Tomb Raider: Definitive Edition

Uusien konsolien julkaisusta on nyt kulunut enemmän tai vähemmän aikaa, ja tällä hetkellä elämme tyypillistä kuivaa kautta pelijulkaisujen suhteen. Tästä syystä olikin hienoa kuulla Square Enixin aikeista tuoda viime vuonna julkaistu Tomb Raider myös uusille konsoleille – asiaankuuluvineen parannuksineen. Myönnettäköön, että näinkin tuoreessa muistissa oleva peli ei välttämättä houkuttele vanhoja asiakkaita raottamaan kukkaroaan uudelleen, mutta jos kuitenkin sattuu olemaan yksi niistä ”onnekkaista”, joka ei ole vielä Lara Croftin uudelleenlämmittelyä kokenut, niin nyt olisi tarjolla melkoinen namupala!

Täysiverisestä arvostelusta kiinnostuneita kehotan suuntaamaan Killen kirjoittaman arvostelun pariin: klik! Itse en lähde tässä koko pakettia purkamaan, sillä tämä Definitive Edition -lisänimellä kulkeva uudelleenjulkaisu ei muuta pelin tarinaa millään lailla, eikä myöskään tarjoa mitään radikaaleja muutoksia itse pelimekaniikkaan. Tämä teksti on luotu Playstation 4 -version pohjalta.

Tomb Raider oli jo vanhoilla konsoleilla kaunis peli – joka on jo itsessään melkoinen taidonnäyte Crystal Dynamicsin kehitystiimiltä – mutta niin kuin samaan aikaan julkaistu PC-versio osoitti, parempaankin oltaisiin pystytty. Definitive-version myötä tämä vääryys korjataan, kun Lara pääsee nyt viimein konsoleillakin 1080p-resoluution pariin. Ruudunpäivityksen osalta resurssit ovat jakautuneet sillä tavoin, että Playstation 4 -versio kykenee näyttämään keskimäärin kuusikymmentä kuvaa per sekuntia kohden (~60 FPS), kun taas Xbox One -versio vetää hieman lyhyemmän korren – tarjoten kuitenkin käytännössä noin kolmeakymmentä kuvaa per sekuntia kohden. (≤30 FPS).

Tällä kertaa visuaalinen harppaus vanhan ja uuden version välillä on sen verran suuri, että vanhan pariin ei kyllä ole enää paluuta. Kasvojenkohotus näkyy tietysti pelin kaikilla visuaalisilla osa-alueilla: ympäristöt ja hahmot näyttävät eläväisemmiltä ja sisältävät enemmän yksityiskohtia, valaisuefektejä on viilattu entistä realistisemmaksi ja piirtoetäisyys kantaa kauemmaksi. Kaikista uudistuksista huolimatta Laran hiukset ovat ensimmäinen asia, johon monet pelaajat varmasti kiinnittävät huomiota. Vanhan version muovinen peruukki on vaihtunut dynaamisesti reagoivaan karvakasaan, jonka liikehdintään vaikuttavat niin Laran omat liikkeet kuin säämuutoksetkin. Kyseessä on ehkä turhamaiselta kuulostava parannus, mutta hiusten realistisempi toteutus luo päähahmosta yllättäen uskottavamman – tosin, jotain outoa on muodonmuutoksessa tapahtunut, sillä hiukset tuntuvat vaalentuvan pimeissä tiloissa (kts. alla oleva kuva).

Visuaalisten uudistuksien lisäksi definitive-versioon on lisätty ääni- ja elekomentoja. Pelaaja voi äänikomentojen avulla esimerkiksi vaihtaa tai ladata aseensa, tuoda kartan esille tai pysäyttää pelin. Tämän lisäksi Xbox One -versiossa voi pyöritellä kerättäviä esineitä käden liikkeillä. Playstation 4 -versio tukee puolestaan ohjaimessa olevaa kosketuspintaa, jota hipaisemalla pystyy sytyttämään ja sammuttamaan soihdun, navigoimaan valikoissa ja kartassa sekä pyörittelemään kerättäviä esineitä. Tällaiset pienet kikat ovat tietysti ihan kivoja lisäyksiä, mutta eivät hirveän hyödyllisiä. Kikkailuista parhaimmaksi osoittautui kuitenkin PS4-ohjaimen kaiuttimesta kuuluvat äänet – esimerkiksi radion toisessa päässä olevan hahmon puhe kuuluu ohjaimesta. Tämä voi jälleen kerran kuulostaa melko turhalta lisäykseltä, mutta yllättäen ominaisuus lisää kummasti immersion tunnetta. Halutessaan pelaaja voi tietysti sulkea kaikki nämä ominaisuudet ja pelata koko pelin täysin vanhan koulukunnan keinoin. Yllämainittujen uudistusten lisäksi definitive-versio sisältää myös kaikki peliin julkaistut DLC-paketit – tämä on kuitenkin erittäin laiha lohtu, sillä kyseiset paketit ovat keskittyneet tuomaan lisäarvoa lähinnä moninpelimoodiin, joka on parhaimmillaankin kertakäyttökamaa.

Tomb Raider: Definitive Editionin ostopäätöstä on erittäin vaikea perustella jo vanhemman version omistaville – peli ei yksinkertaisesti tarjoa tarpeeksi uutta, varsinkaan kun Suomessa tästä visuaalisesta viilauksesta voi joutua pulittamaan jopa 50 euroa. Toisaalta, peliä pelaamattomille kyseessä on ehdoton pakkohankinta ja loistava lisäys uusien konsolien pelitarjontaan.

Kiitokset Namco Bandaille arvostelukappaleesta!