Sanotaan, että ihminen ei jaksa elää ilman unelmia, koska ne tuovat harmaaseen arkeen jotain taianomaista ja ne vievät ajatukset kauas, kenties jonnekin tulevaisuuteen. Unelmia on joka lähtöön, mutta kukapa ei haluaisi olla videopelin pääosassa? Viime aikoina monet ympäri maailman tunnetut julkimot ovat innostuneet aiheesta ja lähteneet kehittämään videopeliä. Toisten pelit ovat esimerkiksi elokuviin tai fiktiivisiin aiheisiin perustuvia ja toiset taas saattavat kertoa jopa jonkinlaista elämäntarinaa. 50 Centin tuore aseita, naisia ja helyjä pursuava viihdepaketti kuuluu jälkimmäiseen sarjaan.
Alkudemosta lähtien pelaaja pyritään ottamaan haltuun ja muuttamaan hänet miltei katsojaksi. Ruudulla vilisee tummaihoisia rap-artisteja, kauniita naisia, kalliita autoja, arvokkaita koruja ja kaikkea mitä kulttuuriin kuuluu. Itse asiassa näin 50 Centin tuotantoa vähemmän kuulleena jopa rap taustamusiikkina luo peliin erittäin hyvää alkutunnelmaa. Kaikki näyttää hyvältä ja kaikki kuulostaa hyvältä.
Tyylitaju on kaiken a ja o
Suuren yleisön eli massan tavoittamiseen tarvitaan selkeä tyylisuunta, joka on viimeistelty hyvin. Heti pelin alkuhetkistä lähtien huomaa, että 50 Centin seikkailuja on koordinoitu pitkät tovit juuri tyylin hiomisessa. Utuisilla New Yorkin kaduilla ei rauhallisina hetkinä näy juuri muuta kuin muutama prostituoitu, pari koditonta kaveria ja yksinäinen auto, mutta katusodassa tilanne muuttuu radikaalisti. Kujat ja jalkakäytävät täyttyvät raskaansarjan nyrkkeilijöiltä vaikuttavista tummista jengiläisistä sekä poliiseista. Kirosanat sinkoilevat luotien seassa, rap pauhaa taustalla ja ilmassa on välillä jopa suuren urheilujuhlan tuntua. Vaikka jengisodat ovat tosielämässä vakava asia, alkaa pelin aikana toisinaan naurattaa, kun autosta pomppii muurahaispesällinen porukkaa mukaan kesteihin ja meno vain paranee.
Hyvän tunnelman ja tyylitajun lisäksi peli säväyttää visuaalisuudellaan. Efektit ovat näyttäviä, välivideot elokuvamaisia ja hahmot todella muistuttavat esikuviaan. Kun on kuullut esimerkiksi Eminemin näyttelevän pelissä, ei voi erehtyä oikean miehen tullessa vastaan. Eminemin, 50:n ja muiden G-Unitin jäsenten lisäksi pelissä törmätään myös muun muassa Dr. Drehen, joten koko rap-maailman kerma on koolla. Miehet hoitavat hommansa yllättävän hyvin, sillä ääninäyttely on selvästi keskitasoa parempaa ja jutut kuulostavat harvinaisen luonnollisilta. On tärkeää, että näyttelijöiden karismaattisuus on säilynyt, sillä huono ääninäyttely monesti pilaa muuten tyylikkään paketin.
Tyylitajun takanakin on elämää
Vaikka 50 Cent: Bulletproof on hiottu visuaalisesti ja tunnelmallisesti timantiksi paketiksi, se ei ole pelinä kovinkaan kummoinen. Alle tunnissa huomaa, kuinka pahasti pelin eri osa-alueet ovat epätasapainossa. Pelattavuus on suunniteltu puolihuolimattomasti ja esimerkiksi tähtääminen on pelaajalle silkkaa tuskaa. 50 liikkuu myös hieman kömpelösti, mikä tekee hänen ohjaamisestaan entistä rasittavampaa. Päreet palavat viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa, että kamerakin temppuilee jatkuvasti ja kuvakulmat ovat liian ahtaita.
Bulletproofin juonikaan ei pahemmin herätä kiinnostusta. Perinteisen pelastusoperaation sivussa räiskitään oikeastaan koko ajan. Esimerkiksi Grand Theft Auton tapaista avaraa pelimaailmaa on turha odottaa. Peli on erittäin lineaarinen eikä tarjoa pyssyleikeille mitään vaihtoehtoja. Kun taisteluita maustetaan vielä vihollisten ja omien tukijoukkojen keskinkertaisella tekoälyllä, sana turhauttava on paras kuvaamaan pelaajan tunteita. Peli ei missään nimessä ole liian vaikea, mutta pelkät räiskimissessiot alkavat turhauttaa valitettavan nopeasti. Omat apurit jumittavat rakennusten sisäänkäynneillä ja vastustajat puolestaan jäävät välillä tuijottelemaan, vaikka edessä seisoisi ykkösluokan köriläs. Kuka tällaista jaksaa pelata muutamaa tuntia pidemmälle?
Joululahjavinkki fanipojille
Monien trailereiden pohjalta tehdyt nopeat hypoteesit käyvät siis toteen. 50 Cent: Bulletproof ei tarjoa sisällöllisesti juuri mitään rivipelaajalle, mutta artistin fanit saavat pelistä irti huomattavasti enemmän. Pelissä menestyminen tuottaa rahaa, jolla voi ostaa erään kadulla olevan auton takakontista lisää taustaraitoja, joista osa on täysin uusia, osa uudelleenmiksattuja ja loput vanhempia suosikkibiisejä. Kaiken lisäksi tarjolla on liuta musiikkivideoita, jotka varmasti miellyttävät fanipojan silmää. Neljän levyllisen edestä musiikkia ja noin tusina musiikkivideoita siis riittävät syyksi ostaa Bulletproof. Kun mukana ovat rap-maailman kovimmat kollit ja tietysti itse 50 sekä aito meininki, niin sisällöllisesti peli ei varmasti voisi olla parempi uskolliselle fanille. Muille tämä onkin sitten vain harvinaisen huono videopeli.