivinä pelihahmoille. Pelin kesto on nykyajan standardien mukaan mittava: seikkailuun pitäisi saada helposti kulutettua jopa 50 tuntia.
Kokonaisuutena Tales of Graces f on varsin pätevä JRPG-genren edustaja. Vaikka levyn saa toistaiseksi asetettua vain Sonyn laitteeseen, kannattaa genren fanien pitää tämä titteli mielessä: hyviä itämaisia roolipelejä kun ei ole ainakaan liikaa länsimaissa tarjolla.
Katso pelin traileri: