Vuosia on kulunut traagisesta perheen kuolemasta. Tulipalosta selvinnyt Alice on joutunut orpokotiin. Hänen todellisuudentajunsa on kuitenkin kovin hauras – Alice elää kahden maailman välissä. Tukahdetut muistot kummittelevat edelleen terapiasta ja vahvasta lääkityksestä huolimatta. Eräänä erityisenä päivänä Alice lähetetään orpokodista kaupunkiin hoitamaan arkisia asioita, mutta kaikki tuntuu menevän pieleen. Lukuisten näkyjen jälkeen Alice menettää tajuntansa ja löytää itsensä ihmemaan kourista.
Mielikuvituksen rikastamassa maailmassa Alicen mieleen palaa pirstaleisia muistoja, jotka eivät vastaa psykiatrin kertomuksia. Yhtäkkiä kaikki on selvää – tulipalo ei ollut onnettomuus. Se oli harkittu teko, mutta kenen toimesta? Alice näkee mielessään tumman hahmon, mutta ei osaa yhdistää sitä kehenkään. Aika tikittää, ja totuus tulipalosta uhkaa jäädä unholaan, sillä myös mielikuvitusmaailma on vaarassa. Selvittääkseen totuuden täytyy hänen pelastaa ihmemaa.
Liisa ihan ihme maassa
Alice: Madness Returns on kolmannesta persoonasta kuvattu useaa genreä yhdistävä seikkailu, jossa eletään 1800-luvun lopun kehityksen aikaa. Teollisessa miljöössä käy loputon työn aherrus, joka lakkaa iltaisiin kolpakoihin pubin puolella. Pahantekijät vaanivat heikkoja kadun kulmilla, eikä virkavaltaa ole missään näkyvissä. Todellisuus on karua, mutta onneksi siellä vietetään vain murto-osa. Vierailut todellisessa maailmassa ovat lähinnä hetkiä jolloin tarinaa avataan pienten välivideoiden merkeissä ja pelaajaa johdatetaan kohti seuraavaa episodia. Alitajunnan luomaan kieroutuneeseen ihmemaahan siirryttäessä tarinaa kuljetetaan puzzlejen ja hack ’n’ slashin kera. Verellä ja väkivallalla mässäillään toden teolla, eikä kukkahatuille anneta osaa eikä arpaa. Tämä ei ole lasten peli.
Mitä pidemmälle alitajunnan syviin syövereihin matka jatkuu, sitä kieroutuneemmalta kaikki näyttää. Värikäs metsä muuttuu painajaismaiseksi mustine limalöllöineen, ja höyrykoneilla pyörivä tehdas täyttyy happoa syöksevistä nukkehahmoista, joiden tavoitteena on tökätä terällä reikiä kauniiseen mekkoon. Matkan varrella morjestetaan ensimmäisen osan eriskummallisia hahmoja ja tarjotaan niille auttava käsi, sillä jostain kumman syystä niillä tuntuu aina olevan jokin keino nopeuttaa Alicen retkeä.
Puukkohippaa ja tasoloikkaa
Asevalikoima laajenee pelin edetessä, ja kokonaisuudessaan neljästä aseesta koostuva kirjo on vähintäänkin mielenkiintoinen. Ensimmäinen ase on keittiöveistäkin suurempi verinen mora, joka on nopea ja tehokas. Maustemylly pudottaa vastustajan pitkältä matkalta. Kuumaa ja väljehtynyttä teetä ampuva teekannu on hidas, mutta tekee paljon vahinkoa. Viimeisenä vuorossa on keppihevonen, jolla lyödessä lähtee muutakin kuin leegoja suusta – se siis soveltuu myös tiettyjen seinien ja esteiden tuhoamiseen. Aseita päivitellään keräämällä hampaita vastustajista tai ympäristöstä. Kullekin aseelle on olemassa neljä kehitystasoa. Jokainen taso nopeuttaa hyökkäyksiä, lisää komboja tai tekee niistä voimakkaampia. Myös varusteiden ulkonäkö kokee kasvojenkohotuksen.
Aseiden lisäksi myöhemmässä vaiheessa Alicelle tarjotaan sateenvarjo, jonka avulla tiettyjä hyökkäyksiä voi blokata tai jopa kimmottaa takaisin vastustajaa kohti. Blokkaaminen ei enimmäkseen kannata, koska vihollisjoukko on lähes aina lukuisa, eivätkä vastustajat elokuvien tapaan odota vuoroansa. Väistäminen luonnistuu pieniä matkoja teleporttamalla, ja oikea ajoitus antaa mahdollisuuden vastahyökkäykselle, jolloin tehtävä vahinko tuplaantuu.
Puzzlet koostuvat pääosin tasohyppelykohtauksista, joihin liittyy joko vipujen vääntelyä tai hyppimistä näkymättömien ja pahimmassa tapauksessa liikkuvien lohkareiden päällä. Alicen onneksi tämä oppii jo alussa kyvyn kutistua. Kutistuneena hän näkee maailman eri näkökulmasta ja näkymättömät elementit tai salaiset reitit avaimenreikineen paljastuvat. Pitkät matkat taittuvat vaivattomasti ilmateitse liitämällä, ja mahdollisuus hypätä ilmassa useampaan kertaan kasvattaa etäisyyttä entisestään. Ajoittain pyöritellään kuvan palasia oikeisiin kohtiin ja jopa pelaillaan kaksiulotteisesti.
Lisää syvyyttä tarinalle tarjotaan ympäri mielikuvitusmaailmaa kerättävien muistonpalasten muodossa. Muistot yleensä valottavat hieman Alicen tai tämän tuntemien henkilöiden menneisyyttä. Joskus tarjoutuu mahdollisuus suorittaa haasteita, jotka koostuvat peliaiheisista kysymyksistä tai vihollisjoukkojen retuuttamisesta. Suorittaminen kannattaa, koska palkintona on reilu määrä punaisia ruusuja, jotka kasvattavat energiamittaria.
Kaikilla tarinoilla on loppu
Peliä on hyvä pelata pienissä erissä, sillä tasohyppelyosuuksien ja taisteluiden loputon kierrättäminen tappaa nopeasti mielenkiinnon. Välillä eteen tulee erittäin turhauttavia tasoloikkakohtauksia, joissa ainoa mahdollisuus on vain sinnitellä siihen saakka, että sarja hyppyjä onnistuu ja matka voi jatkua. Onneksi rotkon yllättäessä uusintayritys tapahtuu lähimaastosta. Tarina itsessään on mielenkiintoinen ja eroaa edukseen muista vastaavan genren peleistä. Läpäiseminen vie arviolta jopa 20 tuntia. Vanhahtava grafiikka kuitenkin hieman häiritsee pelikokemusta – sahalaitaa on näkyvissä kaikkialla, ja maan tekstuurit ovat mitäänsanomattomat. Kuvakulmaa laskiessa hahmo näyttää leijuvan ilmassa. Ääninäyttely on perushuttua, eikä juurikaan aiheuta positiivisia tuntemuksia, joskaan ei negatiivisiakaan.
Alice: Madness Returns tuo vaihtelua omaperäisellä tarinallaan ja on tutustumisen arvoinen paketti – kunhan hinta hieman ensin halpenee. Pelin mukana tulee koodi, jolla voi lunastaa Alicen ensimmäisen osan HD-versiona veloituksetta kauppapaikalta.