Herättääkö nimi Tenchu mitään tunteita? Mikäli väkivaltaiset ninjahiiviskelypelit ovat lähellä sydäntä, saattaa nimi tuottaa jopa pientä nostalgialehtien kahinaa. Tenchu (ainakin toistaiseksi) oli nimittäin pelisarja, joka ensimmäisen PlayStation aikaan iski julmasti ja kovaa, mutta jonka suosio ja maine laski vuosien varrella, kunnes se vaipui kokonaan unholaan. Sen jälkeen tilalle tulivatkin nopeat Ninja Gaidenit ja kumppanit. Oikeiden ninjojen ja varjoissa elävien salamurhaajien suhteen kaikki ei kuitenkaan ole vielä menetetty, sillä Tenchu on selkeästi kolahtanut myös espanjalaiseen peliteollisuuteen. Barcelonasta kotoisin oleva Lince Works on kehittänyt pelin, joka ottaa paljon vaikutteita Tenchusta, mutta heittää soppaan myös omat mausteseoksensa ja värinsä. Lopputuloksena syntynyt Aragami on peli, jossa varjo tuo turvaa ja valo kuolemaa.
Valon ja yön lapset
Aragamin tarina kertoo elävien maailmaan tuodusta salamurhaajahenkiolennosta, jonka Yamiko-niminen astraalihahmo herättää. Yamikon fyysinen olomuoto on maailman keisarinnan kanssa vankina ilkeän Valon Armeijan Tornissa, eikä hän pääse omin avuin pakoon. Aragamin tehtävänä onkin kerätä kuusi talismania, joiden avulla hän voi vapauttaa niin Yamikon, kuin keisarinnankin, ja päihittää Valon Armeijan. Kaikki tämä täytyy tehdä yhden yön aikana, sillä auringon noustessa Aragami katoaa takaisin lepoon, tällä kertaa ikuisesti. Tarina ei siis juurikaan päätä huimaa, eikä siltä kannatakaan odottaa mitään mullistavia käänteitä tai hämmästyksiä. Se antaa kuitenkin syyn pelin tapahtumille ja suhteellisen lyhyelle kestolle.
Tarinan sijaan pelissä on keskitytty itse pelaamiseen ja piilossa pysymiseen. Aragami on nimittäin hyvin arka valolle, joten hänen täytyy kulkea varjoissa käyttääkseen yliluonnollisia kykyjään ja apureitaan. Hän osaa kyllä luoda väliaikaisia varjolänttejä ympärilleen, mutta ei kaikkien kirkkaimmille alueille. Tällöin esimerkiksi teleportaatio toimii vain tiettyihin alueisiin, joten minne tahansa varjojen ninja ei voi ilmestyä. Viholliset totta kai ovat myös oppineet mitä varoa, joten he käyttävät valoa röyhkeästi hyödyksi aseistuksessaan. Jousipyssyyn on liitetty lasertähtäin, miekat voivat ampua valosta muodostuneita sirppejä ja kentälle on ripoteltu etenemistä estäviä valopalloja. Toki Aragami voi myös rynnätä pois piilosta ja päätyä taistelukentälle riehumaan, mutta kun yksikin osuma vihollisen valosapelista räjäyttää yöllisen ninjasoturin tuhkaksi, on parempi kököttää varjoissa ja hoitaa homma hiljaisesti, mutta vaarallisesti.
On pimeässä hyvä asustaa
Apuna tehtävässään Aragamilla on miekkansa lisäksi niin heittotähdet, kuin hämäykseen käytettävät kulkusetkin, mutta myös hänen yliluonnolliset varjovoimansa. Kun kokemusta on kerrytetty tarpeeksi, voi hän kadottaa vihollisten ruumiit kokonaan kentältä, tai vaikkapa kutsua valtavan lohikäärmeen avukseen tekemään työn puolestaan. Taidot opitaan keräämällä taistelukentille ripoteltuja kääröjä, ja opitut taidot voi itse valita haluamassaan järjestyksessä. Harmillisesti osa taidoista jää hieman turhiksi ja käyttämättömiksi, eikä vaihtoehtojen määräkään päätä huimaa. Todellinen ninja totta kai pelaa pelin läpi ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkeja, mutta tällöin menettää samalla osan pelin erilaisuudesta ja hohdosta. Peli ei ole kuitenkaan kovin vaikea edes ilman taikavoimia, sillä vihollisille ei ole annettu käyttöön edes silmälaseja, saati minkäänlaista älliä. Valon sotureiden näkö ilmeisesti kantaa juurikin omiin kengänkärkiin asti, eikä ammutut nuolet ja valoammukset muutenkaan osu kohteeseen saakka. Kaikenlisäksi viholliset ovat lähes kuuroja, joten paras tapa hoitaa ne pois päiväjärjestyksestä on luoda varjo vihollisen selän taakse, teleportata perässä ja lyödä tikari vartijan kylkiluiden väliin. Eteneminen on välillä naurettavan helppoa juurikin täysin ääliömäisen tekoälyn takia, mutta vaikeusastetta saa kasvatettua itse lisää, mikäli haluaa pelata pelin läpi tappamatta ketään ja tulematta nähdyksi. Suorituksesta palkitaan kyllä ruhtinaallisesti, mikäli uudenlaisen vaatetuksen ja PlayStationin Trophyn saaminen on tarpeeksi palkitsevaa.
Aragamin pahin ongelma ei kuitenkaan ole vihollisten tekoäly tai reagointikyky, vaan tapa, jolla pelissä edetään. Aragamin seikkailu sisältää 13 eri lukua ja pelialuetta, joissa voi kulkea lähes vapaasti miten tahtoo. Jokaiselta alueelta täytyy löytää jokin tietty esine tai rikkoa valosta koostuva este, jotta pääsee seuraavalle. Kentät ovat täytetty vihollisilla, erilaisilla korkeuseroilla ja pienillä esteillä. Kun tarvittava tehtävä alueella on suoritettu, on aika siirtyä seuraavaan. Ja siinä se. Käytännössä pelaaminen koostuu vain kentän läpi kulkemisesta, vihollisten tappamisesta/kiertämisestä ja tietyn aarteen noutamisesta. Peliä kannattaakin pelata pienissä erissä, jottei kyllästyminen iske liian nopeasti. Pelin kestoa on saatu pidennettyä liian harvoilla checkpointeilla, tai koko pelin täydellisellä kaatumisella, jolloin koko luku alkaa alusta. Tällöin saattaa helposti muutama ärräpää putkahtaa ulos, kun pelaaja tajuaa menettäneensä tunnin peliajastaan pysyessään varjoissa tappamatta ketään. Kun kyseinen tilanne tapahtuu viiden tunnin mittaisessa pelissä muutaman kerran, alkaa Aragamin tappotaidot hyvin äkkiä kehittyä tehokkaampaan ja nopeampaan suuntaan.
Jos jokin pelissä ansaitsee erityisiä kehuja, niin grafiikka. Hahmot ovat piirrosmaisen tyylinsä vuoksi hieman latteita ja vailla suuria yksityiskohtia, mutta taustat ovat tyylikkäitä ja selkeitä. Varjojen käyttö toimii hyvin, eikä valoefekteissäkään ole moitteen sanaa. Itse olisin kuitenkin kaivannut grafiikkaan enemmän realistisempaa otetta ja varsinkin Tenchu: Wrath Of Heaven-tyyppisiä brutaaleja salamurhatapoja, joita oli hienoa, mutta samalla myös hieman epämiellyttävää katsoa. Nyt pelistä on saatu hieman lapsellisen näköinen, vaikka välillä maa tahriintuukin ylimääräisistä punasoluista.
Yksin tai kaksin
Loppuyhteenvetona Aragami on virheineenkin oikein pätevä hiiviskelypeli, mikäli sellaista vielä Deus Exin ja Dishonoredin jälkeen kaipaa. Se eroaa muista ninjapeleistä taistelumekaniikkansa johdosta, sillä Aragami on varjoissa kyttäävä salamurhaaja, ei katanalla ilmaa viiltävä Ryu Hayabusa. Kun peliin lisätään vielä toinenkin ninja, on tässä erittäin hyvää viihdettä yhdeksi pitkäksi illaksi. Aragamin voi nimittäin pelata alusta loppuun asti yhdessä yhden ystävän kanssa.