EA Sports julkaisee joka toinen vuosi jalkapallon EM- tai MM-kisojen virallisen pelin – perinne, joka alkoi jo Ranskan vuoden 1998 kisoista – ja tämänkertainen 2006 FIFA World Cup jatkaa siitä, mihin viime syksynä julkaistu FIFA 06: Road To FIFA World Cup päättyi. Siististä ulkoasusta huolimatta FIFA 06 oli kuitenkin pelinä pettymys, mutta onko puolessa vuodessa saatu yhtään parannusta aikaan?
Heti lyhyen latauksen jälkeen on selvää, että audiovisuaalinen puoli on kohdallaan: virallinen logo, kisahymni ja FIFA:n kuuluisa palkintopokaali ovat hyvin esillä alkuanimaatioissa ja hienona yksityiskohtana peliin on laitettu mukaan oikeiden stadioneiden ja pelikaupunkien esittelyvideot. Valikoiden taustalla avaruudesta näkyvä maapallokaan ei ole pelkkä koriste, vaan siinä näkyvät näppärästi ottelussa esiintyvien maiden sijainnit. Myös taustalla soiva musiikki yllätti kerrankin positiivisesti, sillä tarjolla on länsimaisen popin lisäksi hieman etnisempiäkin vaihtoehtoja, jotka sopivat mainiosti World Cupin tunnelmaan. Valikot ovat siistit ja selkeät ja ainoa moitteen aihe löytyykin otteluiden asetuksista, joihin ei pääse kuin päävalikon kautta – hieman harhaanjohtavasti lähes jokaiselta sivulta löytyvä settings-nappi vie ainoastaan ääni- ja kameravalintoihin.
Kun sitten päästään itse aiheeseen, varsinaisia pelitiloja on harjoittelun ja rangaistuspotkukilpailun lisäksi kolme: ystävyysottelut (Xbox Live mukaanlukien), itse World Cup variaatioineen ja tämänvuotisena uutuutena Global Challenge. Tässä pelaajan eteen asetetaan erilaisia vuosien varrella tapahtuneita tilanteita (esimerkiksi vuoden 1958 MM-finaali Brasilia 4 – Ruotsi 2, jossa on 10 minuuttia peliaikaa jäljellä) ja hänen tehtävänsä on muuttaa historiaa. Haasteista on tarjolla erilaisia mitaleja onnistumisasteen mukaan ja pronssiin riittää yleensä ottelun
voittaminen siinä missä kultaan vaaditaan enemmänkin maaleja. Tehtävien suunnittelu on osunut nappiin siinä, että kaikki joukkueet eivät olekaan maailman parhaimmistoa ja maalin teko jollakin Tyynen valtameren saarivaltion
heikoimmilla miehistöillä on sinänsä jo haaste!
First half
Ennen turnauksen alkua valitaan 23 pelaajan maajoukkueryhmä ja jos oletuskokoonpano ei tyydytä, ehdolla on kentällisen verran vaihtomiehiä. Kaikista pelaajista on tarjolla erittäin runsaasti tietoja – erilaisia attribuutteja on peräti 24 kappaletta – joten hyvinkin tarkka vertailu on mahdollista. Tämän jälkeen on vielä vuorossa lohkojako, johon myös voi puuttua vaihtamalla yksittäisten joukkueiden paikkoja tai arpomalla kaikki lohkot kokonaan uusiksi.
Kun asetukset ovat valmiit, päästään vihdoinkin Cup-tilan päänäyttöön. Ruudun oikeassa reunassa pyörii hirveää vauhtia sekalaisia statistiikkoja ja tilastoja, ja alapuoliskolla esitellään kuvitteellisia uutisotsikoita, joista saa jonkinlaisen kuvan siitä missä ollaan menossa. Managerinaluille on tarjolla taulukoita kaikesta mahdollisesta ja jopa komealta kuulostava FIFA World Cup Virtual Magazine, joka on vain lehden muotoon taitettu tylsä kokoelma pylväitä ja numeroita. Ehkäpä ainoa hyödyllinen linkki onkin Scouting Report, jossa nähdään kätevästi tiivistettynä vastapuolen mahdollinen taktiikka, vahvuudet ja heikkoudet. Kun sitten lopulta lähdetään kentälle, voidaan vielä ennen ottelua vaihtaa peliasuja jos näyttääkin siltä, että vastapuolen pelaajat erottuvat liian huonosti omista. Sinänsä valitettavaa, että tämä ei ole kovin harvinaista.
Ottelun latauksen aikana ei ole enää FIFA 06:sta tuttua harjoittelutilaa, vaan se on korvattu inforuuduilla, jotka esittelevät vastustajan kotimaata. Suurin osa tiedonjyväsistä on täysin merkityksettömiä (tiesittekö, että suurimmassa osassa färsaarilaisia taloja on ruohokatto?) ja on vaikeaa arvailla, ovatko niiden keräilijät olleet vakavissaan pelaajan sivistämisessä vai eivät. Kun vihdoin päästään pelikentälle, presentaatio on tyylikäs, mutta ei ihan niin hieno kuin edeltäjässään. Yllättäen kansallislaulut on korvattu fanfaarilla ja pelaajien kättelyt ovat jääneet kokonaan pois, nämä laskevat hieman tunnelmaa. MM-areenat sen sijaan näyttävät suunnilleen samanlaisilta kuin televisiossakin ja niiden lisäksi on joukko ympäri maailmaa valittuja, hieman tuntemattomampia pelipaikkoja kuten Afrikan Salam Stadium tai Pohjois-Amerikan Capital Stadium. Hieman hassuista nimistään huolimatta nämä ovat todellakin olemassa!
Second half
Jos tässä vaiheessa kisafiilis on vielä korkealla latistuu se pahasti, kun pelikello laitetaan käyntiin. Pelaajat liikkuvat kentällä ehkä hieman pehmeämmin kuin FIFA 06:ssa, mutta vastavuoroisesti niiden ohjaamisessa on taidettu ottaa taka-askel tai pari. Siinä missä vastustajana oleva kone pelaa kaikilla 11 miehellä, pelaaja on heitä vastassa yksin muiden seisoessa passiivisina kentällä, vaikka vastustaja juoksisi metrin päästä ohi. Oman joukkueen kuvioita ja taktiikkaa voi toki muuttaa pelikatkoilla ja joukkuetovereita voi hyökkäyksen aikana käskyttää tekemään ylösnousuja, mutta useimmiten niistä ei ole suurta hyötyä syöttöpelin epätarkkuuksien takia. Kun vastapuoli sitten saa pallon haltuunsa alkaa show, jossa albanialaisistakin tehdään brassien veroisia taitureita kuljetuksineen ja pyörityksineen. Palloa heiltä eivät saa pois kuin korkeintaan omat tähtipelaajat ja jos sellaisia ei ole, niin tough luck. Hyvällä tuurilla jokin lukemattomista syötöistä menee harakoille ja omat pelaajat pääsevät väliin, jottei peli mene aivan yksipuoliseksi. Sääntöpuolella ollaan myös pahasti hakoteillä: peli on aivan liian fyysistä ja kortteja ei tarvitse pelätä kuin liukutaklauksista. Uutta paitsiosääntöä ei tunneta ja tuloksena on vapaapotkuja aivan naurettavista tilanteista, ja mikä pahinta; jos maalivahti ottaa pallon kiinni maalin sisäpuolella, on tuloksena maalipotku! Nämä ja eräät muut epätarkkuudet antavatkin aihetta epäillä onko
pelin viimeistelyyn kiinnitetty tarpeeksi huomiota.
Ottelun jälkeen pelaaja saa mahdollisesta voitosta vastustajan leiman passiinsa sekä pisteitä erilaisista saavutuksista (kuten voitto kahdella maalilla tai kolme eri maalintekijää) ja näillä voidaan avata päävalikossa olevassa kaupassa historiallisia pelaajia, joukkueita, sponsorin pelipalloja tai muutama lisäoptio peliin. Saavutusten lisäksi annetaan pelitapahtumien perusteella tyylipisteitä, joko positiivisia tai negatiivisia, mikä sinänsä kummastuttaa sillä jalkapallopelihän voitetaan maaleilla eikä hienoilla kuvioilla. Näiden vaikutus pistemäärään on onneksi minimaalinen – jos pisteet ja pelin omat saavutukset nyt yleensä sattuvat kiinnostamaan. Achievementien ja Gamerscoren kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Full time
2006 FIFA World Cup on hyvin uskollinen oikealle esikuvalleen ja vahvuuksien ohella tässä piilee myös sen suurin heikkous: saadakseen mestaruuspokaalin pelaajan ei tarvitse voittaa kuin seitsemän ottelua, jonka jälkeen turnaus on ohi. Ottamalla mukaan karsinnat otteluita tulee kymmenkunta lisää, mutta peliaikaa nämä eivät pidennä kovinkaan paljon. Mainio Global Challenge pelastaa jonkin verran, mutta jos muutama vaikeampi tehtävä ei turhauta ensin, ei siihenkään kulu taitavalta futaajalta paria päivää kauempaa. Toki cupin voi aina pelata läpi toisella joukkueella, mutta kun peli ei palkitse tätä oikeastaan mitenkään (mestaruuden voitosta on tarjolla ainoastaan yksi 250 pisteen achievement), kyllästyminen iskee äkkiä.
Jos unohdetaan turnaus ja arvioidaan 2006 FIFA World Cupia yksittäisten otteluiden kautta, pelattavuuden ongelmat nousevat liikaa esille yksinpelissä. Toista ihmistä vastaan pelattaessa molemmat ovat samalla viivalla. Mistään suuresta urheilujuhlasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan peli menee helposti parin hyväksi havaitun kuvion toistamiseksi ja improvisointi, joka on erittäin olennainen osa lajia, ei yksinkertaisesti onnistu. Yhteenvetona voikin sanoa, että kehittäjä EA Canadan kannattaisi pysytellä jääkiekon parissa ja jättää jalkapallo heille, joilla se on lähempänä sydäntä.