Moni on varmasti todennut, että ei ole ihan yhdentekevää millaisella oheislaitteistokokoonpanolla pelejänsä pelaa – tämä on erityisesti totta tietokoneella pelatessa. Tällä kertaa Livegamersin syynäyksessä onkin siis pelaamisen oheislaitteisiin erikoistuneen Razer Ltd:n viimeisin lahja PC-pelaamiselle: Orbweaver-pelinäppäimistö. Kyseessä on kahdestakymmenestä mekaanisesta näppäimestä koostuva ”mininäppäimistö”, jonka on tarkoitus tarjota pelaajalle korkean laadun lisäksi myös huippuunsaviritetty pelimukavuus. Laadusta joutuu kuitenkin maksamaan, sillä kirjoitushetkellä Orbweaverin hinta on noin 140 euroa.
Tekniset tiedot:
• Kaksikymmentä (20) ohjelmoitavaa mekaanista näppäintä
• Ohjelmoitava kahdeksansuuntainen navigaationäppäin
• Kaksi (2) ohjelmoitavaa digitaalista peukalonäppäintä
• Säädettävissä olevat tuet ranteelle ja kämmenelle
• Rajoittamaton määrä peliprofiileja
• Kahdeksan (8) eri näppäinkonfiguraatiota kullekin profiilille
• Näppäimien taustavalaistus
• Rajoittamattomat makropituudet
• Synapse 2.0 -tuki
• Koko: 55 mm x 154 mm x 202 mm
• Paino: 395 g
Mitäs nämä tiedot sitten käytännössä tarkoittavat? Orbweaverin mekaaniset näppäimet perustuvat Cherry MX Blue –tekniikkaan, jonka ansiosta ne ovat erittäin kevyitä ja herkkiä, vaatien vain 50 gramman voiman per painallus. Mekaanisuuden taika onkin siis siinä, että napit rekisteröivät käyttäjän painalluksen huomattavasti nopeammin ja herkemmin kuin perinteisissä kumikuputeknologiaan perustuvissa näppäimistöissä. Cherry MX Blue –tekniikan toinen tunnuspiirre on painalluksista kuuluva naksahdus, joka on periaatteessa ilmoitus siitä, että painallus on rekisteröity. Jatkuva äänekäs napsahtelu saattaa kuitenkin käyttäjästä riippuen joko ärsyttää tai miellyttää.
Cherry MX Blue -tekniikan toimintaperiaate
Orbweaverin intuitiiviset näppäimet ovat lisäksi päällystetty ohuella mattapinnalla, joka auttaa sormia pysymään menossa mukana hieman hikisimmissäkin tilanteissa. Pimeissä tiloissa pelaamista on puolestaan helpotettu näppäimien taustavalaistuksella – taustaväriä ei pysty kuitenkaan vaihtamaan näppäinkohtaisesti, vaan tarjolla on vain Razerille tunnusomainen vihreä valo. Näppäimien varsinainen asettelu tuntuu kämmenelle erittäin miellyttävältä ja ergonomiselta – tosin sopivan asennon löytymisestä vastaavat loppupeleissä kuitenkin laitteessa olevat säädettävät tuet ranteelle ja kämmenelle.
Orbweaverissa olevien säätöominaisuuksien ansiosta laite muuntautuukin sopivaksi pelinäppäimistöksi niin pienehköille kämmenille kuin myös suuren suurille kourillekin. Ranne- ja kämmentuki on myös päällystetty pehmeällä mattapintaisella kumilla, joten pelaajan käsi lepää oikein mukavasti tukien päällä eikä valahda paikoiltaan löysimmissäkään olotiloissa. Olettaisin oman kämmeneni koon olevan hitusen pienehkön puolella, ja Orbweaverin ollessa minimisäädöillä minun täytyykin hieman ”kurottaa” ylettyäkseni ylimmän rivin näppäimiin – lasken tämän kuitenkin ihan normaaliksi toimenpiteeksi näppäimistöllä pelatessa. Laitteen suunnittelusta on kuitenkin aistittavissa, että sen säätömahdollisuuksissa on panostettu enemmän suurenevaan muuntautumiskykyyn kuin pienenevään.
Ranne- ja kämmentukien säätöjen lisäksi Orbweaverissa on niin sanottu peukaloalusta, joka sisältää kaksi digitaalista näppäintä ja yhden kahdeksansuuntaisen navigaationäppäimen. Jokainen näistä on tietysti myös erikseen ohjelmoitavissa. Peukaloalustaa pystyy myös muiden tukien tapaan säätämään joko lähemmäs tai kauemmas kämmentä – viisiportainen säätöratas tuo ehdottomasti suurimman variaation pelinäppäimistön kokoon. Jostain syystä tässä kohtaa Razer on kuitenkin päättänyt säästää Orbweaverin valmistuskustannuksissa, sillä peukaloalusta on täysin eri laatua kuin laitteen muut osat. Heiveröiseltä tuntuva muovinen lisäosa tuntuu jokseenkin irralliselta muuten niin tukevassa kokonaisuudessa. Alustassa olevat digitaaliset näppäimet ovat aivan liian herkkiä vähänkin hektisempään pelaamiseen – pienimmistä pieninkin peukalon hipaisu riittää aktivoimaan kunkin näppäimen, mikä tietysti aiheuttaa ikäviä tilanteita nopeatempoisissa räiskintäpeleissä. Olisi ollut toivottavaa, että näppäimien rekisteröintipisteet olisivat olleet hieman syvemmällä ja täten painallukset olisivat antaneet enemmän ”palautetta”. Peukaloalustan kahdesta digitaalisesta näppäimestä alemman suunnitteluratkaisu on kuitenkin se, joka aiheuttaa erityisesti kummastusta – välilyöntinäppäintä korvaamassa oleva horisontaalinen laatta tuntuu rakenteeltaan niin heikolta, että näen jo nyt mielessäni, kuinka se hajoaa intensiivisen pelisession aikana. Voisi olettaa, että tämän hintaluokan laite tuntuisi kauttaaltaan laadukkaalta ja loppuun mietityltä.
Erillisen yhden käden pelinäppäimistön ehdoton heikkous on tietysti näppäimien uudelleen konfigurointi jokaisen uuden pelin kohdalla. Razer on kuitenkin pyrkinyt keventämään myös tätä taakkaa tarjoamalla ilmaisen Synapse 2.0 –ohjelman, jonka käyttäjäystävällisen käyttöliittymän kautta näppäimien uudelleenkonfigurointi on helppoa kuin heinän teko. Pelaaja voi tallentaa haluamillensa peleille omat profiilit, joista kukin profiili voi sisältää jopa kahdeksan erilaista näppäinkonfiguraatiota. Näiden eri konfiguraatioiden, kuin myös peliprofiilien välillä, pystyy vaihtelemaan napin painalluksella – jos pelaaja näin tahtoo. Tämä ominaisuus voi olla erittäin hyödyllinen pelaajille, jotka haluavat esimerkiksi pelatessa vaihdella eri pelityyliä vaativien hahmoluokkien välillä. Näkisinkin, että peukaloalustassa oleva kahdeksansuuntainen navigaationäppäin on kuin luotu tätä ominaisuutta varten. Alustassa olevien valoyhdistelmien avulla pelaaja pystyy myös nopeasti päättelemään, mikä näppäinkonfiguraatio on milläkin hetkellä käytössä. Synapsen toinen hyödyllinen ominaisuus on käyttäjän kyky yhdistää kukin profiili tiettyyn ohjelmaan; eli kun olen liittänyt Battlefield 3:n .exe –tiedoston sille luotuun profiiliin, minun ei tarvitse jatkossa enää vaihtaa peliprofiilia Synapsen kautta, vaan luomani ”Batukka”-profiili latautuu automaattisesti pelin käynnistyessä.
Kyseessä on siis erittäin tuhti paketti ominaisuuksia ja vaihtoehtoja, joiden luulisi tyydyttävän vaativimmankin pelaajan tarpeet. Laadullisesti Orbweaver on huipputasoa, joskin peukaloalustan heiveröinen suunnitteluratkaisu verottaa hieman laitteen kokonaisolemuksesta. Kaikista hienouksista ja korkeasta laadusta huolimatta mielessäni pyörii yksi kysymys: miksi ostaa 140 euron laite rajoitetulla käyttötarkoituksella, kun sama yritys tarjoaa täysiverisen näppäimistön – Razer BlackWidow Ultimate 2013:n – vähintäänkin yhtä laadukkailla ominaisuuksilla mutta vain muutaman euron kalliimmalla? Kompaktin kokonsa puolesta Orbweaver on tietysti loistava ratkaisu matkusteleville pelaajille, mutta meille muille valintaa on vaikea perustella. Kyseessä on kuitenkin loppupeleissä makukysymys, joten jokainen tehköön oman ratkaisunsa lompakkoa kaivellessaan.
• + Mekaaninen näppäimistö
• + Ranne- ja kämmentuki
• + Hyvät säätöominaisuudet
• + Synapse 2.0 –ohjelman käyttäjäystävällisyys
• – Peukaloalustan heiveröinen olemus
• – Peukaloalustassa olevien näppäimien yliherkkyys
• – Korkea hinta
Kiitokset Razerille testikappaleesta!