PAN Vision kutsui lehdistön 13.lokakuuta Espoon Viiskorpeen, maatalouskonevalmistaja Valtran varaosamyyntipisteeseen testaamaan tulevaa Farming Simulator 17 -peliä. Paikalla oli vastaanottamassa PAN Visionin edustaja Riku Olkkonen, Visionistin edustajat Jerry Kurunen ja Jiri Koivuniemi, sekä Valtran edustaja Toni Helen.
Pienen alkupuheen jälkeen väki jaettiin kahteen ryhmään. Osa jäi sisälle testaamaan maatilasimulaattoria PlayStation 4:llä, kun toinen ryhmä, johon itse kuuluin, lähti ulos kokeilemaan miltä tuntuu istua uuden Valtran traktorimallin, T214:n kuljettajana. Könysin hyttiin, säädin ohjauspyörän sekä istuimen paikalleen ja kuuntelin kuinka minulle kerrottiin kaikki tarvittava laitteen ohjauksesta ja toiminnasta. Sain luvan jyräyttää laitteen käyntiin ja sen todellakin tein. Hymy nousi korvasta korvaan pikkupojan tavoin, kun yli kolme metriä korkean traktorin 230 hevosvoimainen moottori jylisi edessäni. Ei muuta kun pykälä silmään ja eteenpäin! Ihan peltoa kyntämään ei kuitenkaan lähdetty, mutta pienen testiajon jälkeen olin jo saanut hyvän kuvan tämän peltisonnin voimasta ja yllättävästä ketteryydestä. Oli aika palata sisään lämpimään, antaa vuoro seuraavalle, ja mennä virtuaalitraktoreiden kyytiin. Oli aika testata Farming Simulator 17 -peliä.
Heti alkuun täytyy todeta, etten ole koskaan pelannut tämän pelisarjan pelejä. Simulaattoreitakin yleisesti ottaen hyvin vähän, mitä nyt kirurgin skalpellilla olen leikkinyt Surgeon Simulaattorissa. Näistä syistä tämä peli olikin täysin uusi tuttavuus. Nappasin kuitenkin ohjaimen rohkeasti käteen, kiskaisin mielessäni farkkuhaalarit päälle, huitaisin oljenkorren huulten väliin, ja siirryin pelialueena toimivan Goldcrest Valleyn pelloille.
Aluksi olin totta kai aivan pihalla pelin komennoista, sisällöstä ja oikeastaan kaikista toimintamekaniikoista. Peli kuitenkin näytti erittäin hyvältä ja varsin virkistävältä. Goldcrest Valley on kaunis ja hiljainen maatilakylä, jonka horisontissa siintää korkeat vuoret ja puiden latvat. Rehevää, niittämistä odottavaa peltoa jatkui silmänkantamattomiin, juna-asema näkyi vierelläni, ja jossain kaukana kajasti punaisen ladon seinä. Aloitin seikkailuni täysin keskeltä, jatkaen edellisen testaajan peliä, joten olisin joutunut lähtemään kävelyreissulle etsimään töitä ja työkoneita. Muistin kuitenkin, että juuri tätä osaa vartenhan peliin luotiin yhtenä uutena asiana junat, jollaisen näinkin vieressäni olevilla raiteilla. Hyppäsin kyytiin, ja samalla huomasin toisenkin uudistuksen. Näin pelihahmoni ulkopuolelta, enkä ollutkaan maajussi, vaan maajussitar! Olin ponnaripäinen nainen valtavan tavarajunan kuljettajana, raiteilla kohti uusia seikkailuja ja hikeä vaativia peltotöitä.
Junalla liikkuminen vaikutti olevan juuri sitä mitä pitääkin; Raiteita pitkin ja pitkällä jarrutusmatkalla. Olisin mennyt päätepysäkistäni satoja metrejä ohi, mutta onneksi rivakkana peltoneitinä hyppäsin liikkuvan junan hytistä seisomaan ojan pieleen, ja kävelin loppumatkan. Perillä maatilan ladolla odotti ilmassa leijuva pallero, joka näytti olevan jokin tehtävä. Tehtävässä oli tarkoitus lannoittaa naapurin peltoläntti, jotta hän saisi perunat kasvamaan. Pitihän naapuria auttaa, joten pelihahmoni hyppäsi traktorin kyytiin. En tiennyt yhtään minkä työkoneen osia maassa olevat palikat olivat, mutta sain kuin sainkin jonkinlaisen ravintoaineruiskun pultattua peräkoukkuun kiinni. Siinä sitten hetkeä myöhemmin köröttelin edestakaisin pellolla, pelin kertoessa kuinka paljon sektorista pitää vielä hoitaa, jotta työ saadaan tehtyä. Parin minuutin työn jälkeen sain kiitokset työstä, ja muutaman satasen kahisevaa haalarin etutaskuun. Samaan aikaan napsahti vielä pronssinen trophy-ilmoitus. Tein ilmeisesti jotain merkittävää!
Mitäs rahalla sitten saa? Painoin PlayStationin ohjaimen keskinäppäintä, ja ruutuun välähti järjetön määrä erilaisia työkoneita, valmistajien merkkejä, ja vaikka mitä. Puoliakaan en osannut nimetä, saati pystynyt ostamaan olemattomalla setelinipullani. Valintoja silti löytyi, ja erilaisten ajoneuvojen sekä työkoneiden määrä oli valtava. Jokaiseen vaadittavaan työhön löytyy varmasti jokaiselle sopiva vaihtoehto. Minulla ei kuitenkaan ollut varaa mihinkään, joten kävelin pienen laitumen reunaan, ja ostin kaksi lammasta. Siinä sitten seurasin hetken ajan kun Määksi ja Bääksi nimetty villakaksikko mutusti ja maiskutti etupihani nurmea lyhemmäksi. Harmi, ettei lampaiden kanssa voi varsinaisesti tehdä mitään. Sitten muistinkin, että tämähän on Farming Simulator, eikä mikään lemmikinhoitopeli.
Viimeisenä kokeilin vielä autolla ajamista. Hyppäsin valkoisen lava-auton puikkoihin ja lähdin rälläämään pitkin katuja. Auton ohjauksessa oli paljon opeteltavaa, sillä käännökset olivat nopeita ja vauhtia riitti. Kaksi minuuttia aloituksesta olin autoni kanssa kyljellään mäntyä vasten, johon matka päättyi. Tämä oli ilmeisesti pelin tapa kertoa, että ohjaimen voi jättää pöydälle. Seuraava testaaja saikin etsiä oman ajoneuvon, tuota autoa ei käännä enää kukaan.
Yhteenvetona päivästä, ja varsinkin pelistä jäi erittäin positiivinen mieli. Farm Simulator 17 oli hauska, sekä rauhallinen peli missä eteneminen oli kiireetöntä. Halusin kokeilla kaikkea enemmän ja lisää. Alkuun pitäisi kuitenkin pelata hieman harjoittelua, ja katsoa jokin tutoriaali, sillä olin niin kaukana omasta lempipeligenrestäni, että menin jo ohjaimen nappuloissakin sekaisin. Ymmärrän nyt kuitenkin, pikaisen testin jälkeen, miksi nämä tilanhoitosimulaattorit ovat niin suosittuja. Kaiken niiden nopeiden ja militarististen räiskintöjen, väkivaltaisten demonintappamisten, ja kiihkeiden jääkiekkomatsien jälkeen pieni maatilanpyöritys vaikuttaa erittäin rentouttavalta tavalta viettää iltaa. Lähdin hieman hämmentynein mielin kotiin. Pidinkö pelistä enemmän kuin alun perin odotin? Vastaus on selkeä, pidin.
Farming Simulator 17 julkaistaan 25.10.2016. Peli on saatavilla PlayStation 4:lle, Xbox Onelle sekä PC:lle.