Orastavaa talvea ja sen myötä alkavaa lumilautakautta voi fiilistellä Microsoftin Amped 2 -pelin parissa, joka on jatko-osa Xboxin julkaisupelinä ilmestyneelle Ampedille. Amped-sarjan kulmakivenä on ollut kilpailijoitaan huomattavasti realistisempi lähestymistapa lumilautailun ihmeelliseen maailmaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä että hyppyjä ei voi onnistuneesti laskeutua lauta poikittain. Myös visuaalisesti Amped-sarja on aina ollut korkeatasoista katseltavaa.
Tutoriaalin kautta liikenteeseen
Amped-peliin aiemmin tutustuneet ovat alusta asti kuin kotonaan, ensikertalaisen taas kannattaa aloittaa läpikäymällä erinomaisesti toteutettu Tutorial-moodi, joka opastaa pelaajalle Ampedin kontrollit yksitellen ja havainnollisesti.
Amped 2:sta löytyy laaja uramoodi, jossa avataan uusia laskualueita ranking-sijoituksen karttuessa. Laskualueita on 8 erilaista ja ne sijaitsevat mm. Yhdysvalloissa, Sveitsistä ja Uudessa Seelannissa. Alueet ovat todella isoja ja mahdollistavat hyvin vapaan laskulinjan etsimisen, jopa metsän siimeksestä, jos pelaaja niin tahtoo.
Laskijan liikkeitä maassa ja pyörimistä ilmassa kontrolloidaan vasemmalla tatilla. Oikea tatti on varattu grabien eli erilaisten otteiden tekemiseen. Painikkeilla hoidetaan muut operaatiot – ponnistaminen, kaiteella ”reilaaminen”, liptrickit sekä snowskatella suoritettavat flipit. Lyhyen harjoittelun jälkeen kontrollit iskostuvat selkäytimeen ja huippupisteiden kerääminen voi alkaa.
Liikevalikoima koostuu spinneistä (oman akselin ympäri pyöriminen vaakatasossa), flipeistä (eri tyyppisiä voltteja), grabeista (otteista laudasta) tai näiden yhdistelmistä. Uutuutena pelissä on liike nimeltään Butter, joka tarkoittaa laudan nosella (kärki) tai taililla (peräosa) liukumista. Butter mahdollistaa myöskin liikkeiden ketjuttamisen yhdistelmiksi eli comboiksi, joka taas on avain massiivisiin pistepotteihin.
Merkittäviä uudistuksia
Tyylipisteet (Style Points) ovat mielestäni merkittävin uudistus Amped 2:ssa. Nyt temput on mahdollista tehdä rauhallisesti ja tyylillä, aivan samoin kuin nykyaikaisissa lumilautavideoissa. Enää ei siis välttämättä tarvitse pyöriä 1400 astetta kolmella voltilla saavuttaakseen huippupisteet. Tämä uudistus vie peliä huomattavasti realistisempaan suuntaan ja ennenkaikkea lisää pelaamisen nautittavuutta.
Toinen isompi uudistus on snowskate-mahdollisuus tietyillä rinteillä. Snowskate on enemmänkin skeitti- kuin lumilautaa muistuttava härveli, josta luonnollisesti puuttuvat renkaat ja trukit. Snowskate mahdollistaa skeittauksesta tuttujen temppujen yhdistämisen lumiseen ympäristöön. Todellisuudessa äärimmäisen vaikea laji on tuotu yksinkertaistettuna mukaan Amped 2:een. Itse näen sen kuitenkin lähinnä vaihtelua tuovana ja keventävänä elementtinä, joten sen realismin puutteeseen on turha tässä sen enempää puuttua.
Run to the Hills
Visuaalisesti peli on taidokasta jälkeä. Vuoristomaisema piirtyy alas laaksoon saakka, eikä minkäänlaista nykimistä ole havaittavissa. Pienet yksityiskohdat, kuten liikkuvat hiihtohissit ja muut lumilautailijat täydentävät aidonoloisen ilmapiirin. Laskupaikat on mallinnettu aitojen esikuviensa mukaisesti ja pääsääntöisesti ne ovatkin hyvin toimivia, Uuden Seelannin vuoristoa lukuun ottamatta.
Pelin hyppyrit ja ”snowparkit” on suunnitellut alan asiantuntija Chris Gunnarson – ja täytyy sanoa että aidon oloisilta (joskin luonnollisesti kookkaammilta) nuo vaikuttavat. Tätä harmoniaa häiritsee hivenen etenkin uramoodissa rinteitä koristavat erilaiset vilkkuvat värilliset symbolit, jotka kertovat laskijalle esimerkiksi mistä hyppyreistä voi kalastella Media Score -pisteitä. Hieman pienempiä ja vähemmän vilkkuvia seuraavaan Amped-peliin, jos saan pyytää..
Laskijoiden liikkeiden mallintamiseen on käytetty motion capture -tekniikkaa, ja se näkyy erityisesti pienissä yksityiskohdissa, muunmuassa käsien asennoissa ilmalentojen aikana tai kaidetta pitkin liuttaessa. Sen sijaan osa kaatumisanimaatioista on varsin tönkön näköisiä samoin etenkin kaide-tilanteisiin olisin toivonut lisää variaatioita.
Soundcheck
Äänimaailma toimii moitteetta, tosin ei mitenkään erityisellä tavalla nouse esiin – mikä onkin aivan luonnollista tämän tyyppiselle pelille. Dolby Digital 5.1 -ääniä voi hyödyntää vaikkapa päätelläkseen mistä suunnasta toinen laskija on tulossa. Erikoismaininta ärsyttävyydestä täytyy antaa valokuvaajille ja pro-laskijoille, joiden ”hauskat” sutkaukset alkavat toistaa itseään hyvin nopeasti.
Musiikkivalikoimasta löytyy yli 300 erilaista kappaletta, jotka on jaettu tyyleittäin eri kategorioihin. Näiden lisäksi mukaan voi ottaa Xboxin kovalevylle tallennettua musiikkia.
Pelaamisen sietämätön keveys
Kun pelin kontrollit on tavalla tai toisella opittu, on aika siirtyä rinteeseen. Arcademaisemmasta Transworld Snowboardingista (ja niin, SSX ei ole lumilautapeli) poiketen alastulo hypyistä on varsin tarkkaa puuhaa. Poikittain ei siis kannata laskeutua, eikä myöskään liian paljon eteen- tai taaksepäin kallistuneena. Välillä nimenomaan tuo jälkimmäinen aiheuttaa frustraation hetkiä, koska saattaa olla hankalaa hahmottaa tarkka kulma joka laudan ja allaolevan rinteen välillä vallitsee. Ja kyllähän se oikea lumilautakin taipuu hyvinkin takapainoisille laskeutumissuorituksille – mutta ehkä sitten Amped 3:ssa…
Myös ponnistuksen ajoittaminen on syytä tehdä tarkasti, pienikin myöhästyminen kostautuu hypyn epäonnistumisena. Sen vastapainoksi hyvin onnistuneet suoritukset palkitaan, eli mikäli teet täydellisen alastulon oikein ajoitetulla grabin irroituksella, napsahtaa ruudulle SICK! tai jopa STOMPED! informoimaan käyttäjää hyvästä suorituksesta. Luonnollisesti se näkyy myös pistemäärässä.
Uramoodissa edetään erilaisia haasteita suorittaen. Näitä ovat esimerkiksi huippupisteiden saavuttaminen tai kaikkien laskualueelta löytyvien lumiukkojen löytäminen.
Photoshoot-sessioissa yritetään suorittaa ennalta määritelty laskulinja annetun pistemäärän puitteissa. Tämä pelimuoto antaa (ehkä tarkoituksetta?) hyvän kuvan pro-laskijan jokapäiväisestä elämästä, jossa pienikin laskuvirhe aiheuttaa kuvaussession epäonnistumisen…
Lisäksi on mahdollista laskea rinne paikallisen pro-laskijan kanssa ja yrittää voittaa tämän pistemäärä mahdollisimman monessa erikseen määritellyssä hyppyrissä tai kaiteessa.
Ranking-sijoituksen parantumisen lisäksi tehtävien suorittamisesta palkitaan erilaisilla bonuksilla, joita onkin tarjolla todella paljon. Suurin osa niistä on erilaisia videoita, muun muassa ammattilaislaskijoiden esittelyitä tai haastatteluita. Määrä ei tässäkään tapauksessa korvaa laatua – mielestäni haastatteluvideot olisi voinut korvata vaikkapa poiminnoilla kauden parhaista lumilautaleffoista tai lisäsisällöllä itse peliin. Joka tapauksessa lajista kiinnostuneille videot tarjoavat katsauksen hiukan pintaa syvemmälle lajin maailmaan.
Moninpeli kertaa huvin
Moninpeliä pääsee harrastamaan joko jaetulla ruudulla, System Linkin avulla tai verkossa Xbox Live -moninpelipalvelun kautta. Livessä pelimuodoksi on valittavissa joko Just Ride vapaamuotoiseen kruisailuun tai sitten joku neljästä Session-tyyppisestä kisasta. Session-pelimuodon vaihtoehtoja ovat Best Trick, High Score, King of the Mountain ja Trick Race. Kaksi ensimmäistä lienevät aika selviä, King of the Mountain -pelimuodossa pelaajat merkitsevät omalla värillään laskualueelta löytyviä hyppyreitä tai kaiteita – luonnollisesti suuremmalla pistemäärällä saa kyseisen obstaakkelin ”varastettua” itselleen. Trick Race taas on eräänlainen nopeuslaskukisa, kuitenkin siten, että reitin varrella täytyy suorittaa merkityt kohteet minimipistemäärän ylittävällä tuloksella.
Yhtäaikaisia pelaajia voi olla maksimissaan kahdeksan, mikä onkin useimmissa pelimuodoissa ihan sopivasti.
Lagia ei Live-pelistä juuri löydy, edes jenkkiveljien kanssa pelatessa. Tosin täytyy huomioida, että peli ei ole kovin herkkä lagille, eli pieni ”warppailu” tuskin omaa suoritusta heikentäisi.
Lisäplussaa moninpeli ansaitsee runsaista säätömahdollisuuksista, esimerkiksi session korkeimmat yhteispisteet saaneelle pelaajalle voidaan antaa mahdollisuus päättää seuraavan kierroksen säännöt.
Loppusanat
Xbox Live -moninpelituen takia Amped 2:ta on vaikea verrata muihin markkinoilla oleviin lumilautapeleihin. Mutta jopa kokonaan ilman tätä osa-aluetta rankkaisin pelin Xboxin kyseisen genren kärkipaikalle, nimenomaan todella laajojen ja toimivien laskualueiden, Style Points -systeemin sekä kattavan yksinpelikampanjan takia.
Silti täysin varauksetta peliä ei voi suositella. Mikäli kärsivällisyys ei riitä kontrollien sisäistämiseen ja ”realistiseen” vaikeustasoon, suosittelen kääntymistä kotimaisen Transworld Snowboardingin pariin (SSX jääköön suosiolla sinne kaupan hyllylle). Sen sijaan lumilautailusta ja/tai siihen liittyvistä laadukkaista peleistä pitäville Amped 2 on pakkohankinta, kyseiset käyttäjät voivatkin lisätä antamaani arvioon vähintään 5 pisteen bonuksen, nykyinen pistemäärä kun on kohdistettu ”tavalliselle” pelaajalle.
Toivottavasti näemme vielä Amped-sarjan kolmannen osan, sen verran hyvä pohjatyö ”täydelliselle” lumilautapelille on nyt tehty.