On torstaiaamupäivä ja pakkailen reppua; kyseessä ei ole täyspakkaus ja leirille lähtö, vaan matka Ruotsiin DICEn studiolle kokeilemaan kolmatta Mass Effectiä pari viikkoa ennen demon ilmestymistä. Reppu on pakattu täyteen kolmen päivän reissua varten. Hyppään linja-autoon, jonka suuntana on Helsinki ja Kamppi. Mieleeni muistuu, minkä takia en käytä julkisia kulkuvälineitä, kun linja-autoon lappaa lisää matkustajia reppujen kanssa: pah, koululaisia. Laitan musiikkia kovemmalle nuorten huutaessa ja toivon, että auto tyhjenee ennen ykköstietä. Onnekseni näin tapahtuu ja rentouttava matka kohti pääkaupunkia alkaa. Käännymme rampista ja säpsähdän kuin elokuvan pääsankari painajaisesta, PASSI! Kaivan paniikinomaisesti repusta matkavarausta ja huokaan helpotuksesta lukiessani, että matkalle vaaditaan vain kuvallinen henkilökortti, eli ajokortti kelpaa. Perillä tapaan matkakumppanini, ja matka jatkuu ratikalla satamaan.
Laivalle päästyämme puramme matkatavarat ja suuntaamme kiertueelle laivan antimiin. Kahviossa hintataso oli siedettävissä summissa ja sieltä löytyi langaton internet-yhteys, joka oli myös ilmainen. Toisesta päädystä löytyi pelikoneita ja huutonaurua aiheuttanut Guitar Hero Arcade -laite. Suuntaamme kierroksen jälkeen hyttien kautta keulan yökerhoon, missä laivasirkus aloittaa esitystään. Karkaamme ennen karaokea hytteihin ja pehkuihin, seuraavana päivänä on tiedossa paljon tekemistä.
Aamulla jätämme laivan ja matkaamme DICEn studiolle. Paikan päällä törmäämme tuttuihin naamoihin: naapurin kollegoita saapuu paikalle. Tiedossa oli, että he olivat tulossa samalla laivalla, mutten onnistunut laivamatkan aikana huomaamaan heitä. Isäntämme saapuu ja toivottaa meidät tervetulleiksi. Hän pahoittelee, että konsolit joilla tulemme pelaamaan, asentavat vielä pelejä. Tämä antaa meille hyvin aikaa katsella paikkoja, ja voi pojat on aulassa palkintoa toisen perään. Ei aikaakaan kun pääsemme käsiksi peliin. Kyseessä oli siis sen hetken valmis koodi eikä demo, joten demossakin olleen alkuosion jälkeen matka jatkui Marsiin kuten kauppoihin ilmestyvässä versiossa.
Peli vaikutti vankalta ja toimivalta kokonaisuudelta, tosin kamera oli hieman häiritsevästi liian lähellä komentaja Shepardin selkää, ja pelistä löytyi omituisia bugeja. Kyseessä ei ollut kuitenkaan valmis tuote, joten annettakoon nämä anteeksi ja toivotaan, että näihin puututaan lopullisessa versiossa. Tutut naamat tekevät paluun, mutta kuten aikaisemmin, ryhmä ei ole koossa heti alussa. Kumppanit nähtävästi kerätään jälkikäteen pelin alun perusteella. Pelaamani kohdat olivat suhteellisen lineaarisia, mutta Marsissa käydyn session jälkeen peli avautuu avoimemmaksi. Joko edelliset pelit olivat helpompia, tai sitten taktista puolta on tuotu enemmän esille taisteluissa. Jouduin ihan oikeasti käyttämään eri voimia erityyppisiin vihollisiin tutun ja turvallisen ”luoti naamaan” -taktiikan sijaan. Vajaan parin tunnin session perusteella ei pysty tekemään kunnollista arviota, mutta onneksi tarina veti heti mukaan Reapereiden lähestyessä maapalloa. Ehkä kahden pelin ajan rakennettu uhka viimeinkin näyttää naamansa ja saa arvoisensa selkäsaunan komentajan sekä hänen kumppaneidensa toimesta.
Rikkaan parituntisen jälkeen kiitämme ja poistumme Tukholman kaduille. Kierrämme pitkin Slussenia ja pysähdymme irkkubaariin puhumaan, miltä Mass Effect maistui sekä muista peleistä ja muusta yleishyödyllisestä. Hetken istuskelun jälkeen aikataulu alkaa painaa päälle ja aloitamme paluumatkan tekemisen. Myöhemmin laivalla jatkamme tutussa yökerhossa keskusteluja elämän tarkoituksesta ja viime yön karaokesta. Kello alkaa lyödä seuraavan päivän puolelle, joten suuntaan hyttiin nukkumaan ennen saapumista hyiseen Suomeen.